Tuesday, August 14, 2012

Elefantin tahtiin


Mitä tavallinen tallaaja osaa sanoa Jose Saramagon The Elephant’s Journeystä? Luin kirjan ensimmäisen kerran viime vuonna ja uudelleen viime viikolla kirjakerhoa varten. Luin ensin paperikirjan ja sitten sähköisen.  Kirjaa rakastan ja sen seurauksena innostus Saramagoon on herännyt. Tein myös kirjakerhotapaamiseen pienen esitelmän Saramagon mielenkiintoisesta elämästä ja inspiroivista mietteistä, mikä lietsoi innostusta yhä valtavammaksi. Portugalia pitäisi myös oppia, jotta saisi selville lisää. Sähkökirjan kanssa kuitenkin taistelin: teksti oli pientä ja rivinvälit kapeita. Olen ostanut sähkökirjani Fishpondista eikä minulla ole kokemusta muista myyjistä. Luen kannettavan ruudulta eikä minulla ole (vielä) lukulaitetta, joka ehkä helpottaisi lukemista monella tapaa. Lisäksi jokaisen luvun numerointi aloitetaan ykkösestä. Onko tämä yleistä sähkökirjoissa, vai vain Fishpondin ärsyttävä ominaisuus? 

The Elephant’s Journey sijoittuu 1500-luvun Eurooppaan.  Portugalin kuninkaallispariskunta päättää antaa itävaltalaiselle serkulle häälahjaksi Intiasta tuodun elefantin, Solomonin, joka on parin vuoden aikana miltei unohtunut aitaukseensa Lissabonissa. Solomonin niin ikään intialainen hoitaja, Subhro, kulkee luonnollisesti lahjan mukana. Päätös aiheuttaa logistisen haasteen, jonka kimppuun hovi käy innolla. Muodostetaan moninainen retkikunta, joka saattelee  Solomonin ja Subhron Lissabonista Wieniin pääasiallisesti jalan. Matkaa tehdään elefantin ehdoilla: on saatava kylpeä, syödä ja ottaa päiväunet. Reitin varrella asuvat kyläläiset ja kaupunkilaiset kohtaavat omalaatuisen näyn, josta seuraa mielenkiintoisia keskustelunpätkiä. Suurin osa kohtaamisista ja matkan tapahtumista näyttää 1500-luvun uskonnollisuuden, taikauskoisuuden, kuninkaallisten ja alamaisten väliset suhteet ja statuksentavoittelun kriittisessä, mutta myös humoristisessa valossa.


Saramago, J. The Elephant's Journey. Vintage Books, London, 2011.


Sarmagon kirjoitustyyliin tottuminen vie hetken: lauseet ovat valtavan pitkiä, pisteitä näkee harvoin ja paikkojen ja henkilöiden nimet on kirjoitettu pienillä alkukirjaimilla. Dialogissa puhujan vaihtuminen näkyy suurena alkukirjaimena. Välillä tilannetta tarkastellaan eri henkilöiden perspektiivistä, ja silloin tällöin Saramago lisää tarinaan oman ‘kertojanäänensä’.

“The past is an immense area of stony ground that many people would like to drive across as if it were a motorway, where others move patiently from stone to stone, lifting each one because they need to know what lies beneath. Sometimes scorpions crawl out or centipedes, fat white caterpillars or ripe chrysalises, but it is not impossible that, at least once, an elephant would appear, and that the elephant might carry on its shoulders a mahout named subhro, meaning white, an entirely inappropriate word to describe a man who in the sight of the king of portugal and his secretary of state, appeared in the enclosure in belem, looking every bit as filthy as the elephant he was supposed to be taking care of.” 

Kirjan alussa Saramago paljastaa teoksen alkukipinän: elefantti todellakin matkusti koko matkan Portugalista Itävaltaan vuonna 1551. Valitettavasti matkasta ei ole jäänyt juuri lainkaan faktatietoa jälkipolville, joten Saramago päätti kuvitella loput. Alkukipinätarina kokonaisuudessaan on hauska osoitus siitä, kuinka inspiraatio voi löytyä sattumalta, ja mitä odottamattomimmista paikoista. The Elephant’s Journey (A Viagem do Elefante, 2008) jäi Saramagon viimeiseksi romaaniksi. Nobel-palkittu kirjailija kuoli 2010.

P.S. Fishpondin asiakaspalvelu ei ole valitettavasti vakuuttanut: he perivät maksun kirjasta luottokortiltani kahteen kertaan ja huomautettuani asiasta kera skannatun luottokorttiotteen, en saa enää asiakaspalveluun yhteyttä...

3 comments:

  1. Hei, minusta tama oli myos loistava kirja, ja tuo lainaus on aivan ihana. Totta, etta tyyliin tottuminen vie vahan aikaa. Hienoa ja huvittavaa oli myos se kuinka kirjassa ihmiset eri paikoissa tulkitsivat elefantin tekemiset omien maailmankatsomustensa mukaan.
    - Minni -

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, mielestäni yksi pääteemoista: kuinka uskonnollisia (ja muitankin) näkemyksiä voidaan pönkittää melkein minkä tahansa tapahtumien ja 'ihmeiden' avulla. Ja 1500-luvulla tuo olisi ollut vielä helpompaa kuin nyt.

      Delete
  2. Huomasin juuri, että kirja on tullut viime vuonna Tammelta suomennettuna nimellä Elefantin matka.

    ReplyDelete

Suuri kiitos kommentistasi!