Friday, April 6, 2012

Rakkautta kartalla


Ahdaf Soueifin The Map of Love on rakkaustarina (!), eli nyt on tämäkin genre korkattu.  

Soueif, A. The Map of Love. Bloomsbury, London, 2000.


Tunnustan, että en ole koskaan käynyt Egyptissä ja ainoat asiat, mitä Egyptistä tiedän, rajoittuvat muinaishistoriaan ja viime vuosien uutisointiin levottomuuksista. Siinä mielessä kirja oli hyödyllinen. Rakkauden lisäksi dialogi on täynnä poliittisia viittauksia käänteentekevissä ajankohdissa: 1900-luvun alun kansallistunteen heräämistä ja brittiläisen kolonialismin hylkäämistä sekä 1990-luvun terrorismin ja ‘racial profiling’ sekä monikulttuuristen suhteiden/valtioiden problematiikkaa. Molemmissa tarinoissa kansa haluaa valtaa, mutta keinot ovat moninaiset ja epäyhtenäisyys aiheuttaa kaaosta. Ympäröivä maailma on vahvasti läsnä kummassakin ajanjaksossa: suhteita länsimaihin ja naapurimaihin puidaan keskusteluissa monista näkökulmista. Teoksesta on siis mahdollista saada pajon muutakin kuin kahden (tai neljän, tai oikeastaan kuuden) ihmisen rakkaustarinan etenemisen seuraamista, onneksi.

Tarinassa seurataan kahta rakkaussuhdetta: toinen sijoittuu 1900-luvun alun Egyptiin englantilaisen ladyn (Anna) ja egyptiläisen bashan (Sharif) päätyessä naimisiin, kun taas toinen on 1990-luvun lopun rakkaustarina, jossa New Yorkissa asuva toimittaja  (Isabel) ja egyptiläissyntyinen kapellimestari (Omar) löytävät käänteiden kautta yhteisen sävelen, well, kind of.

Tarinat kietoutuvat toisiinsa sukulaissuhteiden ja työprojektin kautta: Isabel matkustaa Egyptiin isoäitinsä perintöarkun kanssa tavoitteenaan isoäidin elämästä kertova elokuva. Omar suosittelee Egyptissä asuvaa sisartaan (Amal)  tulkiksi ja kääntäjäksi, koska osa arkun teksteistä on kirjoitettu arabiaksi. Kertojan ääni on suurimmaksi osaksi Amalin, joka huumaantuu Lady Annan sekä oman isoäitinsä (Layla) päiväkirjamerkinnöistä: arkun sisällöstä paljastuu, että Amalin ja Omarin isoäiti oli Isobelin isoäidin käly ja paras ystävä Egyptissä! Papereiden kautta erityisesti Annan ääni tulee kuuluville.

Isabel on ihastunut Omariin jo lähtiessään Egyptin-matkalle – vain muutaman tapaamisen jälkeen - ja haluaa tehdä vaikutuksen matkan jälkeisellä Egyptintuntemuksellaan sekä tiedoillaan perheiden yhteisestä historiasta sekä  Omarille läheistä paikoista ja ihmisistä. Isabel on mielestäni melkein sairaalloisella tavalla riippuvainen Omarin huomiosta ja haluaa tämän rakastuvan itseensä. Motiivista en saanut selvyyttä ja siksi Isabelin toiminta vaikuttaakin minusta epäuskottavalta, varsinkin kirjan loppuosassa olevien yllättävien käänteiden jälkeen. Miksi kukaan moderni nainen toimisi tällä tavalla? Vaikka toisaalta, onhan meitä moneksi. Kaikkiaan kärsin uskottavuuden puutteesta modernin rakkaustarinan suhteen.

Mutta rakkaustarinat sikseen: mielestäni ne molemmat jäivät pahasti junnaamaan kun pääsin 2/3 kirjaa läpi, ja sen jälkeen tapahtuvat ‘sattumat’ olivat liian suunnitellun oloisia tuntuakseen todellisilta. Itselleni suurin anti oli se poliittinen ja historiallinen tieto, joka tuli osana pää- sekä sivuhahmojen dialogia ja koin silloin tällöin jopa jonkinasteisia ahaa-elämyksiä. Egyptiläisten dialogi oli myös ikään kuin käännetty suoraan arabiasta, mikä vaati totuttelua. Kieli on hyvin koreaa ja arabiankielisiä ilmaisuja on ripoteltu luonnollisen ja autenttisen tuntuisesti osaksi puheenvuoroja. Ymmätämistä helpottaa kirjan lopussa oleva sanasto. 

Kirjan romanssit ovat häpeilemättömän ja vanhanaikaisen romanttisia ja sokeita. Mielestäni kulttuurienvälisiä rakkaussuhteita yliromantisoidaan rankalla kädellä. Rakastuneet toimivat yhtenä rintamana jäykkää ympäröivää yhteiskuntaa vastaan. Kulttuurishokeista ja väärinymmärryksistä ei ole juurikaan tietoa. Romanssien lisäksi kirja kuvaa kauniisti naisten välistä ystävyyttä ja solidaarisuutta.

Syytän omaa tietämättömyyttäni siitä, että kirjan lukeminen vei loputtomasti aikaa. Osittain se johtui siitä, että perinteinen rakkaustarina-skenaario ei viehätä minua niin paljon, että olisi pakko palata kirjan pariin tietääkseen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Osittain minua hidasti myös se, että oli pakko antaa aivojen raksuttaa kaikki se valtava poliittinen ja historiallinen materiaali, että tajuaisin asioiden yhteydet. Myös arabiasta johdettuihin, kauniisiin ilmaisuihin tottuminen vei hetken.

Positiivista: kaunis kieli; opin paljon Egyptin historiasta, politiikasta, kulttuurista ja nykypäivästä; arabiankieliset sanonnat; ajatelmat ja katkelmat kappaleiden välissä; sanasto; sukupuu, johon oli hyvä palata tarkastaakseen henkilöiden yhteydet.

Negatiivista: sokerin yliannostus, eli ehdoton rakkausromaanitauko edessä; kulttuurienvälisten suhteiden epärealistinen yliromantisointi; osa käänteistä olivat epäuskottavia ‘sattumia’; Isabel jäi liian tuntemattomaksi hahmoksi motiiviensa osalta.

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!