Wednesday, April 9, 2014

Vink

Moni ei ole varmaankaan huomannut (eikä mikään ihmekään) oikealla olevaa kuvalinkkiä blogiin, jonka aloitin hiukan aikaa sitten, pääasiassa itseäni varten. Olen sinne koonnut silloin tällöin sellaisia hyviä, pieniä ajatuksia ja lausahduksia, joihin olen törmännyt eri yhteyksissä ja jotka ovat jollakin tapaa kolahtaneet. Jos kiinnostaa, niin kurkatkaa.


sannabanana
Terveellisiä ohjeita <3

Tuesday, April 8, 2014

Aikaisen tipun pääsiäisjuhlat

Koska lähdemme pääsiäisen aikaan reissuun, oli mini-me:n jo vuoden kestänyt toive pääsiäismunien metsästyksestä kavereiden kanssa toteutettava hyvissä ajoin. Viikonloppuna laitettiin siis pöytä koreaksi ja munat piiloon :) Kutsuissa luki early bird easter egg hunt ja neljän neitokaisen voimin leikittiin 'musical easter eggs', pelattiin muistipeliä, oltiin hippaa ja herkuteltiin high tealla. Ruokalistalta löytyi triple-chocolate caramel slice, vadelma-valkosuklaa muffarit ja improvisoitu veggie loaf. Ruokajuomana oli English Tea Shopin Cool Breeze -jääteetä. 


sannabanana
Kattauspuuhissa.

sannabanana
Jääteehen tietenkin sydänjääpaloja <3

sannabanana
Hippaa turvapaikkatyynyillä.

sannabanana
Munasaalista.

sannabanana
Olisi maistunut mullekin, jos jotain olisi jäänyt....

sannabanana
Veggie loafista tuli aivan taivaallisen hyvää.


Ilma on meillä jo viilennyt ja mittari jää yhä useammin kolmenkympin alle päiväsaikaan. Ostin Cool Breezen aivan kesän lopulla ja nyt taitaakin olla viimeisiä mahdollisuuksia jääteen nauttimiseen. Onneksi hippailu ja munien etsiminen oli sen verran hikistä puuhaa, että viileä juoma oli paikallaan. Luomuhaudukkeesta löytyy piparminttua, hibiskusta, ruusunmarjaa ja mansikkaa. Ainekset on pakattu kymmeneen suureen teepussiin, joista jokaisesta riittää ytyä litran jääteehen (ja reilusti ylikin). Mauista piparminttu on selvästi voimakkain, ehkä hiukan liiankin. Kakkosena kielelle jää ruusunmarja, joka sekin on aika selkeä. Jäin kaipaamaan hiukan toisenlaista sekoitussuhdetta, jolloin esimerkiksi mansikan maku olisi päässyt paremmin esille. Ohjeessa kerrotaan, että sokeriakin voisi halutessaan lisätä, mutta näissä teejuhlissa sokeria oli muutenkin sen verran reippaasti tarjolla, että sokerihumala saavutettiin ilman juoman terästämistäkin. 

Loppuun vielä veggie loafin resepti, joka on aika summittainen, joten kannattaa mallailla maalaisjärjen mukaan tätä tehdessä. Tähän on hyvä piilottaa kaikenlaisia vihanneksi ja mikä parasta, resepti on täysin rasvaton (lukuunottamatta juustojen rasvoja). Maku oli sen verran loistava, että 'resepti' on pakko silti laittaa jakoon:

FETA-VEGETABLE LOAF (pieni leipävuoallinen)

(Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.)

10 cm pala raastettua kesäkurpitsaa (keskikokoinen)
1 porkkana
kourallinen silputtua tuoretta pinaattia
n. 50g fetaa palasina
1dl parmesaaniraastetta
unikonsiemeniä
suolaa ja pippuria
paprikaa ja oreganoa

(Sekoita ylläolevat keskenään kulhossa. Loafiin voi käyttää muitakin kasviksia eikä tarvitse välttämättä olla raastetta, kunhan palaset ovat pieniä. Muillakin yrteillä voi myös maustaa ja unikonsiementen sijaan voi laittaa vaikka auringonkukansiemeniä tms.)

