Monday, February 1, 2016

Ristiriitojen revittävänä (ja vähän kuulumisia)

Olin niin innoissani Rohinton Mistryn moninkertaisesti palkitusta A Fine Balancesta, että odotukset olivat valtavat kirjailijan seuraavan novellin suhteen. Family Matters päätyi sekin Booker-listalle, eikä syyttä. Minä kuitenkin tunsin pienen pettymyksen pistoksen lukiessani: jostakin kumman syystä tarina ei napannut yhtä tiukasti otteeseensa ja sellaiset monimutkaisten tuntemusten huippuhetket jäivät kokematta. Aineksia kirjassa on kuitenkin vaikka mihin, kieli ja käänteet ovat mielenkiintoisia, samoin henkilökaarti. Kuitenkin minusta tuntui, että vasta aivan 500-sivuisen teoksen loppupuolella tarina alkoi käynnistyä ja ihan lopussa hiukan lässähti taas. Mistry on hieno tarinankertoja ja samaan tapaan kuin A Fine Balancessa, tietty kotirakennus on keskiössä. Aiemman romaanin parissa minusta tuntui kuin jokaikinen nurkka asunnosta oli läpikotaisin tuttu. Family Mattersin Pleasant Villa tuli toki tutuksi, muttei ryöminyt samalla tavalla ihon alle.


Mistry, R. Family Matters. Faber & Faber, London, 2003 (2002).


Tässä kirjassa käsitellään asioita herkästi ja aika paljon jätetään mielestäni lukijalle (ei miinusta tästä!). Minua jäi oikein vaivaamaan eräät lopun tapahtumat. Mutta aloitetaan alusta: on kaksi asuntoa, toinen pieni ja toinen suuri. Ympärillä elävä ja hengittävä Bombayn (tai Mumbain) sulatusuuni. On katkeroitununut Coomy ja hänen huonokuuloinen ja tossun alla elävä veljensä Jal. On heidän painajaisten vaivaama vanha ottoisänsä, Nariman, josta Parkinson ottaa yhä suurempaa otetta. On Coomyn ja Jalin joustava ja hyväsydäminen puolisisko Roxana, hänen miehensä Yezad ja heidän poikansa Murad ja Jehangir. Menneisyyden haamut huokailevat Coomyn ja Narimanin korviin, mutta kokemukset ovat erit ja tulkinnat poikkeavat toisistaan. Rahasta on pula, ja jaksamisesta. Kun Nariman loukkaa jalkansa onnettomuudessa vaatien hoitoa, alkavat tiikereiden raidat vahvistua: kuka jaksaa ja välittää, kenellä on oikeus ja velvollisuus, mikä on oikein ja väärin, keneen voi luottaa? Paineen alla muutamat tarttuvat petokseen, odottamattomin seurauksin.


"He pushed himself clear, glancing at his watch - nine-thirty already - and mopped his face. The air was a gigantic wet sponge."


Taidokasta ihmissuhdesolmuilua, moraalipohdintaa, trapetsitaiteilua oikean ja väärän välillä. Mistry kuvaa kuinka elämässä ja perheessä liikumme välillä toisiamme kohti, välillä poispäin. Teemme virheitä ja toivottavasti opimme niistä. Kirjan opetus: anna anteeksi ja ole uskollinen omalle itsellesi, muutoin kärsit. Mutta se loppu, tai kuinka yksi kirjan henkilöistä muuttuu. Se jäi minua pohdituttamaan. Hänen ääntään ei enää loppupuolella kuule, mutta muutoksen näkee ulkopuolelta. Voi vain kuvitella.


"A letter is like perfume. You don't apply a whole bottle. Just one dab will fill your senses. Words are the same - a few are sufficient."

