Saturday, June 16, 2012

Kova valo


Australian sydämen porottavan auringon kova valo ei piilota mitään. The Hard Light of Day kertoo samaan tapaan sievistelemättä ja tuomitsematta Alice Springsin laitamilla sijaitsevan Whitegaten aboriginaaliyhteisön elämästä.  Kuvataitelija Rod Moss muutti taideopettajaksi Alice Springsiin 80-luvun puolivälissä kyllästyttyään kaupunkielämään. Kirja alkaa sopivalla lainauksella Ortega Y. Gassetilta:

“Art, all art, is a highly respectable matter, but it is superficial and frivolous if it compared with the terrible seriousness of life.”

Moss, R. The Hard Light of Day. University of Queensland Press, Brisbane, 2010.


Mossin toiveet tutustumisesta aboriginaalikulttuuriin alkavat toteutua, kun hän ystävystyy takapihansa tuntumaan leiriytyneeseen pariskuntaan. Kanssakäymisestä muodostuu päivittäistä, kun pariskunta hakee puhdasta vettä Mossin hanasta. Ystävyyssuhteiden kautta Mossille avautuu vuosien myötä tie osaksi yhteisön elämää ja Alice Springsiä ympäröivään seutuun.  


“It took several treks for my eyes to detect bushfoods with anything approaching the skill of the kids. I was fascinated that the country looked so inhospitable and yet could yield so much food. These Sunday outings were great for improving my vocabulary and made me feel at home in a way I’d never dared to dream of.”

Moss tarkastelee syrjäisen kaupungin elämää kahden kulttuurin välistä. Hän toimi taideopettajana, meni naimisiin, sai kaksi lasta ja erosi, samalla kun hän maalasi teoksia inspiroituneena kahden kulttuurin törmäyksestä, matkoista erämaahan, myyttisistä tarinoista ja läheisistä Arrernte-ystävistään.  


“In Alice Springs, whitefellas speak of the town and bush: a handy division made easy by the fence line and water drains. But for the blackfella families the bush and the cluster of shopping complexes and light industrial installations surrounded by suburbs were all ‘country’. The parents of the Whitegate kids made them aware of the sacred sites that dotted both town and the bush.”

Yhteisön elämää kuvataan realistisesti ja karusti. Tilastoista tulee Mossille enemmän kuin numeroita, kun toivottomuus, sairaudet, elinolosuhteet, kulttuuriset erot ja välinpitämättömyys saavat kasvot.


“In my twenty-five years in Alice Springs I’ve been to over sixty funerals of my Aboriginal family. Only three or four were for people over fifty. Only a war zone or plague would offer comparable figures. To some degree I’ve come to accept the fact of these premature deaths as much as the landscape, along with the shared pain and despair. But each death is razor sharp and stirs indignities, injustices that continue to be unacceptable viewed against the total demographic.”

Vaikka vaikeudet, alkoholismi, väkivaltaisuus, työttömyys ja köyhyys ovat vahvasti esillä teoksessa, se on kuitenkin myös täynnä rakkautta, lämpöä ja toivoa. Kirja on paitsi henkilökohtainen kasvutarina, myös Arrernte-kulttuurin ylistys. Mitä voimme oppia toisiltamme, jos uskallamme osallistua toistemme elämään avoimin mielin? Mitkä ovat ne suurimmat kulttuuriset erot, jotka tekevät yhteiselosta ja ymmärtämisestä miltei mahdotonta? 


"Flickering flame separated bodies and faces from the night. Their shunting, driving bodies drummed the earth. The ceremony presented another dimension of Arrernte life that to date I hadn’t seen. It was nothing like the demonstration dance snippets I’d seen at schools or art galleries put on for whitefella audiences. This was for and by the Whitegate mob and I felt very invigorated.”

Kirjan lopussa on kokoelma Mossin Alice Springsissä tehtyjä vaikuttavia ja kantaaottavia maalauksia sekä niiden syntyyn liittyviä ajatuksia.

2 comments:

  1. Ohhoh, tämä vaikutta ihan "minun" kirjalta! Pakko hommata, juuri tällaiset kulttuuriset kirjat minua kiinnostaa erityisesti. :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli rankka ja loistava ja monelta osalta osui kipeästi naulan kantaan. Suosittelen!
      (Voin yrittää auttaa hankinnassa, jos ei sieltä päin meinaa onnistua).

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!