1 suuri kananmuna
1dl maitoa
1 teelusikka dijon-sinappia

(Sekoita nuo kolme keskenään ja kaada kasvisseoksen päälle. Sekoita.)

1,5 dl jauhoja
2 teelusikallista leivinjauhetta

(Lisää jauhoseos mukaan, sekoittele niin että seos on 'tasalaatuista'. Kaada leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja anna muhia uunissa 20-25 minuuttia. Kun otin omani valmiina uunista, tuoksu oli niin ihana, että lapset, jotka normaalisti eivät kesäkurpitsaan koskisi, roikkuivat lahkeissa kiinni kunnes saivat maistaa. NAM!)

 

Wednesday, April 2, 2014

ääni käytössä

Kävin tänään äänestämässä Länsi-Australian senaattoreita liittovaltion parlamenttiin. Viimeksi samaa äänestettiin syyskuussa, mutta koska suuri määrä äänestyslippuja katosi (!), julistettiin tulos mitätöidyksi ja länsiaussit joutuvat vaivautumaan uurnille uudestaan.

Valitin aikaisemmin, kuinka tylsä ja puuromainen Australian poliittinen kenttä on, johtuen kahden suuren (Labor ja Liberal coalition) ylivallasta. En kuitenkaan kertonut, kuinka villiä meno voikaan olla muutaman 'normaalipuolueen' lisäksi.


Cliven vaaliterveiset muistaakseni viime vuodelta. Miljardöörillä on varaa lähettää DVD, kun muut lähettävät paperia.


Ensin äänestyspaikoista. Puolueiden kojuja on yleensä kyhätty äänestyspaikkojen sisäänkäynnin eteen. Jos ei ole kojua, on ainakin joku jamppa jakamassa lappusia, joissa neuvotaan 'how to vote', toisin sanoen, kuinka äänestää heidän ehdokastaan. Näitä 'äänestysapuja' on saapunut jo muutaman viikon ajan postilaatikoihinkin ja aina ne ärsyttävät. Kovin mennään hyväksyttävien keinojen rajoilla mielestäni, sillä monien kohdalla kirjeet vaikuttavat yleisiltä tai virallisilta, ja vasta pienemmän präntin luettuaan tajuaa, että hemmetti, röyhkeää mainontaa ja kampanjointiahan tämä. 

Näissä äänestyslipukkeissa voi äänestää joko 'viivan yllä', eli laitat yhden rastin ruutuun sille puolueelle jota haluat äänestää, tai viivan alla, jolloin laitat joka ikisen puolueen joka ikisen kandidaatin numerojärjestykseen. Kun äänestät viivan alla, tiedät varmasti kenelle äänesi päätyy. Jos äänestät vain puoluetta, saattaa kandidaatti antaa äänensä loppupeleissä kenelle häntä huvittaa. Aikaavieväksi asian tekee se, että esimerkiksi näissä vaaleissa numerojärjestykseen piti laittaa 77 ehdokasta. Murisemaan taas saa se, että ruohonjuuritasolla vilisee sekalainen sakki (mielestäni) järjettömiltäkin kuulostavia puolueita. Oli ahdistavaa valita kumman nostaisin korkeammalle: Australian Motoring Enthusiast Party vai Australian Sports Party? Entäpä Smokers Rights party vai Australian Sex Party? Listalta löytyy myös muun muassa Outdoor Recreation Party (Stop the Greens) ja Shooters and Fishers Party. Mediassa aaltoja on nostattanut kaivosmiljardööri Clive Palmerin puolueen (Palmer United Party) megalomaaniset kommentit. Oikeasti en haluaisi antaa minkäänlaista ääntä tuollaisille yhden asian puolueille, mutta kantaa oli nyt otettava ja numero raapustettava jokaisen omituisiakin asioita ajavan tyypin nimen viereen. 

