Saturday, August 18, 2012

Myrskyisillä vesillä


Australian senaatissa ja parlamentissa on väitelty kiihkeästi uudesta pakolaislainsäädännöstä. Indonesiasta on samaan aikaan saapunut jälleen yksi turvapaikanhakijoita kuljettanut laiva, jonka matkustajat on kuljetettu Joulusaarelle vastaanottokeskukseen*. Vaikka kaikki muut australialaiset aboriginaaleja lukuunottamatta ovat jossakin mielessä maahanmuuttajia, olipa sitten kyse ensimmäisestä tai neljännestä sukupolvesta, ovat asenteet usein tylyjä uusia tulijoita kohtaan: ei ole tarpeeksi vettä, ei ole tarpeeksi töitä, emme halua elintasomme laskevan, emme halua kulttuurimme muuttuvan. Kulttuuriargumentti on erikoinen sen vuoksi, että tälläkin hetkellä australialaisista neljäsosa on syntynyt maan ulkopuolella, ja kun ajassa mennään taaksepäin sitä suurempi prosentti australialaisista on ollut ‘ulkomaalaisia.’ En kuitenkaan halua vähätellä Australian verrattain nuorta kansallisidentiteettiä. Moninaisuudesta yhtenäisyyden luominen on monessa mielessä onnistunut hienosti. Mutta viime aikoina varsinkin kotiseutujensa levottomuuksia pakenevat turvapaikanhakijat ovat olleet silmätikkuina, vaikka Australian talous oli (miltei?) ainoa länsimaissa, jota viimevuosien talousvaikeudet  eivät koskettaneet juuri lainkaan.  Media on ollut voimakkaasti mukana lietsomassa mielipiteitä suurin ja räikein otsikoin. Jos otsikot ovat olleet harhaanjohtavia tai osoitettu jälkeenpäin vääriksi, korjauksia on harvoin nähty. 

Sattumalta satuin lukemaan nyt hyvään aikaan Rundlen ja Bharatin toimittamaa Alien Shores – Tales of Refugees and Asylum Seekers from Australia and Indian Subcontinent. Usean australialaisen ja etelä-aasialaisen tunnetun kirjailijan novelleista työstetty kokoelma kertoo pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kokemuksista eri maissa ja eri elämänvaiheissa. Aloitin lukemisen arastellen, sillä pelkäsin jo valmiiksi sotien, nälän ja luonnonmullistusten aiheuttamien kriisien, tuskan ja julmuuksien avautumista silmieni eteen. Vaikka novelleista löytyy niitäkin, kokoelmassa on onnistuttu kuvaamaan turvapaikanhakijoiden ja  pakolaisten elämää niin monelta kantilta, että lopputulos vaikuttaa miltei objektiiviselta. Novellit vievät lukijat kriisien keskelle, pakolaisleireille, matkalle tuntemattomaan, välitiloihin,  byrokratian hampaisiin, uusiin ja vieraisiin kotimaihin, kulttuurienvälisiin kohtaamisiin, eksyksiin, toisen luokan kansalaiseksi, muistoihin sekä kaipuun ja paluun herättämiin tunteisiin. Lyhyet ja nopealukuiset novellit eivät trivialisoi pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden asemaa tai heitä itseään. Monissa novelleissa ote on kriittinenkin, ja kohdistuu sekä uusiin tulijoihin, että vastaanottajiin. Pakolaisuuteen liittyvät moninaiset syyt ja seuraukset tulevat esille yksilötasolla, jolloin niihin on lukijan helpompi samaistua. Kun ympärillä oleva yhteiskunta ja sen tarjoama turva hajoaa, ja kun omaa ja perheesi henkeä uhataan, mitä sinä tekisit?


Rundle & Bharat (eds.): Alien Shores - Tales of Refugees and Asylum Seekers from Australia and the Indian Subcontinent. Brass Monkey Books, Melbourne, 2012.


‘We have been told to shoot, if necessary. The orders are very clear,’ said the subedar in charge dolefully. ‘Don’t make it difficult for us.’
‘It is difficult for us, too,’ remarked Dawa Khan ‘Our animals have been without water for more than two days and they will not last if we turn them back now. Let us water them at the springs near the next army fort and then we shall turn them back.’
‘I cannot let you do that,’ said the subedar. ‘I have to do as I am told.’
‘But our animals will die without water. You don’t want to kill them.’
‘I tell you I have no choice. I cannot let you pass.’
‘All right,’ said Dawa Khan. ‘we have heard you and you have heard us. We shall camp here for the night.’
Jamil Ahmadin novellista Sins of the Mother


Soma laughed and her eyes lit like lamps.
‘Well, Soma, I think all people who live on alien land live with fear – the degree varies – but fear sits on us piggy-back.’
Bijoya Sawianin novellista The Limp.


The craving for ordinary things: the potted flower, the striped curtain, the pot simmering in the kitchen, the novel spread on the sofa, the smell of toast. How easily Karen could extend these to him, how unthinkingly withdraw them too. For she took the ordinariness for granted. She had not had to gather up fragments of the ordinary, the daily, in a new setting.
Tabish Khairin novellista A State of Niceness.



*vastaanottokeskus ei ole korrekti käännös. Detention centre on lähes vankilaa vastaava laitos, jossa ilman papereita saapuneet turvapaikanhakijat odottavat hakemuksena käsittelyä. Usein käsittely vie vuosia.
**asumme aivan Intian valtameren rannalla ja monesti mietin ulapalle katsellessani, että kuinka monta viimeiseen oljenkorteen epätoivoisesti tarttuvaa on ehkä tuon saman vesimassan päällä suorittamassa vaarallista matkaa salakuljettajien aluksissa Indonesiasta Australian vesille. Viimeisen 12 kuukauden aikana Australiaan saapui 110 pakolaisvenettä. Lähde.

2 comments:

  1. Mielenkiintoinen postaus, kirja-arvio on hyvin nivottu ajankohtaisiin uutisiin.

    Pyörittelin pakolaisuuden, maahanmuuttajuuden ja valtiosuvereniteetin tematiikkaa aikoinaan (pitkittyneen) gradun verran. Sain silloin aiheesta melkein yliannostuksen, mutta aihepiiri tuntuu yhä tärkeältä. Siinä inhimillinen yksilö asettuu poikkeuksellisella tavalla vastakkain suvereenin valtion kanssa. Mutta ei tästä sen enempää. :)

    Jännä ilmiö muuten tuo kriiseistä yms. ahdistuminen. Teininä rakastin sotaelokuvia, kuten Apocalypse Now, Full Metal Jacket tai Thin Red Line. Enää en pysty katsomaan niitä ollenkaan. Joko empatiakykyni ei tuolloin ollut vielä täysin kehittynyt tai sitten sain opintojen myötä yliannostuksen kärismyksestä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Riina. Kuulostapas gradusi mielenkiintoiselta! Yliannostuksen ymmärrän hyvin. Täällä asia on juuri nyt todella ajankohtainen.

      Luulen, että eläminen (ihmisten kohtaaminen + omat kokemukset) ja asioista selvää ottaminen molemmat vaikuttavat tuohon potentiaaliseen ahdistumiseen. Silloin asioista tuleekin tosia ja ne koskettavat konkreettisesti oikeita, tavallisia ihmisiä, eikvätkä ole vain mielikuvituksen tuotteita ruudulla tai sivuilla.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!