Ulkosuomalaisblogeissa on kiertämässä haaste, jossa
kerrotaan kolme ärsytyksenaihetta uudessa (tai vanhassa, miten sen nyt ottaa) kotimaassa.
Ainakin
Olipa Kerran Pariisin
Riina
ja
Stockholm by Men
Veera ovat ottaneet osaa. Näitä oli muuten kauhean mukava lukea!
Ajattelin ihan oma-aloitteisesti osallistua haasteeseen. Aikalailla australialaistuneena ärsytyksen aiheet ovat vuosi
vuodelta onneksi vähentyneet. Mutta kyllä silti on mahdollista löytää kolme
asiaa, jotka yhä ottavat pattiin.
1)
It all comes with chips.
Australialaiset kilpailevat tiukasti
Yhdysvaltojen kanssa lihavimman kansan tittlelistä. Muistan niin selvästi
ensimmäisen vuoteni täällä, jolloin jaksoin vielä joka kerran äimistyä siitä,
kuinka mihin tahansa ruokalajiin sujautetaan monessa paikassa “luonnolliseksi”
lisukkeeksi ranskalaiset perunat.
“What can I get you?”
“I’d like the vegetarian lasagne/greek
salad/moussaka/falafel/pumpkin soup, thanks.”
“Would you like chips with that?”
“??? Er, no thanks (why the hell would I?)”
Hienommissa ravintoloissa chipsejä ei
tietenkään tungeta mukaan, mutta lounas- ja arkiravintoloissa kyllä. Pahinta
tässä on se, että aikaisemmin (lue: ennen tänne muuttoa) en syönyt ranskalaisia
oikeastaan ollenkaan, mutta nyt niitä on tullut syötyä vuosien aikana ihan
liikaa ja syytän niistä vyötärön pelastusrengasta!
Sydämestä ottaa myös ne lukemattomat
kerrat, kun näkee ihan pikkukersoja lastenrattaissa Mäkkärin kokis ja ranskalaiset
sylissä. Onko heillä edes mahdollisuutta oppia, mikä on terveellistä?
Tässä maassahan kasvavat vaikka minkälaiset hedelmät ja vihannekset ympäri
vuoden, eli kaikenlaista tuoretta ja herkullista on kyllä tarjolla, ja voisi
vaikka itsekin kasvattaa.
2)
Koulut
Edellisestä joustavasti
seuraavaan ärsytyksen aiheeseen. Kun on itse käynyt koulu-uransa ruokaloiden
terveellisten ruokaympyröiden ja –pyramidien varjossa, eivät monet australialaiskoulut vakuuta.
Yleensäkin koulutusta ei arvosteta ollenkaan
niin paljon kuin urheilua ja se näkyy investoinneissa. Tasoerot ovat valtavat
osavaltioittain, alueittain ja kaupunkien sisällä. Erot yksityisten ja
julkisten koulujen rahoituksen ja resurssien välillä ovat suuret. Jotenkin on
todella vaikeaa sisäistää se, että täytyy todella ajatella sitä, mihin kouluun
lapsensa voi/kannattaa laittaa. Tämä vaikuttaa myös asumiseen, koska on
asuttava koulun sisäänottoalueella. Onneksi olemme olleet tässä asiassa tähän
saakka onnekkaita.
Koulujen heikko laatu
yhdistettynä koulutuksen nimelliseen arvostukseen aiheuttaa sen, että koko maa
vilisee kirjoitusvirheitä. Aaargh! Meni ainakin kaksi-kolme vuotta siihen, että
mielessä ei kuohahtanut aina kun kaduilla mainostettiin sitä sun tätä
järkyttävin kirjoitusvirhein. Nyt on kielinatsi minussa hiljentynyt, ja
aussimalliin usein totean, että kyllähän tuosta nyt ymmärtää kuitenkin, mistä
on kyse… Mutta onhan se aika järkyttävää, että monet eivät osaa kirjoittaa omaa
kieltään oikein.
Kouluihin tehdään omat eväät, mikä on helpotus
luettuani kanttiinin ruokalistaa. Ne vanhemmat, jotka eivät ehdi/halua värkätä
lounaita kotona, voivat ostaa kanttiinista “terveellisiä” lounaita lapsilleen.
Nyt ihan viimeaikoina on ruokalistoja alettu ‘terveellistää’. Täällä listan
ruoat on jaettu kolmeen ryhmään: vihreät, oranssit ja punaiset. Vihreät ovat
sellaisia, joita voisi syödä joka päivä, oransseja silloin tällöin, punaisia
harvoin. Kysyn vain: miksi nuo punaiset edes ovat koulun ruokalistalla?
3)
Kulutusjuhlat
Kierrätystä ei ole kaikkialla ja
olisi todella hienoa, jos tännekin saataisiin pullonpalautus (nimimerkillä:
työmatkat maanantaisin lasinsirpaleilla päällystetyillä teillä pyöräilevä).
Kaupoissa ostokset pakataan kassahenkilöiden toimesta (kiitos!), mutta
muovipusseissa ei säästellä. Pussit voi kierrättää isoissa kaupoissa, mutta
aika harvinaista näyttää tuo kierrätys olevan.
Ehkä Aasian läheisyys vaikuttaa
siihen, että kaikenlaista roinaa ja riepua ja krääsää ja vempaimia on paljon
tarjolla halpaan hintaan. Perusaussi ei osta hyvää harvoin, vaan halpaa usein.
Vanhat ja tarpeettomat heitetään helposti roskikseen ja eikun uutta ostamaan!
Jokaviikkoinen shoppailu megaostoskeskuksissa on suosittu harrastus.
Ooh, olipas helpottavaa saada
nämä ärsytyksen aiheet ulos! Ehkä vielä yksityisautoilusta olisin voinut
kirjoittaa, jos tilaa olisi riittänyt… Ja onneksi niitä hyviä juttuja on kuitenkin 10000000 jokaista inhokkia kohtaan. Jakaako näitä ylläolevia kukaan kanssani?
 |
Photo: 'Coogee Beach' www.freeimages.co.uk |