Lisää näiden vaalien ehdokkaista ja puolueista löytyy täältä. Itse äänestämistä voi harjoitella lyhyemmällä kaavalla huvikseen täällä. 


Tuesday, April 1, 2014

I've found heaven

Tämänhetkinen taivas löytyy syysauringossa verannalla kiikkuvasta riippukeinusta. Paras hankinta koskaan. Hyvä kirja, uudenpörröiset uggsit, keinun syli ja muutama kiireetön tunti. Huomaan, että nyt viikolla palaan silloin tällöin mielessäni riippukeinuun ja auringon suloiseen lämpöön. Tämä on uusi 'happy place', jossa toivottavasti tulee vietettyä aikaa muutoinkin kuin mielikuvituksessa.


Väärinkäsitysten välttämiseksi on sanottava, että on minulla housutkin jalassa, shortsit!

Tai sitten taivas saattoi löytyä myös viikonlopun BBQ-pippaloista. Ruokaa ja juomaa oli niin paljon, että lauantain syömingit jatkuivat vielä sunnuntainakin, jolloin grillattiin loput. Hummereita, tuoretta leipää, kuplivaa, hauskaa seuraa ja tuttavaperheen tyttären julkisivun ikkunaan piirretty tiedotus: "We might be weird, but we're happy!"



Lapset laittoivat nakkien päälle "madoilla maustettua isoisän verta".

Kollegan isä on hummerikalastaja. Heillä on parhaat BBQ:t :)

Grillailimme myös muutamia kokeiluja, jotka olivat herkullisia: ohuehkoja punajuuriviipaleita, jotka marinoimme öljyssä ja italialaisessa mausteseoksessa sekä hunajamelonia, joka silveltiin hunajalla, kanelilla ja suolalla.

Viikonloppuna ehdimme myös kävelylle rantamaisemissa. Harmitti, ettemme ottaneet uikkareita mukaan, sillä vesi kutsui leikkimään ja kohta on jo niin kylmä, ettei vilukissa enää kastaudu. Kissasta toiseen: laskunmaksuapulaiseni oli sunnuntai-iltana varsin suloinen. Hän pitää tassuillaan kiinni hiirestä aina kun sitä liikauttaa. Toinen on kuitenkin niin ihana, etten raaski heittää häntä pois pöydältä!


Aaah, kuinka rakastan meren kaikkia sinisävyjä!

Hiiri pidetään kurissa ja nuhteessa!


Tällaisia viikonloppuja kun voisikin laittaa tilaukseen!

Saturday, March 29, 2014

Kirjallinen haaste pilvien alta

Normandiani-blogin Mary haastoi minut jokin aika sitten vastaamaan kirjallisiin  kysymyksiin. Täältä pesee harmaan ja pilvisen lauantain kunniaksi:


1. Petytkö usein lukemaasi vai vastaavatko odotuksesi enimmäkseen kirjasta sanottua ja kirjoitettua?
En pety kovin usein ja sinnittelen aika pitkään sellaistenkin kirjojen kansssa, jotka eivät nappaa täysillä. En kauheasti mieti kirjan takakansitekstejä, arvosteluja ja blogikirjoituksia kirjaa lukiessa, mutta lukuvalintoihin, eli pinoon päätymiseen ne vaikuttavat jonkin verran.

2. Oletko kaikkikirjainen? (toisin sanoen: luetko fantasiaa?)
Kyllä joo, ja olen koko ajan kaikkikirjaisempi. Kaikki genret kiinnostavat jossakin määrin, usein kausittaisesti. Paitsi ehkä western-, kauhu- ja sotakirjat. Ehkä pitäisi taas kokeilla edellämainittujakin.

3. Jos vastasit edelliseen: ei, niin miksi et lue sitä jotain tiettyä tai keskityt enimmäkseen johonkin lajiin?
Tietyt asiat elämässä, maailmassa ja ihmisissä kiinnostavat minua kuitenkin toisia juttuja enemmän. Kirjoja on niin paljon ja aikaa rajallisesti, on valittava.

