Tuesday, July 24, 2012

Aaltoliikettä

Elämä on aaltoliikettä. Vuoroin on kiirettä, hiljaista, stressiä, rentoa, mielenkiintoista, tylsää, täyttä tai tyhjää. Parin viime viikon puolilomailun ja rentoilun jälkeen on aika kääriä hihat jälleen ylös ja hyökättävä pöydälle kasautuneiden töiden kimppuun. Tällä viikolla toimistolla on kupissa ollut voimaa antamassa T2:n Marrakech. Mintulla maustettu gunpowder tee on samalla raikas ja maanläheisen lämmin. Pienet gunpowder-papanat avautuvat kauniiksi, kokonaisiksi, pieniksi lehdiksi. Kotona olen yhä syksyisessä koukussani, ja iltaisin haudutan siis jo lähes automaattisesti Carlisle Tean Senchan ja Ceylonin maustettua sekoitusta, Balaclava Blendiä.

Balaclava Blendiä Lontoon Victoria & Albert Museumin mukista "Gujarat".

Elämän mukana aaltoliikkeissä kulkee myös urheilu :)
Inspiraatio löytyy yllättävistä paikoista. Olen kulkenut laput silmillä kaikenlaisten sporttitsemppauskampanjoiden ohi, eivätkä tuttavien kunnioitettavat urheilusaavutuksetkaan ole saaneet sisäistä treenaajaani hereille. Kunnes eksyin Jenny Belitz-Henrikssonin blogiin ja luin tämän. Hassua: kuvaus (ja kuva) Suomen kylmässä kesässä, sateessa, jalat kananlihalla juoksemisesta muistutti mieleeni, kuinka IHANAA juokseminen onkaan. Toivottavasti kipinästä tulee taas kunnon roihu. Lenkinjälkeinen endorfiini-autuus on kyllä uskomattoman upea tunne, ja kantaa seuraavaan päivään. Kuinka tällaisen perusjutunkin on joskus kiireen keskellä muka unohtanut? 

Eilen matkan varrelta löytyi tällainen komistus. Vale-paratiisilintukukka. Mikä liekään virallinen suomennos...

Hieno!


2 comments:

  1. Todella hieno kukka!

    Minä tiedän, mitä endorfiienja syntyy juoksemisesta. Minun piti tuoda siitä kirjakin blogiini. Ja mieheni tuli 7. MM-kisojen 60 metrillä ikäsarjassaaa vuoden juostuaan! Collins tietysti voitti. Mutta minä en voi enää juosta, en hyppiä, enkä hulata, sillä polvessani on jotain...Se kuvattiin juuri ja saan tietää sen ti. En yleensä tykkää vaivojani blogeihin kirjoitella, mutta nyt kerroin, kun tuntuu, että en ikinä enää koe juoksua...Onneksi jää uinti ja sukeltaminen, patikointi ja hiihto. Ja ratsastus.

    Minusta liikunna yleisellä tasolla on tärkeintä, että tekee sitä, mikä tuntuu hyvältä. Aion nyt aloittaa sitten vielä voimistelun. Ihan jokapäiväisen, sillä tarvitsen kuntoilun antamaa lohtua. Huomenna ostan jumppamaton. Toivottavasti löydän pinkin!

    ReplyDelete
  2. Harmillista että et pääse enää juoksemaan, mutta onneksi on muita lajeja, joista pidät. Minullakin on ollut polvivaiva, mutta vain väliaikainen. Pari vuotta meini paranemisessa. Minä juoksin säännöllisesti monta vuotta, mutta viime vuosina se on jotenkin jäänyt. Tekosyinä ovat toimineet ajanpuute ja kesäkuumuus. Nyt on kuitenkin hyvä olo ja uusi juoksukipinä syttynyt.
    Onnea jumppamaton metsästykseen!

    ReplyDelete

Suuri kiitos kommentistasi!