Monday, April 16, 2012

Chinese Whispers


Chinese Whispers: a Journey into Betrayal

Minua ärsyttää: takakannen tekstiin perustuvat odotukseni olivat suuret. Kanadalainen kommunisti Jan Wong oli 70-luvun alussa toinen kahdesta Pekingin yliopistoon kelpuutetuista länsimaisista opiskelijoista. Opintojen aikana eras nuori kiinalaisopiskelija, Jin, kysyi Wongilta neuvoja Yhdysvaltoihin pääsemiseksi. Wong kanteli tapahtuneesta opettajalleen, ja Jin hävisi yliopistolta. Vuonna 2006 Wong palaa Pekingiin etsimään Jiniä ja haluaa tietää mitä tälle tapahtui. 


Wong, J. Chinese Whispers. Atlantic Books, London, 2010.


Mutta: minusta kirja on enemmänkin kuvaus Kiinan taloudellisista muutoksista ja kiihkeästä kasvusta, kuin mystisesti kadonneen opiskelijan etsinnästä. Halusin koko kirjan aikana kuollakseni päästä eteenpäin Jinin löytämisessä ja kuulla, mitä hänelle tapahtui. Sen sijaan kuulen kyllästymiseen saakka, kuinka hankalaa ja miltei mahdotonta hänen löytämisensä tulee olemaan. Luen liian monta kertaa, kuinka kiinalaiset vaihtavat puhelinnumeroita kuin sukkia ja kuinka kaikki muuttavat sinne tänne jättimäisen kaupungin kasvaessa, kuinka sadat tuhannet ihmiset jakavat saman sukunimen ja millaisia rikkauksia Wongin tuttavat ovat hankkineet itselleen. 


Wongin kuvaukset Pekingin rakennuksista, asunnoista, hinnoista, autoista, palkkatasoista, ilmansaasteista, ruoista ja juomista antavat silmäyksen moderniin Pekingiin. Wongin mielenkiinnon kohteet selittää hänen taustansa, mikä selviää kirjan loppuosassa: hän on pankkimaailmaan erikoistunut journalisti. 


Suoraan sanottuna vain harva Wongin tapaama vanha tuttava tai Pekingissä kohtaama henkilö kuulostaa sympaattiselta ihmiseltä. Kaikki haluavat haalia ympärilleen mahdollisimman paljon omaisuutta, ostettavissa olevaa tilaa ja luksusta. Kirjan ihmiset ja koko kaupunki tuntuvat pintapuolisilta. Jonkin on pakko puuttua, vai onko todellisuus todellakin noin masentava solidaarisuuden täydellisessä puuteessa? Vanhat kommunistit toimivat häikäilemättä kuin pahimmat kapitalistit. Tunteeko Wong vain tietynlaisia ihmisiä ja suuri osa Pekingin todellisuutta jää pimentoon? Toivon niin.


Kuten sanottu, kirja on täynnä faktatietoa yrityksistä ja taloudesta. Valtavaa maata vaivaa myös joukkoamnesia lähihistorian suhteen: kukaan ei halua puhua Kulttuurivallankumouksesta tai Tiananmenin aukion tapahtumista – edes perheenjäsenten kesken. Nuoret sukupolvet ovat autuaan tietämättömiä tapahtumista, ja vaikka Internetin sensurointi onkin jonkin verran löystynyt, ei netissä kannata roikkua liikaa:


“To be sure, now and then, the government shows its roots. The Government is launching an old-fashioned all-out Maoist campaign to limit the time teenagers spend online. Parents are paying substantial fees to lock up their teenaged Internet addicts in military facilities and treat them with drugs, hypnosis and mild electric shocks.”

En paljasta kirjan loppua, mutta sinne kohti päästäessä sen voi jo aavistaa. Mielestäni Wong olisi voinut keskittyä modernin Pekingin ja Kiinan kuvaukseen. Kadonneen opiskelijan kohtalon selvittäminen tuntui laiskalta raapaisulta alusta loppuun.


Positiivista: mielenkiintoinen silmäys Kiinan taloudelliseen kasvuun, rikkaiden elämään ja lähihistoriaan.


Negatiivista: liikaa hintoja, kokoja ja automerkkejä; kirjan ‘päätarina’ etenee raivostuttavan hitaasti ja vähällä huomiolla; tunne, että pinnan alla on paljon muuta; oman perheen ravintolassa tilaamat ruoat ja juomat eivät ole tarpeeksi kiinnostavia.

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!