4. Voiko kirjallisuus muuttaa maailmaa? Hyvässä tai pahassa. (Olen usein miettinyt voisiko jonkinlainen näin täällä meillä, miksei vielä teillä -internetromaani vihdoinkin saada ranskalaiset käyttämään modernia teknologiaa?)
Varmasti voi. Yksittäisten lukijoiden kokemusten kautta ainakin ensikädessä. Kirjat voivat lisätä ymmärrystä, lohduttaa, avata silmät epäkohdille ja erilaisuudelle, auttaa hahmottamaan monimutkaisia tilanteita, motivoida ja inspiroida toimimaan tai ihan vain rentouttaa. Ja rentona sekä motivoituneena ihminen pystyy vaikka mihin!



sannabanana
Mikä ei kuulu joukkoon?


5. Mitä kysyisit lempikirjailijaltasi, jos saisit kysyä vain yhtä asiaa?
En varmaan suuremmin mitään kyselisi, mutta kiittäisin vuolaasti!

6. Luetko kirjailijablogeja ja mikä on mielestäsi (tai ei ole) niiden tehtävä?
Luen kyllä. Minusta kirjablogit (ja blogit yleensä) saavat olla ihan mitä haluavat. Minä näen blogin jotenkin luonnollisesti kynän ja paperin jatkeena. Kirjablogeissa kirjoitellaan kirjoista ja tapoja kirjoittaa on monia, ihan niin kuin tapoja lukea, ymmärtää ja ajatellakin.

7. Millainen on täydellinen juonikäänne? Esim. hissukseen sakeaksi keitetty tai täysin puskasta hyppäävä.
Ooh, rakastin esimerkiksi Anna Funderin punomaa juonta kirjassa All That I Am, samoin Howard Normanin The Museum Guardissa oli sitä jotain. Juonen täytyy olla kutkuttava ja yllättävä, sellainen, joka laittaa kaiken ennen tapahtuneen aivan uuteen valoon ja havahduttaa oman ajattelun kaavoihin. Oikeasti olisi tietenkin tylsää, jos kaikki juonet rakennettaisiin samalla kaavalla.

8. Onko kaikki jo kirjoitettu? 
No ei takuulla ole, koska 'kaikki' on aina liikkeessä ja muuttuu.

9. Mihin maailmankolkkaan sijoittuvan tulevaisuudessa tapahtuvan tieteistarinan haluaisit lukea? (missä on ihmiskunnan tulevaisuus?)
Australiassa on tulevaisuus, tietenkin :) Täällä olisi myös tieteistarinalle sopivia maisemia ja erikoista/mielikuvituksellista eläimistöä jo omasta takaa.

10. Voiko viihdekirja olla syvällinen ja korkeakirjallisuus viihdyttää?
Kyllä vain. Tyyli- ja taitojuttuja. Kai. Ainakin jälkimmäisessä tapauksessa.


sannabanana
Kauppareissulla bongattu viesti kanssaliikkujille: "Wotevah"


10bis. Mitä suosittelisit kirjatoukalle seuraavaksi?
Jos jostakin saisit käsiisi nuo juonikysymyksessä mainitut kirjat, saattaisit nauttia. Itse luin juuri loppuun Zadie Smithin The Authograph Manin, jonka parissa viihdyin myös.

Kivaa viikonloppua itse kullekin!

Thursday, March 27, 2014

Myöhästynyt helmikuun Tove ja muuminen menneisyyteni

No niin, postaustahtista ei tullutkaan ripeämpää. Olen nimittäin saanut tutustua jälleen kerran paikallisen sairaalan emergency-palveluun. Erinomaista, voin onneksi raportoida. Mutta ei siitä sen enempää - siirtykäämme mukavampiin asioihin!

