Sunday, July 22, 2012

Kylmää ja yksinäistä


Yiyun Lin novellikokoelma Gold Boy, Emerald Girl sisältää yhdeksän kertomusta modernista Kiinasta. Li kirjoittaa englanniksi, eikä kokoelmaa, tai aikaisempiakaan kirjoja, olla vielä käännetty mandariiniksi. Kirjalijan itsensä mukaan maa ei ole vielä siihen valmis. Länsimaisena lukijana tätä on kovin vaikeaa ymmärtää. Poliittisia viittauksia on kirjassa vilisten, koska tarinoissa muistellaan usein mennyttä elämää, mutta mikään ei kuulosta kovin vallankumoukselliselta, aivan tuoreelta tai tulenaralta, paitsi ehkä Souvernir-tarinan viittaus Tiananmenin aukion tapahtumiin. Selkeästi Kiinan nykytilanteen tuntemuksessani on valtavia puutteita.

Kirjan maailma oli valtavan kaukana omastani ja olin siitä kiitollinen. Joskus on hyvä havahtua hyvään tuuriinsa elämänsä suhteen, kaikista hankaluuksista huolimatta. Luin kirjan loppuun laiskana sunnuntaina: auringon lämmössä viltillä maaten, meren aaltoja kuunnellen ja pilvien vaellusta tuijotellen. Välillä kannustin viltillämakoilukaverini pyöräilyharjoituksia - ilman apupyöriä, hurraa!

Tarinoiden henkilöhahmot ovat kaikki kohtaloonsa tyytyneitä, perustavalla tavalla yksinäisiä ja elävät elämäänsä menneisyyden ja nykyisyyden sekavassa välimaastossa. Vanhan ja uuden Kiinan valtavat, nopeasti syntyneet erot ovat tuoneet samalla mukanaan eri ikäluokkien välisiä yhtä suuria kuiluja. Kulttuurin, poliittisten järjestelmien ja rakennetun ympäristön konkreettisten muutosten keskellä navigoivat, voimattomat henkilöhahmot eivät löydä pelastusrenkaita rakkaudesta, perheestä, suvusta, yhteiskunnasta, ulkomailta tai urasta. Eksistentiaalista yksinäisyytta podetaan suvun ja perinteiden velvoitteiden hiljentäminä, nuoruuden toiveille päätä puistellen. Kaikki on kaupan, kaikella on hintansa ja elämä on velvoitteiden ja kohtalon koreografian mukaista tanssia, jossa nopeammat ja vahvemmat syövät hitaat, ja jossa ystävyys  ja rakkaus muuttuvat yhtä helposti vihaksi, muistoksi tai unohdukseksi. Vanhuus, kuolema, yksinäisyys, kohtalon iskut ja niistä (itsensä kovettamalla) selviytyminen ovat keskeiset teemat.

Li, Y. Gold Boy, Emerald Girl. Fourth Estate, London, 2010.


Ankeista elämäntilanteista ja traagisista kohtaloista kertova teksti on pelkisteisyydessään kaunista ja pysyy kaukana sentimentaalisuudesta. Hahmojen elämänkokemuksiin sopivia ja ymmärettäviä oivalluksia ja periaatteita on runsaasti (huomaa sivujen välistä pilkistelevien Post-it -lappujen määrä) ja niiden kautta uusi Kiina näyttäytyy ei-niin-hyvänä paikkana, ainakaan toisinajattelijoille tai syystä tai toisesta syrjäytyneille, pienille ihmisille.  

“I wondered if I could make Lieutenant Wei feel better by telling her about my parents, whom I had run away from, or about Professor Shan, whom I longed to visit again but for reasons I did not understand could not allow myself to, or Nini’s father, whom I would never see again. But animosity is easier to live with than sympathy, and indifference leaves less damage in the long run.”
(Novellista Kindness)

“I did not know the driver’s name, nor had I gotten a close look at his face – but for years to come I would think of his salute, a stranger’s kindness always remembered because stranger’s kindness, like time itself, heals our wounds in the end.”
(Novellista Kindness)

“ A stranger could be one’s best friend just as one’s wife and daughter could be one’s deadly enemies, Teacher Fei replied, and he suggested that they go out for tea or a quick drink.”
(Novellista A Man Like Him)

“’I’m wondering.’ Yilan took a deep breath and said, ‘Why don’t we move back to China?’ Perhaps that was what they needed, the unhurried life of a dormant town, where big tragedies and small losses could all be a part of a timeless dream.”
(Novellista Prison)

"A lucky bird she was, one of those men who liked to nod at everything Meian said in approval would compliment her every time she mentioned her real estate success. Lucky she was, she would reply. With no children to break her back, no husband to break her heart.”
(Novellista Number Three, Garden Road)

“They were lonely and sad people, all three of them, and they would not make one another less sad, but they could, with great care, make a world that would accommodate their loneliness.”
(Novellista Gold Boy, Emerald Girl)

2 comments:

  1. Pidin tästä todella paljon! Hieno kirja, uusi tuttavuus. Kirja on näkynyt valitettavan vähän blogeissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samoin minulle uusi tuttavuus ja tekee mieli lukea lisää. En huomannut suomennosta, vai luitko englanniksi? A Thousand Years of Good Prayers on ollut minulla mielessä aikaisemmin ihan mielenkiintoisen nimensä vuoksi, mutta ei ole osunut vielä kohdalle.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!