***

Ja sitten hiukan kuulumisia: kirjalaatikot lähetettiin matkaan kohti itärannikkoa, samoin auto ja muu omaisuus. Minä ja Mini hyppäsimme lentokoneeseen ja leijailimme uusille kotikulmille nopeammin. Aikaa ei ole ollut bloggailuun tai edes lukemiseen. Heti ensimmäisestä aamusta lähtien oli kalenteriin buukattu näyttöjä ja tilanne muuttui koko ajan lennosta: uusia asuntoja tuli markkinoille, jo buukatut näytöt peruuntuivat jo ennen aikojaan kun oikea asukas löytyi. Pelastajani on ollut google mapsin neuvonantaja, joka on opastanut meitä siirtymään paikasta toiseen aikataulussa. Olemme nähneet paljon uutta kotikaupunkiamme asunnonmetsästyksen puitteissa ajellessa! Aina iltaisin olimme aika tööt, mutta onneksi olemme ystävien hellässä huomassa.  Meillekin kävi sitten tuuri: oma koti löytyi! Juuri se, josta heti unelmoimme kun sen kadulta näimme, neljänkymmenen muun kiinnostuneen kanssa. En melkein uskaltanut toivoa, mutta toivoin silti! Jossakin tähdet olivat oikeassa asennossa, sillä me olemme onnekkaat uudet asukkaat. Tällä viikolla on sen seurauksena paljon ohjelmaa: haastattelu uudessa koulussa, koulun aloitus, kotiavaimet käteen, käytännön hommia, kuten sähkö, internet ja niin edelleen. Jopa auto ja tavarat saapuvat sopivaan aikaan. Kaikki on siis napsahtanut jälleen kohdalleen parin viikon rumban jälkeen. Ah ihanuutta. Toki edessä on tietenkin vielä laatikoiden purkaminen, joitakin huonekaluostoksia ja sen semmoista... Mutta nyt on taas koti, ihan kohta <3

Monday, January 11, 2016

Kreivi meininki!

Pitkästä aikaa teestä. Brisbanen-reissulla mukaan ujuttautui pari teetä The Tea Centrestä, jonka olin melkein jo unohtanut, sillä 'keskuksella' ei ole yhtäkään toimipistettä Länsi-Australiassa :-( 
Mutta kannattipa käydä ostoksilla! Parasta teetä pitkään aikaan, minkä johdosta hymy nousi korviin heti ensikupposella. The Tea Centren teethän ovat siitä kivoja, että valikoima on laaja, ja sisältää paljon maustettujakin teitä. Mutta: mausteet ovat kaikki luonnonmukaisia. Monista muista The Tea Centren erottaa myös tuoreus: teet lennätetään parin kuukauden välein Australiaan, eli lehdet eivät istu (ainakaan matkalla tai täällä päässä) viikkotolkulla missään laivan ruumassa tai varaston hyllyllä. On muuten helpottavaa, että lennätys ja tuoreus eivät tunnu sen kummemmin asiakkaan kukkarossa. Ympäristöystävällisyydestä ja eettisyydestä voi sitten keskustella. Tuoreuden kyllä tuntee. Teet pussitetaan paikan päällä ostettaessa ja utelias asiakas saa nuuskutella potentiaalisia suosikkejaan kaupassa. 
 

Vaikka oli himskatin kuuma ja kostea sää, jostakin syystä minua viehätti Earl Grey Special. The Tea Centren versiossa on mustaan teehen sekoitettu tietenkin bergamottia, mutta myös sitruunankuorta, sitruunaruohoa, jasmiinia, kehäkukkaa, safloria ja ruiskaunokkia. Tuloksena ei ole kuitenkaan mikään makujen sekamelska, vaan musta tee, bergamotti ja sitrus ovat selkeät päämaut ja -tuoksut, herkät kukkaset vain jotenkin keventävät ja syventävät tunnelmaa. Tämä tee toimii myös loistavasti jääteenä, sitrusviipaleet tarjoavat vielä lisäpirskettä kokemukseen. Olen hauduttanut teetä hiukan veden kiehumisen jälkeen kolmisen minuuttia ja juonut mustana. Nautinnollista ja virkistävää.


Kaunis sekoitus.

Tuoksujuomaa uudessa joululahjakupposessa.


Pakkailu täällä jatkuu. Seuraavan kerran kuulemisiin tämän jättisaaren toiselta puolelta, kun koti on löytynyt ja nettiyhteys saadaan toimimaan!

Sunday, January 10, 2016

Niin hitaasti...

... etenee pakkaaminen. Tavoitteena on muutama laatikko joka päivä. Kirjalaatikoita piti muuten tilata lisää, vaikka kirjastoa on karsittukin. Nyt kun sortteeraaminen ja paketointi on puolivälissä ja koti sikinsokin, iski epätoivo: pystynkö edes tähän hommaan? Tuleeko tästä ikinä valmista? Huomio: suurin ongelma omituisessa päässäni on siis tämä talon pakkaamisprosessi, ei esimerkiksi se, ettei toisessa päässä ole vielä edes osoitetta tai työpaikan puute, eli toimeentulostakaan ei ole tietoa.