Astuin vuoden alussa Opuscolon Janssonin kirjakiusaus -aluksen kyytiin. Reissu kestää vuoden ja tavoitteenani on lukea omasta hyllystä ainakin yksi Tove Janssonin kirjoittama tai häneen liittyvä teos kuukaudessa. Helmikuussa lukuvuorossa oli käännetty novellikokoelma Art in Nature (Dockskåpet). Muutama vuosi sitten heitin kärsimättömänä hyvästit ajatukselle, että kaikki hyllyssäni asuvat Janssonin kirjat olisivat joko ruotsin- tai suomenkielisiä. En malttanut enää odotella harvoja Suomen-matkoja, vaan Janssonia oli saatava heti! Tilanne on nyt se, että puolet kirjoista on englanniksi eikä se oikeastaan haittaa ollenkaan. Päinvastoin: nyt voin kätevästi tyrkyttää novelleja ystävillekin.


Jansson, T. Art in Nature. Sort Of Books, London, 2012 (1978).


Art in Nature on täynnään tarinoita, joissa usein jonkilaista luovaa työtä tai muuten vain luovaa elämäntapaa viettävät ihmiset kohdataan erilaisissa mielenkiintoisissa ja polttavissa tilanteissa elämänsä ehtoopuolella. Lukiessa mieleen palasi väläyksittäin useampi fakta tammikuussa lukemastani Toven elämäkerrasta ja tunsinkin, että sen vuoksi novellit aukenivat eri tavalla kuin aikaisemmin. Novelleissa Jansson paljastaa armotta henkilöiden huonot puolet: varsinkin itsekeskeisyys ja epävarmuus elää tarinoissa, monesti topakasti maustettuna kilpahenkisyydellä ja harhaisuudella. Lukija astuu suoraan keskelle hahmojen välisiä jännitekenttiä ja on etuoikeutetussa asemassa kyetessään tutustumaan niitä aiheuttaviin sekä sisäisiin että ulkoisiin ristiriitoihin.


"Regina stood up and said she was going to the ladies' room. On the way, she walked past the bar and asked if they didn't have any younger music. 'So we won't feel so old,' she added, and laughed. The waiter said that they had younger music but maybe it would make her feel even older. All the way downstairs, Regina wondered if he'd been cheeky, too familiar, and in that case, what she should have said. In any case it was too late now."
Novellista: White Lady.


Mieleen jäivät tällä lukukerralla lemmikeiksi erityisesti The Cartoonist, jossa nuori sarjakuvantekijä astuu salaperäisesti kadonneen edeltäjänsä legendaarisiin saappaisiin ja alkaa pakkomielteenomaisesti selvittää, mitä piirtäjälle oikeasti tapahtui. White Lady taas kuljettaa lukijan kolmen juhlatuulella olevan vanhan rouvan siivellä kaipaamaan nuoruuden keveyttä ja lupauksia idyllisessä saariravintolassa. A Leading Role puolestaan kertoo sateisista lomapäivistä syrjäisessä kartanossa  ja näyttelijättären häpeämättömästä tarpeesta olla valokeilassa ja käyttää hyväkseen toisten olemusta ja olemista.


"But the warm weather didn't come. The fog lay just as tight around the house when Frida arrived. Maria paid close attention to her cautious way of stepping off the bus, her exaggerated gratitude when the driver helped her with her bag. Her clothes were right, in fact perfect. Not too unpretentious. There was an actual attempt at a modest elegance - a misguided attempt."
Novellista: A Leading Role.


Kokoelman novellit ovat varsin lyhyitä ja sellaisina täydellistä lukemista aikapulasta kärsiville. Minä pääsin niiden siivillä harppaamaan ripeästi hetkeksi jonnekin oman arjen tuolle puolen, erilaisiin maisemiin ja tiheisiin henkilö- ja tilannekuvauksiin. Minusta monissa Janssonin novelleissa on koko elämä pähkinänkuoressa. Olinkin järkyttynyt, kun eräs aussiystäväni toisen novellikokoelman luettuaan sanoi hiljattain ei-kiitos-enempää, sillä hänestä novelleista puuttui pointti kokonaan. Pointti! Koko elämänkaari ja persoona sisällytettynä muutamaan hetkeen, eleeseen, tekemisiin ja ajatuksiin - neroutta, sanon minä. Ei juuri mitään, sanoo ystäväni. Huh!


