Thursday, March 22, 2012

Manga, manga!

Olin jo pitkään katsellut japanilaista mangaa sillä silmällä, mutta aina kun uskaltauduin niitä selaamaan, en yhtäkkiä osannut innostua niistä ollenkaan. Kuva ja pari sanaa per ruutu? Mistä tietää onko tama hyvä? Teinimeininki? Kuitenkin pääkopassa jomotti tietoisuus siitä, että en vain tajua koko ideaa, ja voisin hyvinkin löytää mangasuosikin, jos vain vakavissani yrittäisin. Vuoden haasteen ansiosta vihdoin kuulutin konsultoinnintarpeeni maailmalle ja ystävän manga-ekspertti-pikkusisko riensi apuun suosituksineen.

Seuraavaksi haasteeksi osoittautui saatavuus. Kotikaupungista oli turha yrittää. Kirjastossa ei ollut yhtään listan sarjoista. Netistä en uskaltanut selaamatta tilata. Oli päästävä kirjakauppaan, jossa olisi tarpeeksi laaja valikoima.

Sydneyn lomalla tama onnistui, vaikkakin puolivahingossa. Kinokuniya on Japanin suurin kirjakauppaketju, jolla on liike myös Sydneyn keskustassa. Olin jo aikaisemmin kuullut kyseisestä kirjakaupasta, mutta toisessa yhteydessä. Dubaissa asuva tuttu oli löytänyt sieltä japanilaisia ja kiinalaisia Muumi-tuotteita. Tai siis “Muumi-tuotteita”. Jostain syystä en edes olettanut, etta Australiassakin olisi kyseinen puoti. Nyt sitten ihan kadulla kävellessä  tuttu nimi iski silmään – ja eikun viivana sisään. Mukana olleet 5-vuotiaat + vauva pidettiin tyytyväisinä kaiken ympärillä olevan väriloiston, fantastisen lastenkirjaosaston ja japanilaisten kitschin keskellä, kun taas aikuiset riehuivat kuin iloiset possut mudassa. Parin tunnin jälkeen oli sanottava kaihoisat hyvästit, ja käveltävä haikeana lukuisten vielä tutkimattomien hyllyjen ohi. Olisin mielelläni viettänyt koko päivän hyllyjen välissä haahuillen. Mukaan tarttui kuitenkin  lastenkirjojen ohella Yuki Midorikawan Natsume’s Book of Friends (Vol 1).

Midorikawa, Y. Natsume's Book of Friends Vol 1. Viz Media, San Francisco, 2010.


Haaste numero kolme olikin sitten itse lukeminen. Aloitin kirjan muutamaan kertaan, mutta siitä ei vain tullut mitään. Siirryin suosiolla perinteisen kirjallisuuden pariin. Sadetta (kts. edellinen postaus) on kiittäminen siitä, että tuli aika, jolloin ei ollut mitään muuta tekemistä. Parin aloituskerran jälkeen koin jonkinlaisen heräämisen, jolloin erilainen, visualisoiva lukutapa napsahti päässäni päälle, ja kertomus näyttäytyikin yhtäkkiä edessäni ikään kuin lennokkaana elokuvana! Opin sen, että mielikuvitusta on mangan kanssa käytettävä eri tavalla, jotenkin täyteläisemmin, ruutujen välissä. Tämä tarina loppuu, kuten edellisetkin: odottelen seuraavaa osaa kolahtavaksi postilaatikkoon.

Natsume’s Book of Friendsistä kuitenkin lisää: Takashi Natsume on lukiota käyvä poika, joka on pienestä saakka pystynyt näkemään henkimaailman asukkaita. Hän muuttaa asumaan sukulaistensa luokse pieneen kylään, jossa hänen isoäitinsä asui. Takashi on perinyt kykynsä nähdä demoneita ja henkiä isoäidiltään, joka oli saman ikäisenä kirjoittanut henkien nimet kirjaan, vangiten nämä palvelukseensa. Takashi saa kirjan käsiinsä, mutta henget, jotka haluavat vapautensa takaisin eivät tunne eroa isoäidin ja lapsenlapsen välillä...

Minuun vetosi kirjan avaama ikkuna japanilaiseen kansanperinteeseen ja uskontoihin. Takashi elää kahdessa maailmassa: modernissa Japanissa sekä perinteiden, uskomusten ja  henkien kansoittamassa todellisuudessa, mikä on muilta unohtumassa.

Hiukan minua vielä jännittää, että kuinka saan saman lukuvaihteen päälle saatuani kakkososan kotiin?
Kuinkas te: löytyykö suosikkimangaa? Vinkkejä otetaan vastaan sekä aiheiden että lukutapojen suhteen.


No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!