Elämään varsin sopivaan saumaan osuikin siis Leila Saarivirran ja Martta Kaukosen Rikas Elämä. Sillä siitä tässä kaikessa on oikeastaan kyse. En jaksa enkä ehdi mennä taustoihin sen tarkemmin, mutta viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon kulminoitumista. Asiantilaan on vaikuttanut vahvasti tämä kokemus samoin kuin tämä hihhulointi. Ja nyt kaikki on nytkähtämässä kovin konkreettisesti eteenpäin. Hurjan kuuloista, mutta kaikesta epävarmuudesta huolimatta olo on todella levollinen. En ymmärrä itsekään, mutta näin vain on. (Tällaista hyppyähän ei muuten kirjassa suositella, vaan järkevämminkin voi asiat tehdä!)

Rikas elämä osui siis mukavalla tavalla hermoon, sillä samansuuntaisia ajatuksia oli pyörinyt mielessä jo useamman vuoden ajan. Itselleni kaksi keskeistä asiaa, joita käsiteltiin myös kirjassa olivat 1) mistä kiireisessä, suorituskeskeisessä elämässä jää paitsi ja 2) kuka minä olen ilman kaikkia työjuttuja, jotka pyörivät ajatuksissa ja ohjaavat tekemisiä aika suuressa määrin. 


"Parasta vuorotteluvapaassa oli se, että sain etäisyyttä töihin. En tiedä, olisinko tehnyt tätä ratkaisua ilman sitä. Tajusin, ettei minua välttämättä tarvita töissä. Jos tykkää työstä ja tekee pitkää päivää, voi luulla, ettei voi lähteä. Oli ihan terveellinen kokemus huomata, että asiat hoituvat ilman minuakin."  


Kirja on selkeäkielinen ja rehellinen opas hidastamisesta haaveilevalle tai oravanpyörästä hyppäävälle. Monet todellisen elämän esimerkit auttavat hahmottamaan mistä on kyse, mitä riskejä hidastamisessa piilee, kuinka hidastaminen on vaikuttanut elämään ja kuinka tavalliset ihmiset ovat vuosien aikana onnistuneet tavoitteissaan. Sillä siitä on lopulta kyse: omannäköisestä elämästä, eli siitä, mikä on itselle tärkeintä. Vaikka ei oravanpyörästä uskaltaisi vielä hypätä, tai elämäntilanne ei sitä juuri nyt salli, saa kirjasta hyviä ja konkreettisia vinkkejä siihen, kuinka itsestä, kuluttamisesta, onnellisuudesta ja työelämästä voi ajatella hiukan eri tavoin ja siten parantaa arkeaan. Kirjassa herätellään hyviä kysymyksiä sen hahmottamiseen, mikä omaa käyttäytymistä ohjailee ja millaisia perimmäisiä arvoja ylläpitää.


Saarivirta, L. & Kaukonen, M. Rikas Elämä. Parempaa arkea hidastamalla. Readme,Helsinki, 2015.



"Elämää hidastamalla väsymys alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Jaksavampi ihminen ei tarvitse enää yhtä nopeaa tyydytystä. Hidastajalla on mahdollisuus etsiä elämäänsä pidempikestoista ja syvempää nautintoa kuin shoppailu."
  

Pidin kovasti kirjan henkilökohtaisista tarinoista, joissa ihmiset kertoivat hidastamiskokemuksistaan. Myös haasteet ja lukuvinkit ovat hyödyllisiä. Rikas elämä on ehkä hienoisesti osoitettu lapsiperheille, mutta toisaalta lapsettomatkin saavat suunnattomasti ajateltavaa, ja voivat vanhemmuuskohtia lukiessaan ajatella omaa lapsuuttaan ja kuinka vanhempien mallit toimivat (tai eivät toimi) omassa elämässä. Itsekin luin kirjaa sekä vanhempana, että vanhempieni lapsena. Rikas elämä on monipuolinen opas hidastamiseen ja oman arjen tarkasteluun monelta kantilta. Kirja antaa uskallusta ja konkreettisia vinkkejä omannäköisen elämän luomiseen. Pienilläkin askelilla voi olla suuri merkitys! 

Saturday, January 2, 2016

Tyynystä päähän...