Jatketaan samalla Jansson-linjalla, kun kerran vauhtiin päästiin. Opuscolosta on lähtöisin myös Muumikirjat ja minä -haaste. Kirjan pauloissa -blogin Paula haastoi minut kertomaan omasta muumimenneisyydestäni.

Haasteen säännöt kuuluvat näin:
- Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi.
- Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa. 
- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

Minulle Muumit ovat olleet tärkeitä ihan varhaislapsuudesta saakka. Erityisesti muistiin ovat painuneet sarjakuvat, jotka ilmestyivät silloin joskus kauan sitten sanomalehdessä (en muista mikä lehti oli kyseessä). Mammani leikkasi jokapäiväiset, vai olikohan kyseessä jokaviikkoiset, sarjakuvastripit lehdestä ja liimasi ne sinikantiseen vihkoon allekkain. Luimme tummanpuhuvia ja äärettömän salaperäisiltä ja mielenkiintoisilta vaikuttavia tarinoita eteenpäin strippi stripiltä. Muistan, kuinka oikein janosin tapahtumille jatkoa ja kuinka strippi aina loppui hyvään kohtaan. Lopputuloksena oli kotitekoisia sarjakuva-albumeita. Harmikseni minulla ei ole aavistustakaan minne ne jossakin vaiheessa perheemme muuttoja joutuivat, nykyään nuo ruutuvihot tuntuisivat suorastaan aarteilta. Lapsuusmuistot saavat nyt aikuisempaa ulottuvuutta, sillä sekä uudessa elämäkerrassa, että The Cartoonist -novellissa paljastuu, millaisen stressin ja tuskan takana tuollainen kolmen-neljän ruudun tarinankerronta voikaan olla.   

Seuraavaksi vahvin muisto liittyy Vaarallinen matka -kirjaan, joka oli iltasatusuosikki monen vuoden ajan. Kirjassa Muumit eivät ole keskeisiä hahmoja, mutta muumitarinoista tuttua väkeä vilisee seikkailun lomassa ja lopussa tietenkin pelastaudutaan ihanaan Muumilaaksoon. Kirjaa veivattiin niin säännöllisesti, että koko runollinen tarina on iskostunut mieleeni sana sanalta loppuelämäkseni. Miltei samalla hartaudella olen lukenut kirjaa myös mini-me:lle, jonka heikko suomen kielen taito tosin hiukan hidastaa nyanssien hoksaamista. Kirjasta pitämistä kielitaidon puutteellisuus ei kuitenkaan estä, sillä Vaarallisen matkan kuvitus on upea ja tarina on aivan loistava mielikuvituksellinen ja seikkailullinen, hiukan liisaihmemaassamainen reissu kaikessa pelottavuudessaan ja kummallisuudessaan. Omaan ihastukseeni lapsena vaikutti myös eittämättä se, että päähenkilön nimi on Sanna ja pystyin kuvittelemaan olevani itse hurjan seikkailun keskeinen hahmo!

Näistä kahdesta lapsuusmuistosta pärähtänyt kipinä on leiskunnut avotulena koko elämäni ja siitä johtuen en taida koskaan päästä eroon Muumien vetovoimasta. Nuo 'virtahevot' taitavat kuulua elämääni hamaan loppuun saakka. Sen pituinen se!

Minä en osaa laittaa haastetta eteenpäin kenellekään tietylle kirjabloggaajalle, sillä tuntuu, että tämä on jo ehtinyt kiertää useammassa blogissa. Ken haluaa valottaa muumista menneisyyttään, siihen vapaasti tarttukoon!

