Monday, June 18, 2012

Kenen maalla?


Lukiessani Rod Mossin The Hard Light of Daytä, vertasin sitä usein mielessäni Peter Dockerin Someone Else’s Countryyn. Molemmat sijoittuvat nykyaikaan ja molemmissa aboriginaalikulttuuri aukeaa ja ottaa sisäänsä henkilöt, joilla on avoin mieli ja jotka uskaltavat katsoa pinnan alle. Dockerin kirja on ehkä vielä piirun verran henkilökohtaisempi kuin Mossin. Kun Mossin kokemukset sijoittuvat syrjäseen erämaahan, Dockerin tarina tapahtuu pääosin Australian suurissa kaupungeissa, vaikka yhteyksiä löytyy ympäri Australiaa. 

Docker, P. Someone Else's Country. Fremantle Press, 2009.


Docker on näyttelijä ja kirjailija, mutta on myös tehnyt hanttihommia laidasta laitaan. Hän on aktiivinen aboriginaalikulttuurien puolestapuhuja. Docker kirjoittaa kaupunginosista mainiten aina niiden aboriginaaliryhmien nimet, joille alue kuului kolonialisaation aikaan, ja periaatteessa kuuluu yhäkin.

“I’m an unemployed actor. Living in St Kilda. Boonwurrung Country. Finished a job couple of months ago. I heard about this play set in the travelling boxing tents, written by this Arrernte fulla, Uncle Kumanjai Dempster. (Kumanjai means Spirit, used for people who’ve passed away. Some mobs say Pringhael. Same thing.)

Dockerin kirja soljuu kuin nuotion äärellä puhuvan tarinankertojan kieli. Kielessä on vahvasti esillä aboriginaalienglanti, ja dialogi on hyvin todentuntuista. Lukiessa tuntui, kuin olisin todella ollut mukana pitkillä pölyisillä autoreissuilla, rähjäisissä hotellihuoneissa ja pimeillä sateisilla kaduilla. Mikään kielenkäytössä ei ärsyttänyt tai tuntunut päälleliimatulta, niin kuin joskus käy, kun ei-aboriginaalikirjoittaja jäljittelee puhekieltä. Tahti on nopea, elämä hiukan rock’n’rollia, puhe hienostelematonta ja riisuttua, paitsi testosteronista.

“Just another useless wadjula, I mumble and hurl my cigarette into the fence. It makes a shower of sparks when it hits. Doesn’t matter what I do. I’ll always be the invader. Soldier. Trooper. Prison guard. Cop. Teacher. Welfare worker. Killer. Rapist. Gubbah motherfucker.
Brother, Lance says gently, and squeezes my arm.
I turn and look him in the eye. My Tharawal brother.
Thank you, Brother.”

Kirjassa Docker käy myös läpi omaa lapsuuttaan Länsi-Australiassa, perheen ja yhteisön merkityksiä eurooppalais-australialaisen ja aboriginaaliväestön keskuudessa sekä kulttuurien eroista ja ennakkoluuloista kumpuavaa (molemminpuoleista) rasismia. Välissäolijan rooli ei ole aina helppo, Dockerin biologinen perhe ei ollut iloinen kirjan julkaisusta: Docker puhuu erittäin lämpimästi aboriginaaliperheestään johon hänet on adoptoitu.

“And here’s me trading songs too. I’m deeper into this Country now. And lost too. Lost in this Country. Henry warned me about this. But I never quite got what he meant. Whenever I talk to my gubbah friends, I feel like I’ve slipped away somewhere. I can see and hear them – but they can’t reach me, or … I dunno.
And every night we sing together. Sometimes cry again for joy. Sometimes for sorrow. All sorts of friends and family drop in and trade songs. Well, all family really. And it flows out of us. Healing ourselves now, too.”

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat katsella urbaaniakin Australiaa ja Australian historiaa hiukan toiselta kantilta. Kirjassa on road-trippiä, historiaa, nykyaikaa, väkivaltaa, köyhyyttä, epätoivoa, kulttuurianalyysiä, rakkautta, ystävyyttä ja hyväksyntää. Se on peloton ja villi matka Mustan ja Valkoisen Australian kohtaamispaikkaan. On uskallettava katsoa totuutta silmiin, jotta voi jatkaa eteenpäin.




No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!