... tekisi mieli heittää Arthur Waleyta, joka on kääntänyt lukemani Sei Shonagonin The Pillow Bookin. Tai en tiedä pitäisikö ennemmin pölläyttää tyynyllä omaa päätäni, sillä itsehän juuri tämän kirjan valitsin. Luettuani Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli itsestäänselvää, että toisen päähenkilön, Sein, alkuperäisiin mietteisiin oli tutustuttava ihan itsenäisesti. Pääosin 900-luvulla kirjoitettu Makura no soshi on  tietenkin käännetty useaan otteeseen, englanniksi ensimmäisen kerran vuonna 1889. Vaikka olen ajatellut kirjaa intohimoisesti jo kuukaudet, aina kun olisi ollut mahdollisuus ostamiseen, kirja katosi mieleni muistilistalta. Paitsi yhtenä kohtalokkaana keskiyönä, kun päätin klikkailla itseni kirjaostoksille ja ilokseni muistin Pillow Bookin. Väsyneenä en jaksanut sen paremmin perehtyä eri versioihin, vaan minulle riitti, että kirjani kansi oli kaunis ja julkaisuvuosi 2011. Ajattelin, että kyllähän tämän kuuluisi olla kaiken järjen mukaan ok. Heti alkusanoja lukiessani olisin voinut pistää itseäni tikulla silmään: Dennis Washburn kirjoittaa kuinka rankan selektiivisesti ja asenteellisesti kääntäjä on alkuperäiseen materiaaliin suhtautunut. Käännös onkin tehty jo vuonna 1928 ja Waleyllä on tarkka näkemys siitä, mikä on tärkeää, kaunista, arvokasta ja kunnollista kirjallisuutta. Muihin rippeisiin hän ei ole kuluttanut kallista aikaansa. Ja juuri ne 'rippeet' ovat minusta sitä antoisinta luettavaa. Tikkua silmässä voi siis vielä vääntää. Erityisesti sen vuoksi, että olen varma, että Kankimäki kirjoitti tästä asiasta kirjassaan. En halua tarkistaa, sillä silmään sattuu jo liikaa näinkin.


"

Shonagon, S. The Pillow Book of Sei Shonagon. Tuttle Publishing, Singapore, 2011 (1928, 1002)


"It seems as though people with nice feelings must necessarily be silly, and clever people must always be ill-natured, men and women too. But I suppose really there must be lots of nice, clever people, if only one knew them." 


Mutta ei kirja mikään kamala ja täysi pettymus ole. Ne osat Shonagonin kirjoituksista, jotka on käännetty, ovat mielenkiintoista luettavaa ja Waley on taitavasti kirjoittanut sekaan sopivasti solahtaen selityksiä ja tulkintaa, jotka helpottavat lukemista laittaen tapahtumat Shonagonin elämässä kontekstiin. Joskus silmään pistää (tikun lisäksi) Waleyn kovin selkeästi misogyyninen ja länsimaisen kirjallisuuden paremmuudesta vakuuttunut asenne.  Ne kuuluisat Shonagonin kirjaamat listat puuttuvat tästä ihan muutamaa lukuunottamatta, mikä harmitti lukiessa vietävästi. Kirjasta saa kyllä kuvan hovin tapahtumista sinä aikana, kun Shonagon kirjoitti tyynynaluskirjaansa, samoin pilkahduksen Shonagonin voimakkaasta ja mielikuvitusta kutkuttavasta persoonasta, mutta The Pillow Book jää edelleen lukulistalle ja täydemmän sekä vähemmän asenteellisen version metsästys alkakoon heti, kun olemme selvinneet muuttorumbasta.

Kirjalla korkkaan omalta osaltani Kurjen siivellä -haasteen. Olen muuten ilolla seurannut sitä, kuinka moni on heti alkuun innostunut haasteesta ja lähtenyt mukaan Itä-Aasian liidolle. Päivittelen edistymistä blogin Haasteet-sivulla (palkki ylhäällä, scrollaile alimmaiseen haasteeseen) vuoden mittaan. Sieltä siis pitäisi löytyä kaipaaville lukuinspiraatiota ja linkkejä muiden arvioihin sitä mukaa, kun haaste etenee. Hieno kirjavuosi on taas edessä!   

