Monday, June 4, 2012

Toinen Australia


Tänään, kesäkuun kolmantena, kaksikymmentä vuotta sitten tehtiin Australiassa historiaa: Korkein Oikeus kumosi aikaisemman tulkinnan Australian kolonialisaatiosta, jonka mukaan maa oli ennen Brittien saapumista ‘terra nullius’, ‘ei kenenkään maa’ ja myönsi, että maa kuului alunperin Australian ja Torres Straitin salmen asukkaille. Päätös oli tulosta Eddie ‘Koiki’ Mabon ja muiden saarelaisten vaatimuksesta oikeudesta maahansa Mer (Murray) saarella. Kymmenen vuoden työn tuloksena oikeudet vihdoin saatiin 1992, tosin surullisesti vasta viisi kuukautta Mabon kuoleman jälkeen. Oikeuden päätös ja sitä seuraava lainsäädäntö tarkoitti myös sitä, että muut Australian Aboriginaalit ja Torres Strait- salmelaiset saivat mahdollisuuden vaatia maaoikeuksia omille alueilleen. Prosessi on hidas ja jatkuu yhä: monet maaoikeusvaateet, joiden oikeusprosessi aloitettiin heti kuin mahdollista, ovat vieläkin ratkaisematta.

Strand Parkin edustan rantaa, taustalla Magnetic Island.


Mabon muistoksi ja maaoikeuksien kunniaksi järjestettiin Queenslandin Townsvillessä viikon pituinen Reconciliation Festival. Reconciliation tarkoittaa sovinnon tekemistä siirtolaisina saapuneiden australialaisten sekä alkuperäisväestön kanssa. Monissa kaupungeissa vietetään Reconciliaton-päivää tai –juhlia. Reconciliaition tapahtumat muistuttavat vieläkin olemassaolevista epäsuhtaisista tilastoista ja luovat toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Alkuperäisväestön kesimääräinen elinikä on noin 17 vuotta muita australialaisia alhaisempi, koulutus on huonoissa kantimissa, vankiloissa Aboriginaalit ovat yliedustettuina ja terveydentila on heikompi.



Lisää tilastotietoja voi katsoa esimerkiksi täältä.

Strandin rantaa sateisena lauantaina.

Townsville on rakennettu Bindal ja Wulgurukaba heimojen maille. Koska festivaalin aikana juhlistettiin Maboa, olivat myös Torres Straitin salmen saaret vahvasti läsnä juhlissa, tansseissa ja puheissa. Noin 200 000 asukkaan kaupunki sijaitsee trooppisessa Queenslandissa ja sen edustalta löytyy kaunis Magnetic Island, josta suuri osa on luonnonpuistoa. Kauempana merellä on Iso Valliriutta.

Pier ja kalastajat.
Sadesää ei houkutellut uimareita. Hengenpelastajalle helppo päivä.

En ole vielä ehtinyt kierrellä kaupungilla suuremmin: viimeiset kaksi päivää (ensimmäisen sateisen, toisen aurinkoisen) olen viettänyt puistossa katsellen tanssia, kuunnellen musiikkia ja puheita, syöden hyvää ruokaa, tavaten vanhoja tuttuja ja tutustuen mukaviin ihmisiin. Kuvat ovat sateiselta päivältä, ja kunhan saan uudemmat ladattua, laitan vähän paratiisikuvia tännekin.

Saarelaisruokaa.



Paikallinen tanssiesitys.

5 comments:

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus, kiitos! Miten aboriginaaleja muuten käsitellään siellä mediassa? Ovatko he mukana tekijöinä vai kohteina? Ja miten "tavalliset" (krhm, siis eurooppalaisperäiset) australialaiset suhtautuvat arjessa aboriginaaleihin? Vai onko mitään erityistä suhtautumista?

    (Sori, taas iski kyselyikä..:) )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Riina, vastaan noihin kysymyksiisi paremmin kun paasen kotiin. Niista voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan mutta yritan vastata lyhyesti viilonloppuna.

      Delete
    2. Hei, nyt vihdoin takaisin kotona. Yritän vastata nopeasti.

      Valtamediassa aboriginaalit ovat aika usein kohteina, mutta on paljon pieniä, yleensä alueellisia lehtiä, tv-ohjelmia ja radioasemia, joiden tuottajina on aboriginaaleja.

      Australialaisten suhtautuminen aboriginaaleihin on niin monipiippuinen aihe, että siihen on vaikea vastata. Paljon riippuu siitä, missä asuu ja onko oikeasti koskaan edes tavannut aboriginaaleja. Suurista kaupungeista löytyy paljon tukijoita, mutta rasismiin ja erityisesti perusteettomiin ennakkoluuloihin törmää aika usein kaikkialla. Esimerkiksi viime viikonlopun keskeisellä paikalla järjestetyissä 'sovintotapahtumissa' oli yllätyksekseni vain kourallinen valkoisia naamoja, mikä kertoo kyllä aika paljon asenteista. Monen pienemmän paikan vastaaviin tapahtumiin ovat osallistujat olleet oman kokemuksen mukaan lähes 50-50. Mutta juhlat olivat silti loistavat!

      Lisäksi tuntuu, että yhä aboriginaaliyhteisöihin vaikuttavista päätöksistä tehdään suurin osa jossakin muualla, usein vähällä konsultoinnilla.

      Viimeaikoina esim Northern Territory Intervention (http://www.sbs.com.au/news/article/1027847/What-is-the-Northern-Territory-Intervention) ja Aboriginaalien ja Torres Strait Islander kansojen tunnustaminen perustuslaissa (http://www.smh.com.au/national/push-to-recognise-indigenous-australians-in-constitution-20120119-1q7oy.html) ovat puhututtaneet täällä.

      Asiat ja asenteet muuttuvat kauhean hitaasti, mutta tämän viikon aikana oli hienoa huomata, että edistystäkin on tapahtunut.

      Delete
    3. Kiitos vastauksista! Aihe on tosiaan varmasti monipiippuinen, mutta mielenkiintoinen. Jonkinlainen särö reilun rehdissä ja rempseän huumorintajuisessa aussi-imagossa. Mutta eipä alkuperäisväestön asema ei ole helppo käytännössä missään.

      Delete
    4. Joo, nimenomaan. Toinen saman luokan särö on täällä 'laittomien' venepakolaisten kohtelussa, joka on vielä enemmän piilossa medialta ja kansan tietoisuudesta, kuin aboriginaaliasiat. Oikeasti Australiassa nuo kaksi juttua ovat ne kamalimmat asiat. En niistä maininnut Inhottavimmat Asiat -postauksessa, kun ne eivät minun omaa yksityiselämääni suoranaisesti koske, ja koska yritän pitää tämän blogin erillisenä töihin liittyvistä jutuista. Muutenikin menee yöunia noita asioita miettiessä :(

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!