Sunday, March 18, 2012

Odottamattomia tapahtumia

Viikonloppu ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaisesti. Uimalaukut pakattuina olimme matkalla halliin ja sen jälkeen oli tarkoitus menna vielä sunnuntaiseen tapaan nuuskimaan ruusuja, mutta kuinka ollakaan: löysimme itsemme pysähtyneen auton kanssa risteyksestä keskellä ei-mitään. Auto oli vähän hikotellut, kun vein miestä töihin, mutta 10km kaupungin ulkopuolella Ford pysähtyi. Sain sen onneksi peruutettua levähdysalueelle, mutta siihen päästyään auto ei enää inahtanutkaan. Vietin hiljaisen hetken 38 asteen helteessä kuunnelleen viisivuotiaan teoriaa siitä, kuinka kuolemme käärmeenpuremiin, jos avaamme oven. Kännykkäyhteyttä ei ollut, eikä vettä ja keskipäivän aurinko pään päällä. Sain ohikulkevan auton pysähtymään ja ihana, suloinen ihminen otti meidät kyytiinsä ja heitti kotiin. Seuraavaksi soitto vakuutusyhtiöön ja kohta olimmekin elämämme ekassa hinausrekkakyydissä. Perillä kiristeltiin ruuveja ja testailtiin sitä sun tätä. Auto saatiin käyntiin, mutta tuomio on yhä epäselvä: ehkä jonkinlainen sähköongelma, ehkä sytytystulpat tai sitten likaista bensaa. En jaksa juuri nyt välittää. Olen niin onnellinen, että olen kotona, auto on täällä ja ilmastointilaite toimii.

Toisenlaisia odottamattomia kohtaamisia on myöskin sattunut. Sängyn vierellä on pinon päällimmäisenä Ben Aaronovitchin Moon Over Soho. Se on jatkoa Rivers of Londonille ja olen pahasti koukuttunut. Ben Aaronovitch on aiemmin kirjoittanut Dr Who -episodeja ja samanlaista huumoria, jännitystä ja taikaa löytyy myös hänen kirjoistaan. Aaronovitchin web-sivut esittelevät hänet seuraavasti:

Ben Aaronovitch was born in 1964. He had parents, some brothers, some sisters and a dog named after a Russian cosmonaut. He also had the kind of dull childhood that drives a person to drink, radical politics or science fiction.”

Lukiessa havahduin siihen, että en ole oikeastaan lukenut yhtään fantasianovellia sitten Tolkienien joskus yläasteella. Rivers of London (julkaistu USA:ssa nimellä Midnight Riot, Suomessa saatavilla ainakin kirjastoissa alkukielellä) ajatutui pinoon mielenkiintoisen nimensä ja kivan kannen perusteella. Tämän vuoden kunnianhimoinen projektini on lukea kirjoja sellaisista genreistä, joista en normaalisti niin välittäisi. Rikos- ja trillerikirjoilla olen tämän haasteen aloittanut, ja kun olin lukenut Rivers of Londonia noin kymmenen sivua, ilostuin kuvitellessani löytäneeni rikoskirjan, jonka lukemisesta OIKEASTI nautin (sorry Jo Nesbø ja Stieg Larsson). No, aika pian alun jälkeen ilmestyi tarinaan aaveita, yliluonnollisia tapahtumia ja taikaa. Siinä vaiheessa syntyi tarve katsoa takakannesta, että mitä oikeastaan olinkaan lukemassa. Ja hittolainen, kuinka olenkaan nauttinut näistä kahdesta kirjasta sen jälkeen! Tempo on nopeatahtinen, kerronta sujuvaa kuin hauska perjantai-iltapäivä lontoolaisessa pubissa työkavereiden kanssa - aina pitää lukea “vielä yks sivu”. Yksityiskohdat Lontoon historiasta, paikoista, arjesta ja tunnelmista tekevät kirjasta todentuntuisen, mikä ei ole pieni saavutus siinä mielessä, että kirjassa vilisee vampyyrejä, velhoja, aaveita ja monisatavuotisia sivuhenkilöitä.

Psykologista syväanalyysiä toivoville tämä kirja on pettymys. Päähenkilö ja kertoja PC Peter Grant on suhteellisen etäinen: syvälle ei menna tunteiden ja motiivien suhteen. Joitakin lukijoita on ärsyttänyt se, että Grant hyväksyy niin helposti täysin erilaisen todellisuuden ilman minkäänlaista epäilyä tai kriisiä ensimmäisen aavekohtaamisensa jälkeen ja liittyessään Metropolitan Policen puolisalaiseen osastoon. Sama koske kirjan muita henkilöitä, mutta ei Lontoon historiaa ja paikkoja - päinvastoin. Lontoossa aikaansa viettäneet pääsevät heti mukaan tarinaan ja tuntevat lentävänsä Grantin mukana paikasta toiseen juonen kiidättäessä eteenpäin. Myös Dr Who –fanit löytävät kirjasta sitä samaa fiilistä, jossa tästä universumista voi löytyä vaikka minkälaisia elämänmuotoja, eikä tähän totuttuaan enää nosta kulmaansa yllätyksille.


"We headed down through Trafalgar Square and took advantage of the discreet Metropolitan Police flash on the windscreen to cut through the Mall, past Buckingham Palace and into Victoria. I knew there were only two places we might be going; Belgravia nick, where the Murder Team had their incident room, or Westminster Mortuary where the body was stashed. I hoped it was the incident room, but of course it was the mortuary.
'But you understand the scientific method, though?'
Asked Nightingale.
'Yes sir,' I said, and thought, Bacon, Descartes and Newton - check. Observation, hypothesis, experiment and something else I could look up when I got back to my laptop.
'Good,' said Nightingale. 'Because I need someone with some objectivity.
Definitely the morgue then, I thought."
(Rivers of London)   


Kun olen vaahdonnut kirjoista ystäville, fantasia-fanit ovat suositelleet Terry Pratchettiä. En ole vielä uskaltanut. Kuinka te? Kolahtaako sci-fi tai fantasia? Mielipiteitä Aaronovitchista?

Sarjan kolmas osa Whispers Under Ground on tulossa ulos kesäkuussa Briteissä. En malta odottaa!




Aaronovitch, B. Rivers of London. Gollancz, London, 2011.

Aaronovitch, B. Moon Over Soho. Gollancz, London, 2011.


No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!