Wednesday, December 30, 2015

Kurjen siivellä (Itä-Aasia lukuhaaste)

Japanilaisesta ja kiinalaisesta taiteesta tutut kauniit, myyttiset ja majesteettiset kurjet liihotelkoot meidät ensi vuoden lukuhaasteen pariin. Kurki on monelle Itä-Aasiassa hyvän onnen, pitkän iän ja uskollisuuden symboli. Alueen myyteissä ja kansantaruissa kurjet ovat myös hyvin edustettuina. Itä-Aasian kirjallisilla aarteilla herkutteleva lukuhaaste ei kuitenkaan rajoitu ikivanhoihin tarinoihin, vaan ne uskaliaat, jotka hyppäävät kurjen siivelle, voivat lukea mitä tahansa seuraaviin maihin tai alueille sijoittuvaa: Kiina, Japani, Taiwan, Hong Kong, Macao, Mongolia, Pohjois- ja Etelä-Korea. 

Tässäpä siis faktat Kurjen siivellä matkustaville:

1. Kohdealue: Kiina, Japani, Taiwan, Hong Kong, Macao, Mongolia, Pohjois- ja Etelä-Korea. 

2. Kirjailijan ei itse tarvitse olla itäaasialainen, vaan riittää, että tapahtumapaikka tai aihe sijoittuu Itä-Aasiaan tai käsittelee jollakin lailla itäaasialaista kulttuuria joko Itä-Aasiassa tai muualla. 

3. Haaste lähtee käyntiin 1. tammikuuta 2016 ja kestää 30. joulukuuta 2016 saakka.

4. Haasteeseen voi ilmoittautua mukaan tähän postaukseen kommentoimalla. Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit kertoa lukemastasi kommenttikentässä tai sähköpostilla. Perinteen mukaisesti ahkerin lukija palkitaan juhlallisesti. 

Viime vuosien luetuista monien japanilaisten ja kiinalaisten kirjailijoiden tuotokset ovat jääneet mieleen vahvimmin ja siksi mieli tekeekin ensi vuoden aikana keskittyä tähän alueeseen perusteellisemmin. Lukumaratonin aikana luettu Ogawan Revenge oli huippuhyvä, samoin aiemmin nautitut Mishiman Death in Midsummer ja The Sailor Who Fell from Grace with the Sea. Murakamin What I Talk About When I Talk About Running oli mielenkiintoinen ja olen vihdoin päässyt Murakami-kammostani kuuntelemalla myös karmivan ja salaperäisen 1Q84:a äänikirjana (vielä kesken, kesto melkein 47 tuntia!). Julie Otsukan The Buddha in the Attic oli vaikuttava ja nykyään yksi lempikirjoistani Mishiman kirjojen lisäksi. Modernia japanilaista taidetta ja designia ihastelin täällä.  Kohta kolme vuotta olen lukenut Midorikawan Natsume's Book of Friends -mangaa ja olen nykyisin täysin ihastunut, piinkova fani. Ensimmäinen, epävarma manga-postaukseni löytyy muuten täältä. 
On myös mainittava Kankimäen ihqu Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Yöpöydältä löytyy edelliseen liittyen Sei Shonagonin The Pillow Book, josta haasteen myötä myöhemmin lisää... Kiinalaisista  Yiyun Lin A Thousand Years of Good Prayers ja Gold Boy, Emerald Girl vakuuttavat ja iskivät jonnekin syvälle, samoin Xiaolu Guon A Chinese-English Dictionary for Lovers ja I Am China.
Wu Miang-Yin The Man with the Compound Eyes oli erilaisuudessaan mielenkiintoinen ja samalla ensimmäinen taiwanilaiskirjailijan kirjoittama kirja, jonka olen tietääkseni lukenut. Muitakin haasteeseen sopivia kirjoja löytyy blogista, tässä vain omia suosikkejani. Olen muuten tästä haasteesta todella innoissani myös siksi, että Itä-Aasiahan on mielenkiintoisen kirjallisuuden lisäksi teenpalvojan Mekka.
 
Jos kiinnostuit, lukuinspiraatiota löytyy esimerkiksi täältä, täältä, täältä (Japani), täältä (Kiina), täältä (Etelä-Korea), täältä (Etelä-Korea), täältä (Hong Kong), täältä (Hong Kong), täältä (Taiwan), ja täältä (Taiwan). Pohjoiskorealaisista, macaolaisista ja mongolialaisista kirjailijoista en löytänyt kätevää koostetta, mutta yksilöjuttuja löytyy netistä kohtuullisesti.

