Thursday, April 26, 2012

Teekipinä


Olen yrittänyt enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi muistella, että milloin teestä tuli niin suuri osa elämääni. 

Lukiolaisena Suomen pimeissä ja koleissa syys- ja talvi-illoissa nautin kyllä teestä. Silloin join enimmäkseen mustaa teetä ja pidin joistakin Nordqvistin sekoituksista, jotka olivat suosittuja ja taisivat silloin alkaa levitä supermarketteihin.  Mukana oli aina hunajaa, ja ei koskaan maitoa. Sama kaava pätee yhä mustan teen suhteen.

Yrttiteet ja rooibos ovat tuttuja jo lapsuudesta. Keväisin kerättiin mökillä kuusenkerkkiä, koivunlehtiä ja muuta tuoretta kuivattavaksi ja purkitettavaksi talven varalle. Usein on kauhea ikävä niihin hetkiin ja metsään. Seuraavalla Suomen-reissulla on päästävä kyllä keräilemään edes jotain: marjoja, sieniä, koivunlehtiä, mitä vain!

Luulen, että käänteentekevä tapahtuma tee-urallani oli matka Pekingiin 15 vuotta sitten (apua!), jolloin ensimmäisen kerran elämässäni pääsin nauttimaan oikeaoppisesti valmistettua jasmiinilla höystettyä vihreää teetä. Muistan vieläkin todella tarkasti sen ihanan aromin ja taivaallisen maun. Kotiin matkattiin teepurnukoiden kera, ja sillä tiellä ollaan vieläkin.


Photo: 'tea ceremony' from freeimages.co.uk

Vihreä tee on ehdoton suosikkini ja juon sitä ainakin litran päivittäin. Olen kuullut monta kertaa, kuinka joku valittelee, että ei pidä vihreän teen mausta. Olen vakuuttunut siitä, että suurin osa valittajista on juonut väärin valmistettua vihreää teetä, jolloin maku kitkeröityy. Myös vihreän teen eri lajikkeissa on suuria makueroja. Joskus olen tarjoutunut valmistamaan kupin teetä epäileville ja tällä tavoin käännyttänyt ainakin muutaman  sielun hyvän teen iloiselle tielle.

Oolongissa on enemmän iskua kuin vihreässä teessä, mutta juon sitä aika harvoin. Kuumalla säällä ei tee mieli edes oolongia, vaan pysyttelen tutussa vihreässä. Ja meillähän on kuuma suurimman osan vuotta!

Musta tee maistuu minusta joskus raskaalta ja juon sitä yleensä joko vihreän teen puutteessa tai kylmällä säällä. Aasiassa lennettäessä minusta on loistavaa se, että koneessa on aina sekä mustaa että vihreää teetä. Mustaan teehen liittyy kuitenkin myös hyviä muistoja: Intiassa työpaikan chai-lady tarjoili makeita kupillisia tunnin välein ja Himalajalla kiipeillessä mikään ei maistunut ihanammalta kuin tulikuuma musta tee sitruunanviipaleen kera.

Valkoinen tee on keveydessään ihanaa, mutta minun on tunnustettava, että jostain syystä usein unohdan sen olemassaolon! En tiedä miksi näin käy, sillä valkoisesta teestä on suurimmaksi osaksi vain positiivisia kokemuksia. Ehkä se on vielä sen verran harvinaisempaa ja valinnan varaa on vähemmän, että helposti sivuutan sen kaupan teehyllyissä. Mielestäni makuerot pussiteen ja irtoteen välillä ovat valtavat valkoisen teen suhteen. Supermarketin pussiteet ovat usein mitäänsanomattomia litkuja kun taas erikoiskaupasta löytää taivaallisia makunautintoja.

Tämän postauksen lomassa kurkkasin Nordqvistin web-sivuille uteliaisuuttani ja yllätyin laajasta vihreiden teiden valikoimasta. Onko niissä hyviä?

Olisi mukava kuulla millaisia teeintoilun syntytarinoita löytyy lukijoilta!


4 comments:

  1. Kiitos mukavasta blogista! Minä innostuin teestä ollessani vaihto-oppilaana Italiassa jotain viisi vuotta sitten. Silloisessa kotikaupungissa oli muutama kiva (turkkilainen?) teekuppila, jossa vietettiin paljon aikaa. Tykkään ihan kaikenlaisista teelajikkeista, mutta enimmäkseen juon mustaa teetä maidon ja sokerin kanssa.
    Terv, Mari.

    ReplyDelete
  2. Kiitos, Mari. Hitsi, olen varmaan missannut Italian tee-scenen parin lomamatkani aikana :-) Muistan sieltä ainoastaan taivaallisen tumman, paksun kaakaon, jota nautittiin pikkukupeista ja joka takertui hampaisiin...

    ReplyDelete
  3. Vahingossahan blogiisi eksyin ja näyttää olevan uusi tuttavuus varsin mukavaa luettavaa! Oma teeintoni alkoi joskus lapsena jo, ensin ihan tavallisesta mustasta teestä se taisi alkaa, sitten pian mukaan tuli yrttiteet. Irlannissa asuessani perinteinen Irish breakie tee oli suosikkini ja välillä on vieläkin mukava juoda sitä, se on siis eri makuista kuin perinteinen musta Lipton. Tutustuin teen saloihin vasta noin kuukausi sitten, kun matkustin Kiinaan ja siitä teekiinnostukseni on lisääntynyt. Mutta olen sekä kahvin ja teen ystävä, aamulla juon mustaa teetä maidon kanssa ja iltapäivällä taas alkaa kahvihammasta kolottaa. Kotona taas en juo kahvia ollenkaan vaan teetä joko maidon kanssa tai ilman riippuen teestä. :)

    -A

    P.S. Olet muuten oikeassa, vihreä tee on hyvää kun se on oikein valmistettu! Ginseng-tee on tällä hetkellä lempparini sellaisista teelaaduista mihin ei maitoa sovi sotkea. :)

    ReplyDelete
  4. Toivottavasti eksyt tänne vielä myöhemminkin! Minun piti heti googlata tuo Irish Breakfast ja näyttäisi olevan omanlaistaan Assam-sekoitusta. Olen asunut Irlannissa vuoden, mutta jostain syystä en nyt muista kyseistä teetä ollenkaan.

    Kivaa, että olet löytänyt teet. Minä en voi kahvia juoda ollenkaan: olen yksi näistä supermakunystyräihmisistä ja lisäksi lapsuuden laktoosi-intoleranssin vuoksi en ole oiken tottunut maidonjuontiinkaan. Mutta minusta kahvin maku on silti ihana suklaassa, jäätelössä ja leivonnaisissa kyllä.

    ReplyDelete

Suuri kiitos kommentistasi!