Friday, April 20, 2012

Joukkomuisti


Julie Otsukan The Buddha in the Attic on vaikuttava kollektiivinen muistelma japanilaisista morsiamista, jotka lyhyen kirjeenvaihdon jälkeen nousivat laivaan ja seilasivat kohti uusia aviomiehiään maailmansotien välissä.  Matkalla katsellaan haalistuneita valokuvia puolisoista ja haaveillaan luvatusta yltäkylläisestä elämästä Amerikassa.

“On the boat, we often wondered: Would we like them? Would we love them? Would we recognize them from their pictures when we first saw them on the dock?”


Otsuka, J. The Buddha in the Attic. Fig Tree, London, 2012.


Odotukset ja todellisuus eivät kohtaa toisiaan ja naiset/tytöt löytävät itsensä tuntemattomien miesten vaimoina toisen luokan kansalaisina keskellä vieraasta kulttuuria. Kova työnteko, kaipuu kotiin, pettymykset avioliitoissa ja arjen rasismi varjostavat elämää meren takana. 


“They did not want us as neighbors in their valleys. They did not want us as friends. We lived in unsightly shacks and could not speak plain English. We cared only about money. Our farming methods were poor. We used too much water. We did not plough deep enough. Our husbands worked us like slaves.”


Otsuka onnistuu kertomaan monen henkilön erilaiset tarinat samanaikaisesti. Kenenkään kohtalo ei nouse toista enempää esille. Kertojan ääni on monikossa:’me’ vaihtelee. Suurimmaksi osaksi naisten, mutta myös lasten, miesten ja paikallisten äänet tulevat kuuluville. Kieli on yksinkertaista ja toistavaa, mutta tässä se toimii. Vaikka tarinat ovatkin monikossa, tunnelma on silti hyvin henkilökohtainen. Luvut ilmaisevat sitä kokemusten ja reaktioiden moninaisuutta, jota elämäksi kutsutaan.


“One of us blamed them for everything and wished that they were dead. One of us blamed them for everything and wished that she were dead. Others of us learned to live without thinking of them at all. We threw ourselves into our work and became obsessed with the thought of pulling one more weed. We put away our mirrors. We stopped combing our hair. We forgot about makeup.”


Kirja on syntynyt valtavasta määrästä 1900-luvun alun ja toisen maailmansodan aikaisten japanilaisten siirtolaisten tarinoita, joita Otsuka on käyttänyt lähdemateriaalina. Vaikka suurin osa kirjan henkilöiden kokemuksista on vahvasti sidoksissa päivän poliittiseen tilanteeseen ja sotaan, monet tuntemukset ja tilanteet käsittelevät yleisemmin myös siirtolaisuutta, selviytymistä, vastuuta, pelkuruutta, ennakkoluuloja, avioliittoa, perhettä ja naisten asemaa. Unohtamista. 


“All we know is that the Japanese are out there somewhere, in one place or another, and we shall probably not meet them again in this world.”

1 comment:

  1. Kirja (kovakantinen) näyttäisi olevan alennuksessa Akateemisessa ja kirjastostakin saatavilla alkukielella.

    ReplyDelete

Suuri kiitos kommentistasi!