Thursday, May 10, 2012

Taiteilijaelämää


Sarah Hall: How to Paint a Dead Man

Apua, niin kuin aikaisemmin jo voivottelin, tämän kirjan lukemiseen meni iäisyys. Toisaalta syynä olivat omat elämän kiireet (ja kammottava migreeni!), toisaalta kirjan luonne sinänsä. Hall on niin upea kirjalija sekä tekniikan että sisällön suhteen, että melkein jokaista lausetta pysähtyy ikään kuin ihmettelemään ja ihailemaan, ja usein ne tulee luettua kerran jos toisenkin. Vähemmänkin nerouden edessä lukutahti välttämättä hidastuu. 


Hall, S. How to Paint a Dead Man. Faber and Faber, London, 2010.


Kirjassa seurataan neljän eri henkilön elämää Italiassa ja Englannissa, eri aikoina. Tarinat linkittyvät höllästi yhteen, mutta jokainen tarina nimetään kirjassa itsenäisenä: Translated from the Bottle Journals, The Divine Vision of Annette Tambroni, The Fool on the Hill ja The Mirror Crisis. Tätä henkilöiden erillisyyden tuntua vahvistaa mielenkiintoinen ratkaisu: henkilöiden tarinat kerrotaan eri persoonapronominien kautta.


Translated from the Bottle Journals

Italialaisessa kylässä vanha, tunnettu taidemaalari Giorgio reflektoi elämäänsä, taiteen olemusta ja suhdettaan yleisöönsä. Giorgio opettaa kuvaamataitoa paikallisessa koulussa, jossa väistämättä sokeutuva, lahjakas Annette on hänen lempioppilaansa.  Giorgio on miltei koko uransa ajan maalannut pulloasetelmia. Hänen tarinansa on henkilökohtainen päiväkirja, ‘Bottle Journals’, joka on “käännetty” englanniksi ja kirjoitettu minä-muodossa.

“Each time I begin a painting I think I know everything, I believe myself fully equipped to work, but in truth I am starting with nothing and I know nothing. It can be a desolate thing. I am unable to convince myself of success. When I turn to look in the studio mirror I see a man of superficial health who reads poetry to his housekeeper instead of going to the hospital. I watch him. His hair is shockingly white. He smokes until the cigarette scalds his fingers. He smokes another. He waits for something – a bird perhaps – to flit across the window, or for an announcement from the wind at the door of the house. He waits for permission from the objects on the table. He considers the spaces between. He rearranges by a fraction.”


The Divine Vision of Annette Tambroni

Annette on aikuistumassa oleva nuori, jonka elämää kontrolloi ylihuolehtivainen äiti, joka ei pysty toipumaan puolisonsa menetyksestä. Vapaudestaan nauttiva veli ja kukkia kasvattava setä ovat myös tiivis osa Annetten elämää ja he antavat Annettelle välähdyksiä siitä, millaista elämä voisi olla – ilman äidin maalailemia kaikkialla vaanivia vaaroja ja liiallisuuksiin menevän siveellisyyden vaatimuksia. Giorgion opetukset taiteesta ja ‘näkemisestä’ säilyvät Annetten mielessä ja ovat tärkeitä hänen itseluottamuksensa muodostumiselle. Kun Giorgio kuolee, Annette jatkaa ystävyyttä viemällä kukkia tämän haudalle. Annetten tarina kerrotaan hän-muodossa.

“Annette did not feel like eating. Very quietly, very softly, snow was beginning to fall in front of her eyes. She was sure it was only spring, but snowflakes were spiralling down. The green of her vest began to blanch. The golden spools of the lustreware began to fade. In her uncle’s wiry hair and along her mother’s cowled neckline delicate bolsters were forming, and on the table around the oil and the pepper pot white drifts were beginning to collect. ‘Is it wintertime already?’ she asked. Her voice sounded very far away.”


The Fool on the Hill

Giorgion ollessa jo maineikas taiteilija, hän saa kirjeitä ihailevalta opiskelijalta, Peteriltä. Peterin kertomus sijoittuu kuitenkin nykyaikaan. Nyt jo kuuluisa maisemamaalari ja Suuri Persoona, Peter kohtaa keski-iän realiteetit ja oman rajallisuutensa onnettomuuden kautta. Onnettomuus pakottaa hänet pysähtymään ja saa hänet miettimään perhettään, uraansa, taiteen luomista ja taidemaailmaa sinänsä. Peteriä tarkastellaan myös hän-muodossa.

“He can feel the first few drops arriving on his forehead, and then a steady patter begins. Peter looks up. There is just blackness and water.  A few minutes, and he is soaked through. The wound begins to nip and sting, and he knows then that the flesh is open. He tears a wet strip from the hem of his shirt and ties a tourniquet at the top of his calf. He doesn’t know how much he is bleeding. He doesn’t know if he is scratched or if his life is draining away. He can smell minerals being released from the stones all around, the perfume of the mountain.”


The Mirror Crisis

Toinen Peterin kaksosista, Suzie, on jo tahollaan menestyvä taitelija ja kuraattori. Läheisen veljen yhtäkkinen menetys liikenneonnettomuudessa saa Suzien tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi koko elämässään. Hän etsii raivokkaasti jonkinlaista elossaolon tunnetta, kokemusta, joka saisi hänet  tuntemaan olevansa taas omissa nahoissaan, osallisena omassa elämässään. Hän aloittaa salaisen, kiihkeän suhteen työkaverinsa aviomiehen kanssa, mutta tyhjiö ei suostu poistumaan. Suzien kertoo kokemuksensa sinä-muodossa, mitä on todella mielenkiintoista lukea.

“You were standing naked and damp from the shower, holding the phone. You’d slipped on a bath mat in an effort to get to it before it rang off. You thought it might have been work-related. In the stillness after you hung up, you felt a bead of water trickle across your stomach and down your hip, and then you felt that dissolving feeling you have had ever since.”


Ihmisten riippuvaisuus ja riippumattomuus, rakastaminen, elämän rajallisuus, ja  taide, sen tekeminen ja sen kanssa eläminen, ovat kirjan tarinoiden yhdistävät teemat. Sarah Hall kirjoittaa pohdiskellen ja kauniisti. Joissakin kohdissa tarkastellaan tilanteita ja ymparistöä hyvin yksityiskohtaisesti, toisissa annetaan tunnetilojen ja laajojen ajatusten viedä. Eri paikkojen, aikojen, henkilöiden ja persoonapronominien nopeahko vaihtelu saa lukijan aivot raksuttamaan. Neljä tarinaa on lohkottu toisiinsa lomittuviin osiin eivätkä ne etene kronologisesti. Vaikka yhteiset teemat ja henkilöiden enemmän tai vähemmän löyhät yhteydet ovat aina taustalla, jokainen tarina olisi täydellinen itsenäisenäkin.

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!