Tuesday, September 4, 2012

älä huokaa jos sinun on huudettava

Kun pari viikkoa sitten tuntui, että ilmassa oli kaikenlaista ikävää ja kaikki yllätykset olivat niitä epätoivottuja, niin tämä viikko onkin osoittautunut aivan päinvastaiseksi.  Auto on vielä mystisen ‘sairautensa’ vuoksi korjaamossa, jossa sille ei toistaiseksi tehdä mitään, sillä kukaan ei tiedä mikä on vikana. Mutta, mutta: posti on tuonut mukanaan ihania juttuja ja niiden myötä suomenkielisen kirjallisuuden janoni on saanut hiukan tyydytystä. Suomenkieliset kirjat tuntuvat nykyään hiukan aarremaisilta, hivelen kansia ja nautin kielellisessä yksinäisyydessäni sanojen makustelusta ja niiden kaiuista. Lisäksi kirjoitan tätä mutustellen salmiakki-Panttereita, nam!


Marian ilmestyskirja oli ensimmäinen lukemani suomenkielinen kirja vuosiin. Kirjan lukeminen tuntui senkin vuoksi jotenkin erityiseltä. Kertojan käyttämä ‘nuorten kieli’ ja sen kautta tietynlainen asioiden napakka kärjistäminen ja kaunistelematon realismi sai minut kaipaamaan jotakin pehmeämpää, vapaampaa ja kauniinpaa. Mietin, että kai sellaistakin voi suomeksi ilmaista, ainakin muistaakseni. Vastaus saapui postin kautta ja Tommy Tabermannin välittämänä. Uusi runokokoelma Niitylle minä sinut veisin sisältää juuri noita kaipaamiani elementtejä.


Tabermann, T. Niitylle minä sinut veisin. Gummerus, Helsinki, 2012.


Ensin kuitenkin hiukan taustaa. Olin Suomessa osan vuotta 2000, jolloin seurasin televisiosta Uutisvuotoa. Ihastuin Tervon ja Tabermannin tapaan lietsoa toisiaan yhä hauskempiin sfääreihin.  Oli nautinto kuunnella ja katsella kahden ammattilaisen sanoilla ja ajatuksilla leikkimistä. Tabermannista hehkuva humaanisuus, huumori, hyväntahtoisuus, vapautuneisuus ja äly tekivät minuun vaikutuksen. Muistan ajatelleeni, että onneksi Suomessa on sentään yksi Tommy Tabermann, vaikka saisi heitä olla enemmänkin! 

Tuohon aikaan rakkausrunot eivät olleet lukulistallani, joten Tabermannin tuotantoon en ollut tutustunut muutoin kuin satunnaisiin runoihin törmätessäni siellä sun täällä. Kymmenen vuotta myöhemmin luin Tabermannin kuolemasta uutisissa. Olo oli haikea ja surullinen. Runot alkoivat kiinnostaa ja netistä löydetyt pätkätkin tuntuivat kullanarvoisilta.

Niitylle minä sinut veisin oli alunperin Toni Edelmannin ideoima laulu- ja runonlausuntaproduktio, jota hän alkoi työstää Tabermannin kanssa tämän runojen pohjalta. Susanna Haavisto, Eija Ahvo, Juha Tikka ja Toni Edelmann esittivät laulut ensimmäisen kerran kesällä 2011, ilman Tabermannia. Edelmannin käsinkirjoitetut ja –kuvitetut notaatiot tahdittavat runokokoelmaa, jossa kehotetaan elämään rohkeasti, sisintään kuunnellen. Kenellepä Tabermannin runouden teemat eivät olisi tutut? Runoissa kerrotaan rakkauden euforiasta, kaipauksesta ja kipuilusta; ihmisen synnynnäisestä vapaudesta ja onnen estävistä keinotekoisista rajoituksista; arjen, luonnon ja yhteiselon kauneudesta ja huvittavuudestakin, sekä ihmisen haavoittuvuudesta ja voimasta. Ennen kaikkea on uskallettava elää rakastaen ja itselleen rehellisenä.  

Rakkaus on salamanvälähdys,
nopea, kirkas valo
jonka turvin pääset
edes vähän elämässä eteenpäin
tässä hämärässä
Runosta Minä opettelen

Sääliksi käyvät
ovet joita ei avata,
ikkunat joiden raosta
eivät tuoksut tulvahda,
suljetut paikat,
sameina seisovat vedet,
yritykset valjastaa
perhonen kiskomaan kivikuormaa
Runosta Kirottua

Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään
Runosta Road map

Se minkä on oltava pehmeää
on pehmeää:
järven vesi, kissan selkä, äkillinen katse
Se minkä on oltava kovaa ja lujaa
on niin kovaa ja lujaa
kuin sen on oltava:
luut, tahto, puu tulessa, kattila tulella
Runosta Hämärtää

Itseni tuntien luin runokokoelman nenäliinapaketin läheisyydessä. Monet runoista koskettivat kauneudellaan, osuivat ja upposivat. En koskaan olettanutkaan, että tästä oltaisiin selvitty kuivin silmin. Rakkauden, läheisyyden, hyväksynnän ja vapauden viesti vaikutti minuun hyvin voimakkaasti, inspiroiden. Tiedän, että tähän kirja-aarteeseen tulen palaamaan yhä uudestaan.

Ei kyynikoille.   

(Postauksen otsikko on Tabermannin runokokoelmasta Kaipaus.)

2 comments:

  1. En ole lukenut Tommy Tabermannia, mutta oi, tuo Edelmann-Haavisto-Ahvo-Tikka-produktio kuulostaa ihanalta. Edelmannilla on upeita runosävellyksiä ja ainakin nuo kaksi naista ovat upeita, herkkiä esittäjiä (Tikkaa tai Edelmannia itseään en ole nähnyt enkä kuullut).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänä vuonna pitäisi ilmestyä Niitylle minä sinut veisin -levy, joten voit kuulla näitä runoja laulettuina myös!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!