Kirjavinkkejä otetaan mielellään vastaan kommenttilaatikossa milloin vain vuoden aikana. Mitäs sanotte, lähdettekö liitoon?


sannabanana/pinon päällimmäinen
Halukkaat, hypätkää mukaan liitelemään!
 




Monday, December 28, 2015

Jälkilöylyjä

Löylyjäpä hyvinkin: keskellä päivää rakas kotikaupunki oli hetken aikaa maailman kuumin paikka, mutta sitten Marble Bar meni taas ohi. Onneksi maraton ei jatkunut tälle päivälle, sillä mitään en ole saanut luettua! Päivä on kulunut puhtaasti rannalla hikoillessa ja meressä viilentymässä. Kun lämpö laski 36 asteeseen, avasin optimistisesti ikkunat ja ovet, sillä 45:n jälkeen tuuli tuntui mukavan vilvoittavalta. Mutta sitten lämpötila lähtikin taas nousuun, ja täällä sitä hikoillaan koneen ääressä kuin saunassa. Kaveri kyseli jo, että pitäiskö toimittaa tänne vihta?! Kohta lähden taas mereen tai sitten vaatteet päällä kylmään suihkuun. Same same but different. Jos siis hanasta tulee edes kylmää vettä...

Maratonfiiliksiä.

En osannut lukea kovaa tahtia tai kovinkaan paljoa kelloa katsellen. Minulle riitti, että luin paljon ja aina kun voin - ja se oli ihanaa. Seuraavaa maratonia ajatellen (kyllä, aion tehdä tällaista uudelleen!!!) opin sen, että kirjoja kannattaa valkata etukäteen aika suuri pino, ja sellaisia, joita oikeasti himottaa lukea. Sitten voi tarpeen vaatiessa vaihdella ja valita fiiliksen mukaan. Aikaa ei tee mieli kuluttaa jahkailuun maratoonatessa, tai pakkolukemiseen.

Ainoa negatiivinen asia maratonissa oli se, että aikaa ei ollut kirjanjälkeiseen fiilistelyyn ja jälkimauista nauttimiseen kun kunkin kirjan sai luettua. Pidin toki jonkin verran paussia, mutta aika ripeästi tartuin seuraavaan, kun kuitenkin takaraivossa oli tietoisuus siitä, että aikaa ei ole rajattomasti tässä 'projektissa'. Etukäteen olin ajatellut, että postaisin parin tunnin välein edistymisestä, mutta sellainen ei käytännössä tuntunut hyvältä, jos oli lukuimu päällä ja keskeyttäminen olisi ärsyttänyt liikaa (tai ajantaju katosi kokonaan muutenkin...). 

Seuravan kerran jos maratoonaan, niin sen on oltava talvella, tai ainakin asunnossa, jossa on ilmastointilaite!

Luettuja sivuja kertyi minulle 1015 ja olin siihen ihan tyytyväinen. En muistanut laskea sivuja lukiessani, vaikka eihän tässä sellaista sääntöä ollutkaan. Oli ihanaa lukea kunnolla ja suhteellisen rauhassa. Kuumuus vain ajoi talosta ulos vilvoittelemaan, mikä johti pidempiin taukoihin lukemisessa. Minusta myös tämä viikon kestävä maratoonausperiodi on mukava juttu, sillä nyt ehtii seuraamaan muidenkin maratoneja, kun kaikki eivät ole nenät kirjassa samaan aikaan. Tässä postauksessa on päivitetty lista osallistujista, jos kiinnostaa mennä kurkkimaan muuallekin. Osa on jo maratoonannut, osa on juuri matkalla ja toiset ovat kohta lähtöviivoilla.

Välipäivien lukuiloa kaikille, ja kiitos maratoniin osallistujille! Lukekaa rauhassa :)


Vihdoin viileässä vedessä!

Päivän näkymät, välillä vedessä.
 

 


Sunday, December 27, 2015

Hikihän tässä tulee!

Maratonin toinen päivä on alkanut hitaasti kuumissa merkeissä. Aamulla olen kastellut laatikkopuutarhaa takapihalla ja nyt lämpöä on jo 37. Jossakin vaiheessa on taas otettava viilennystauko rannalla, jos vain maltan. Yoko Ogawan Revenge (Kamoku na shigai, Midara na tomurai. Käännös: Stephen Snyder) on kutitellut sillä tavalla ihanasti jo ensilauseillaan. Tai oikeastaan jo sisällysluettelosta lähtien. Tässä on taikaa, olen koukussa!

