Monday, May 21, 2012

Tavoitteet korkealla


Greg Mortensenin ja David Relinin Three Cups of Tea. One Man’s Mission to Promote Peace… One School at a Time päätyi pinoon ystävän suosituksesta, vaikka hän ei ollut itse ehtinyt lukea sitä. Tulin kuulemma aiheesta mieleen. Yleensä kannen ‘The multi-million-copy US No.1 Bestseller’-julistus  olisi jo saanut minut epäileväiseksi, mutta takakannen blurb rohkaisi yrittämään.


Greg Mortensen on amerikkalainen entinen kiipeilijä, joka vuonna 1993, epäonnistuneen K2-reissun aikana, eksyi sattumalta pieneen, köyhään pohjois-pakistanilaiseen vuoristokylään, Korpheen. Paikallisten huolenpidosta  ja lasten palavasta halusta oppia liikuttuneena, hän lupasi palata ja rakentaa kylän lapsille koulun. 


Mortensen, G. & Relin, D.O.: Three Cups of Tea. One Man’s Mission to Promote Peace… One School at a Time. Penguin Books, London, 2007.

Kirja seuraa Mortensonin elämänvaiheita Yhdysvaltojen ja Pakistanin välillä, sekä projektin kasvua yhdestä koulusta satoja kouluja ja projekteja tukevaksi Central Asia Instituteksi. Ajankohdasta muodostuu erityisen haastava yksinäiselle amerikkalaiselle Pakistanin ja Afganistanin syrjäseuduilla ääri-islamin nousun, 9/11:n ja Irakin sodan aikaan.  

“Exhausted refugees, fleeing the fighting, were flowing east in equal numbers, and straining the capacity of muddy camps on the margin of Peshwar. Mortenson had planned to leave two days earlier, on a trip to scout sites for possible new schools, but the electricity in the air held him in Peshwar. The tea shops were abuzz with talk of lightning–quick Taliban victories.”

Sellaisia ihmisiä, joiden sisimmästä löytyy vahva palo ja motivaatio yhdistettynä käytännöllisyyteen ja kykyyn muuttaa ideat todellisuudeksi, on harvassa. Vieläkin harvemmassa ovat ihmiset, jotka tekevät yötä päivää töitä pyhimysmäisesti miltei omasta hyvinvoinnistaan välittämättä tuhansien kilometrien päässä asuvien ihmisten hyväksi. Kirjan perusteella kuvaus sopii Mortensoniin.  

Ensin kirjan amerikkalaistyylinen superlatiivien viljely epäilytti, mutta tarinan edetessä ja Central Asia Instituten sivuilla vierailun jälkeen oli myönnettävä, että Mortenson on ainutlaatuinen henkilö ja saanut aikaan käsittämättömän määrän hyvää oman pienen tiiminsä kanssa. Mortensonin periaatteena on ollut Pakistanin ja Afganistanin syrjäseutujen lasten, varsinkin tyttöjen, kouluttaminen paikallisia auktoriteetteja ja tapoja kunnioittaen. Koulutuksen hän näkee avaimena rauhaan, parempaan tulevaisuuteen ja ääri-islamin uhan vähentämiseen.


“It is my vision that we all will dedicate the next decade to achieve universal literacy and education for all children, especially for girls. More than 145 million of the world’s children are deprived of education due to poverty, exploitation, slavery, gender discrimination, religious extremism and corrupt governments.”


Mortensonin solmimat ystävyyssuhteet Pakistanissa ja projektien toteuttaminen koko yhteisön voimin on hienoa luettavaa, samoin Mortensonin halu oppia toisen kotimaansa kulttuurista ja kielestä kaikki mahdollinen.

“Here we drink three cups of tea to do business: the first you are a stranger, the second you become a friend, and the third you join our family, and for family we are prepare to do anything – even die.”

Kirjan on lukuisiin asianosaisten haastatteluihin perustuen kirjoittanut journalisti David Oliver Relin, Mortensonin avustuksella. Toimittajatausta näkyy kirjoitustavassa, jossa on usein reportaasin tuntua. Minusta oli mielenkiintoista lukea juuri tuosta ääri-islamin noususta Pakistanissa pienten kylien perspektiivistä sekä kyläläisten arjesta. Suuria kirjallisia elämyksiä tai kikkailua sivuilta ei löydy, mutta Mortensonin saavutukset ja sotaisten, karujen syrjäseutujen asukkaiden elämäntarinat saivat silti tipan silmään silloin tällöin.  Respect.

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!