Thursday, March 20, 2014

Voimajuomaa koetuksiin

Harmittaa hajanainen postaustahti (ja aiheet!), mutta tällä hetkellä rahkeet eivät riitä kaikkeen. Muidenkaan blogeja ei ole ollut aikaa lueskella, vaikka mieli kovasti tekisi. Nyt kuitenkin energia on laitettava arjen pyöritykseen ja siitä selviytymiseen, päivä ja hengenveto kerrallaan. Viimeisten kaikin puolin monimutkaisten ja näännyttävien kuukausien suosikkijuomaksi ilmestyi onneksi perinteikkään Henry Langdonin Lemongrass & Ginger -hauduke. Huomasin tätä postausta ajatellessani, että usein tiettyihin ajanjaksoihin näyttäisi ilmestyvän sellainen juuri sopiva tee, josta saa jotakin olennaisen tarpeellista, olipas sitten kyse iloista, suruista tai jostakin muusta. Langdonin tuoksuvasta haudukkeesta olen siemaillut hengähdystauoilla sopivassa suhteessa paljonkaivattua pehmeyttä ja voimaa. Kofeiiniton juoma on sopinut mainiosti aamuihin ja iltoihin, jäisenä ja kuumana, eikä ole altistanut jo entisestään vaivaavalle unettomuudelle. Keittiössä kätevät voivat valmistaa kyseisestä sekoituksesta myös sorbettia.

Langdonin suku aloitti kaupustelun Melbournessa jo 1800-luvun puolivälissä, mutta erikoistui teehen (ja kaakaoon sekä mausteisiin) vasta 1900-luvun alusta lähtien. Viisi sukupolvea myöhemmin Langdonin nykyinen teekokoelma on pieni, mutta kattava. Pidän muuten myös Langdonin resepteistä. Lemongrass & Gingeriä valmistaessa olen miettinyt, kuinka helppoa kyseisen sekoituksen tekeminen omista raaka-aineista olisikaan: tarvitaan vain kuivattua sitruunaruohoa ja inkiväärilastuja. Onnistuisi helposti kuivurilla ja olisi takuulla tuoretta. Ehkäpä kokeilen omatekoista, kun tämä nykyinen purnukka on käytetty loppuun. Sitruunaruoho tuo tähän sekoitukseen raikkautta ja makeutta, inkivääri potkua ja syvyyttä. Näin herkullista juomaa voisi käyttää vaikka huonetuoksuna!  


sannabanana
Yksinkertaista, mutta täydellistä.

sannabanana
Rakennusprojekteja edessä ja taustalla...

Tämän viikon olen muuten tehnyt töitä kotoa (mikä mahdollistaa myös tämän postauksen, buhahahahaaa!). Syykin on mielenkiintoinen: uutta ilmastointilaitetta asentavat tyypit porasivat tietämättään reiän asbestilevyyn ja nyt koko toimisto on evakuoitu, kun rakennuksessa on käynnissä erikoissiivousprojekti. Huh, jännittää hieman, sillä ilmastointilaite oli maanantaiaamuna päällä samaan aikaan kun porailu tapahtui. Nyt sitten mietimme, että mihin potentiaaliset asbestipölyt ovat leijailleet ilmavirran mukana. Kaikilla oli muutenkin maanantaina kurkku ja keuhkot kipeinä, sillä hommasta levisi kammottava käry joka puolelle. Omassa tapauksessani kurkku saattoi olla myös kipeänä siksi, että viikonloppuna roadtrippasin ex-tempore kaverin kanssa musafestareille Nukaraan kuuntelemaan sellaista karismaattista ja hauskaa aussilaulajatarta kuin Mama Kin. Mukavan tummalla huumorintajulla varustettu tähti laulatti jengiä niin, että ääni varmasti aukesi jokaisella. Oli kivaa, ja kannattaa kuunnella, jos kaipaa jotain soulahtavaa. Omia suosikkeja tällä hetkellä ovat: Rescue, Bosom of Our Bed ja Apple Tree.


sannabanana
Meidän 'preeriaa' :)

sannabanana
Autoilua ilta-auringossa.

sannabanana
Tässä kohtaa mietittiin, mentiinkö jo ohi!

Matkalla ohitettiin kuiva joenuoma ja kauniita River Gum -puita.