Ogawa, Y. Revenge. Harvill Secker, London, 2013 (1998).


09:00 - 13:00

Täällä on luettu ja kauhisteltu lämpötilaa, neljäkymppiä on mennyt rikki. Onneksi Revengen läpi kulkee jäätävä virtaus, joka saa mielen irtautumaan arkiolosuhteista. Tämä on ollut ehdottomasti lukumaratonin voimakkain kirja, joka vei minut mukaansa hämärille kujille, jossa kuolema vilahtelee osana elämää joka toisella sivulla. Kauneus ja kauheus ovat tässä lomittain. Eteerinen virheettömyys ja mielen synkkien lokeroiden koukerot vaihtelevat, kun niitä katsotaan useammasta kuin yhdestä perspektiivistä. Nerokasta. 11 tarinaa kiertäytyvät löyhästi toistensa ympärille. Olen kuunnellut viime viikoina Murakamin 1Q84a äänikirjana ja tunnelmissa, rytmissä ja hahmoissa on jotain samaa. Kokemus isolla K:lla. Lempikirja-ainesta. The Girl with the Dogs vahvana kakkosena maratonin kirkkaimpina helminä.

Nyt lähdemme uimahalliin, koska rannan varjoton kärvennyt ei tällä hetkellä kiehdo. Uimakassiin tulee mukaan Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki, joka paljastui yllätyksekseni joulupaketista. Pitkästä aikaa uunituore kirja. En malta odottaa, kansikin on niin hieno!  


Itäranta, E. Kudottujen kujien kaupunki. Teos, Helsinki, 2015.

13:00 - 17:00

Huh! Yllättävä takaisku: lukukielen vaihtaminen on saanut maratonnopeuden hyytymään. Luulen, että suurin ongelma on siinä, että sanat poikkeavat normisanastosta, sillä kyse on fantasiamaailmasta, jossa seikkailee jos jonkinlaisia öttiäisiä erilaisissa paikoissa. Tavailen siis kaikkea huolella ja hartaudella ja uppoan syvemmälle ja syvemmälle mystiseen mielikuvitusmaailmaan.


Lukemista polskimisen lomassa, ihana viileys!

17:00 - 22:00


Vau, millaiseen seikkailuun Kudottujen kujien kaupunki minut veikään. Tämä jäi maratonin viimeiseksi kirjaksi, sillä en saanut luettua kovin rivakkaan tahtiin. Kirjassa kun rakennettiin kokonainen uusi maailma, jonka suhteen oli oltava tarkkana, jotta siitä saisi jonkinlaisen käsityksen. Ehkä kuumuuskin teki tehtävänsä ja iltapäivällä olo oli nuupahtanut. Haaveilin jopa nokosista, mutta en sitten maratonin vuoksi kehdannut, kun siitä olisi pitänyt raportoida täällä ;-)

En ollut pitkään aikaan lukenut mitään tällaista, jossa melkein kaikki oli yllättävää ja uutta, lukuunottamatta pyöreää kivipöytää, jonka ääressä Neuvosto kokoontui. Itäranta on luonut saareen tiiviin kudosten ja seittien verkoston, jossa Eliana, nuori kutoja, oppii näkemään todellisuuden, menneen ja tulevan jännittävien ja mystisten tapahtumaketjujen seurauksena. Tämä on toinen todellisuus, jossa ikiaikoja sitten toiset lajit kutoivat ja hallitsivat, sitten toiset, ja taas toiset. Kaikki omine sääntöineen ja tapoineen. Nyt Unennäkijät ovat hyljeksittyjä sairaita, mutta millainen sairaus unennäkö on? Liittoutumia, salaisuuksia, luottamusta ja sen puutetta, ikivanhoja tekstejä, ahneutta ja naamioita. Painajan kädet kurkulla ja paljastavia tatuointeja. Kaiken alla ja ympärillä myrskyää voimakas suolainen meri, joka sanoo viimeisen sanan, niin kuin on sanonut ennenkin.

Lähdimme vielä iltakävelylle rannalle katselemaan auringonlaskua ja viilentymään. Maraton on osaltani ohi. Huomiseksi taas luvattu yli 40 asteen hellettä. Bring it on!

Maratoonasimme myös dyyneillä kaiken lukemisen vastapainoksi. Siis ainakin 10 minuuttia :)