Sunday, April 8, 2012

Purge


Vastapainona The Map of Love -kirjalle Sofi Oksasen Purge  oli täydellinen: korukielestä siirryttiin minimalismiin, romantisoinnista realismiin, hyväosaisuudesta köyhyyteen, kauneudesta raadollisuuteen ja  vapaudesta rajoituksiin.


Vaikuttava kirja kaiken kaikkeaan. Sellainen, jonka vain vaivoin laskin ensimmäisenä yönä alas unen tieltä ja seuraavana iltana oli luettava loppuun saakka. Juoni on varmasti kaikille jo tuttu näytelmän, Finlandia-palkinnon ja mediassa näkyneen keskustelun jälkeen. Blogeissakin tätä on käsitelty. Tulen siis mukaan jälkijunassa, kuten tavallista. Aina kun on kyse sukkulana taivaalle syöksyvästä kirjasta, joka on kaikkien lehtien sivuilla, minussa tapahtuu  välitön vastareaktio. En osaa sanoa mistä se johtuu, mutta mielenkiintoni kirjaan häviää nopeasti sen myötä, mitä enemmän kirjasta puhutaan tai mainostetaan. Siksi en ole vieläkään lukenut Harry Pottereita. We Need To Talk About Kevin, The Five People You Meet In Heaven ja Shantaram saivat myös odottaa hypetöntä aikaa. En tietenkään saavuta tällaisella hidastelulla yhtään mitään: yleensä loistaviksi arvostellut kirjat todella ovat loistavia, mutta ehkä sitä jollakin tapaa pelkää, että oman pään sisäinen lukukokemus on vähemmän aito, puolueeton tai välitön, kun samaan aikaan joka tuutista joku tulkitsee kirjaa oman näkökulmansa mukaisesti?


Olin halunnut lukea Puhdistuksen, mutta kun löysin kirjastosta Purgen, niin annoin mennä käännöksen kanssa. Oltiinhan tässä jo neljä vuotta odoteltu… Nyt ei sitten ole enää mielen perukoissa kysymyksia Sofi Oksasen kyvyistä kirjailijana. Teksti oli mielestäni loistavaa: kaikki soljui eteenpäin sujuvasti ilman mitään ylimääräistä, kiirehtimättä, arkisesti, silti jännitettä kadottamatta. Henkilötarinat, hypyt menneisyyden ja tämän hetken välillä, päiväkirjan merkinnät ja lopun viralliset raportit oltiin kudottu saumattomaksi kokonaisuudeksi, jota oli nautinto lukea sisällön rankkuudesta huolimatta. 


Minulle Purge oli ennen kaikkea tarina sodasta, raadollisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta. Ihmeissäni luin googlettamalla löytämiäni Anna Kontulan kriittisiä kannanottoja tieteilijän näkökulmasta. Yksi kirjan hahmoista oli prostitutioon pakotettu nuori nainen. Ei kirja ollut mikään kannanotto prostituutioon, eikä edes yrittänyt yleistää minkäänlaista käsitystä prostituoiduista, vai missasinko jotain? En tunne Anna Kontulan agendaa sen enempää, mutta juuri tuollaisia Purgessa kuvattuja tarinoita kylla kuulee muiden tutkijoiden suista lehdissä ja dokumenteissa, jotka siis tutkivat ‘human trafficking’ (suomeksi?) maailmanlaajuisesti. Itäisen Euroopan ja Aasian köyhät naiset taitavat olla yleensä näitä uhreja, joilta otetaan passit ja fyysinen vapaus. Ja nimenomaan rikoksen uhreja. Sellaisissa maissa, joissa on mahdollisuus valita, prostituutio voi sitten olla oma valinta, mikä on tietenkin aivan eri tilanne, kuin kirjassa kuvattu kokemus.  


Purge taisi olla ensimmäinen lukemani kirja, jonka tapahtumapaikkana oli Viro. Lukiessani 90-luvun tapahtumia en voinut olla ajattelematta sitä miltei täydellistä hiljaisuutta Viron ja Neuvostoliiton kansalaisten elämästä kouluaikoinani. Asuin suuren osan lapsuuttani todella lähellä Neuvostoliiton rajaa, mutta jotenkin rajan itäpuoli oli kuin se valkoinen tuntematon alue kartalla 1500-luvun tutkimusmatkojen aikaan. Kukaan ei juurikaan sanonut tai kommentoinut mistään mitään. Virossa kävin ensimmäisen kerran vuosi 90-luvun itsenäistymisen jälkeen. Mieleeni ovat tuolta reissulta painuneet kauniit, mutta kuluneet rakennukset, kadunlakaisija varpuluudan kanssa, ikätovereiden kertomukset kaupan hyllyistä joilla harvoin oli mitään sekä nuorten helsinkiläisaksentti, joka oltiin omaksuttu (sala)kuunnellessa Suomen radiota.

Oksanen, S. Purge. (transl. Lola Rogers). Atlantic Books, London, 2010.

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!