Wednesday, April 11, 2012

The Teapot of Truth

Rakastan Michael Leunigin piirroksia, huumoria, yhteiskuntakritiikkiä ja filosofiaa. Minulla Leunig yhdistyy saumattomasti siihen hetkeen, kun saavuin Australiaan ensimmäistä  kertaa. Löysin Short Notes from the Long History of Happiness –kirjan brisbanelaisen taidegallerian lahjatavarakaupasta ja jokin, tai siis oikeastaan kaikki siinä kolahti. Sen jälkeen hyllyyn ovat löytäneet tiensä melkeinpä kaikki Leunig-kokoelmat. Leunig on mies, joka (ainakin lehtitietojen mukaan) elää niin kuin opettaa, mikä on aika kunnioitettavaa. Enemmän Leunigista kuitenkin myöhemmin. Yksi hänen kuvituksistaan tuli nimittäin mieleeni pohtiessani niinkin syvällistä aihetta, kuin teekannuja.


Kyseisen Leunigin kuvituksen otsikko on Favorite Worn and Shabby Domestic Items ja alla kuvien kanssa ovat uskolliset elämän kolhuja ja kulutusta kestäneet: The Armchair of Philosophy, The Teapot of Truth, The Pillow of Faith, The Rug of Consistency, The Vase of Tranquility ja The Dog of Sanity.   


Minulla on tuollainen The Teapot of Truth. Se on särkymättä matkannut kotipaikastaan Torinosta varmasti ainakin muutaman kerran ympäri maailman. Joka kerran kun katson sen rauhoittavan harmaansinisenviolettia pintaa ja bambukahvaa, tunnen kuinka pulssini laskee ja tulen hyvälle mielelle. Kotini on siellä missä teekannuni on.  Se ei ole täydellinen ominaisuuksiensa puolesta: sisällä ei ole minkäänlaista suodatinta ja teenlehdet tukkivat nokan helposti. Jos sen jättää pöydälle, kun sisällä on mustaa teetä, suodattuu tee kannun läpi värjäten pöydän pinnan. Mutta se on yksi minun Favorite Worn and Shabby Domestic Itemeistani, ja valmistan siinä teeni aina kun juojia on enemmän kuin yksi.

The Teapot of Truth from Italy.


Yhden kupin suosikkini on South Melbournesta Coventry Streetin Made In Japanista useita vuosia sitten hankittu kannu. Rehellisyyden nimissä se ei saa kovinkaan paljon käyttöä osakseen siitä yksinkertaisesta syystä, että juon teeni useimmiten jumbomukista, josta kyseinen kannullinen voisi täyttää vain kolmasosan… Mutta rauhallisen kaunis se on ja joskus laitan siinä teetä ihan estetiikan ilosta!

Pieni ja suloinen.


Kaikkein käytännöllisin teekannuni on Arabian vanha Anemone. Sain sen joululahjaksi muutama vuosi sitten australialaiselta kälyltäni. Naamani oli varmasti näkemisen arvoinen avatessani paketin. Käly-raukka  oli kuluttanut kuukausia eBayssä roikkuen ja huutaen Arabian teekannua lahjaksi. Vihdoin häntä oli onnistanut ja ruskea Anemone oli matkannut toiselle puolelle palloa. Anemonen irrallinen suodatin on loistava, koko juuri sopiva, helppo puhdistaa ja hyvä kaataa. Olen siihen hyvin tyytyväinen, mutta jotain silti vielä puuttuu. Se on liian uusi, eikä ole ehtinyt jakaa yhtä paljon elämää ja tarinoita kanssani kuin italialainen Totuuden Kannu.

Käytännöllisin.
Onko teillä lempikannua? Mikä ja miksi?

4 comments:

  1. Hei! Sinulla on viehättävän oloinen blogi. Oli mukava huomata, että Valkoinen Leijona on blogilistallasi. Saanko linkittää blogisi myös omalle sivustolleni?

    Minun luottokannuni on muuten valurautainen japanilainen, Englannista lahjoituksena saatu. Voi, kuinka haluaisinkaan saada siron lasisen kannun, pressokeittimeni on hieman tymäkkä herkkiin teehetkiin.

    ReplyDelete
  2. Kiitos! Totta kai saat linkittää (apua, olen uusi ja huonotapainen bloggaaja: en ole tajunnut kysyä kenenkään lupaa linkittämiseen. Anteeksi!).

    Kuules, unohdinkin puhua lasikannusta. Minulla oli kaunis sellainen ihan jokapäiväisessä käytössä kunnes tiskasin sen rikki. Osasin odottaa rikkoutumista jo ostaessa, kun lasi oli niin ohutta. En tiedä uskallanko ostaa koskaan uutta, koska otteeni ovat sen verran ronskit, varsinkin kiireessä...

    ReplyDelete
  3. Minusta oli vain kertakaikkisen mukavaa huomata, että olit löytänyt blogini ja laittanut sen sivullesi. Toivottavasti saan jokusen uuden lukijankin!

    Motorisesti suurpiirteisille ihmisille, kuten minulle, lasikannu on aina riski, astiat ylipäätään. Mutta niin ovat ovenpieletkin, keittiöjakkarat ja kaikenlaiset terävät esineet, kuten paperiarkit. Onneksi valurautaisen pannun rikki saaminen vaatii jo hieman enemmän ähertämistä.

    ReplyDelete
  4. Valurautainen kuulostaa kyllä mukavan huolettomalta juuri tuollaisten kuvailemiesi rajoitteiden suhteen. Taidamme kärsiä samansuuntaisesta ongelmasta. Rannekelloni muun muassa rikkoutuvat aika usein juuri siksi, että mäiskin niitä seiniin ja ovenpieliin virhearviointien vuoksi. Vai voiko sitä kutsua virhearvioinniksi, jos asiaa ei edes ajattele?

    Lasisessa kannussa valmistin joskus artisan tea/flowering tea/blooming tea. Oletko koskaan kokeillut? Siksi lasisen uudelleenhankkiminen vielä houkuttelee. Nämä kukkivat teet eivät muuten pääsisi ollenkaan oikeuksiinsa.

    Blogisi on loistava ja kirjoitat henkeäsalpaavan kauniisti ja oivaltavasti.

    ReplyDelete

Suuri kiitos kommentistasi!