Monday, September 10, 2012

Lentävän taikamaton siivin



Koko maailman mytologiset hahmot, tapahtumat ja kauan sitten unohdetut jumalat ovat osa Taikamaailmaa (World of Magic), jonne astuu 12-vuotias Luka. Salman Rushdien Luka and the Fire of Life on jatkoa hänen aikaisemmalle Haroun and the Sea of Stories -lastenkirjalle. Nyt on Harounin pikkuveljen, Lukan, aika kokea oma seikkailunsa. Vaikka usein molempiin viitataan lastenkirjoina, en ole varma kannattaako puhua lastenkirjoista lainkaan, sillä kirjat ovat niin monitasoisia ja viittaavat lukuisiin sekä Lännen että  Idän myyttien hahmoihin ja tapahtumiin, että jonkinlaista taustatietoa täytyy lukijalla olla, jotta kirjasta saisi paremmin kiinni. Myös englannin- ja urdunkieliset sanaleikit henkilöiden, eläinten ja paikkojen nimissä avautuvat todennäköisesti vasta hieman vanhemmille lukijoille. 


Rushdie, S. Luka and the Fire of Life. Vintage, London, 2011.


Tarinan alussa Luka kohottaa äänensä nähtyään ohitsekulkevan sirkuksen eläinten huonon kunnon, ja silloin tapahtuukin jotakin dramaattista:

“Luka shouted out at the top of his voice, ‘May your animals stop obeying your commands and your rings of fire eat up your stupid tent.’
Now it so happened that the moment when Luka shouted out in anger was one of those rare instants when by some inexplicable accident all the noises of the universe fall silent at the same time, the cars stop honking the scooters stop phut-phuttering, the birds stop squawking in the trees, and everyone stops talking at once, and in that magical hush Luka’s voice rang out as clearly as a gunshot, and his words expanded until they filled the sky, and perhaps even found their way to the invisible home of the Fates who, according to some people, rule the world.”

Samana iltana TV-uutisissa kerrotaan kuinka sirkuseläimet olivat karanneet kesken esityksen ja myöhemmin yöllä tuli oli polttanut jättimäisen sirkusteltan. Kaksi sirkuksen vetonaulaa löytävät tiensä Lukan kotiin: karhu nimeltä Koira ja koira nimeltä Karhu päätyvät Lukan lemmikeiksi. Jonkin ajan kuluttua Lukan ja Harounin isä, kuuluisa tarinankertoja Rashid Khalifa, vaipuu yllättäen uneen, josta hän ei herääkään:

“To tell the truth, Rashid didn’t look cursed or even sad. He looked…happy, as if he were dreaming of the stars, dancing with them while he slept, living with them in the sky, and smiling. But looks weren’t everything, Luka knew that much; the world was not always what it seemed to be.”

Eräänä aikaisena aamuna Luka huomaa talonsa edessä seisovan tutunnäköisen hahmon. Rynnätessään ulos Luka havaitsee, että koko ympäristö on hiukan muuttunut, vaikka näyttääkin samalta. Portinpielessä seisova mies on aivan kuin Rashid, mutta hänen lävitseen voi nähdä. Selviää, että kyseessä on ‘Nobodaddy,’ Rashidin kuolema, joka on kutsuttu paikalle. Samalla kun Rashid heikkenee unessaan, tulee Nobodaddystä aina vain näkyvämpi. Ainoa keino pelastaa Rashid kuolemalta on Taikamaailman elämäntulen varastaminen. Seikkailu alkaa, kun Luka, Koira ja Karhu päättävät luottaa Nobodaddyn kuvaukseen asiantilasta ja lähtevät hänen mukaansa matkalle kohti elämäntulta.

Minulle Rushdie on tarinankertoja vailla vertaa. Luka and the Fire of Life on mielenkiintoinen ja värikäs sekoitus ikiaikaista ja modernia. Taikamaailma onkin itse asiassa saanut muotonsa Rashidin kertomista tarinoista, ja Lukalle siten osittain tuttu kaikkien hänelle kerrottujen tarinoiden kautta. Ikivanhat satuelementit on punottu moderniin elämään taidokkaasti. Taikamaailmassa matkustetaan tietokonepelityyppisten kenttien läpi ja joka tason lopussa on etenemisen tallentamiseksi painettava nappulaa, jotta ei joutuisi aivan alkuun epäonnen kohdatessa. Luka, Koira ja Karhu saavat aluksi kerätä ‘elämiä’ ja kaikkien näkökenttään ilmestyvät tiedot jäljelläolevista elämistä ja kulloisestakin tasosta. Taikamaailmassa on koko tarinoiden historian kirjo: taitavia ja hauskoja viittauksia tehdään uskontoihin, satuihin, myytteihin, elokuviin ja TV-sarjoihin.   

“Running along the bank was a white rabbit wearing a waistcoat and looking worriedly at a clock. Appearing and disappearing at various points on both banks was a dark blue British police telephone booth, out of which a perplexed-looking man holding a screwdriver would periodically emerge. A group of dwarf bandits could be seen disappearing into a hole in the sky. ‘Time travellers,’ said Nobodaddy in a voice of gentle disgust. ’They’re everywhere these days.’”

Taikamaailman läpi virtaa Ajan joki (River of Time) ja elämän tulta vartioivat Tulevaisuus, Nykyisyys ja Menneisyys.  Ajan kulku ja kuolema ovat kirjan läpi kulkevat teemat, mutta tietenkään mikään ei ole täysin mustavalkoista tai suoraviivaista. Hylätyt, huonokäytöksiset jumalat pitävät Taikamaailman sydäntä asuinsijoinaan.

“They don’t have any power in the Real World any more,’ Rashid Khalifa used to say, sitting in his favourite squashy armchair, with Luka curled up on his lap, ‘So there they all are in the World of Magic, the ancient gods of the North, the gods of Greece and Rome, the South American gods, and the gods of Sumeria and Egypt long ago. They spend their time, their infinite, timeless time, pretending they are still divine, playing all their old games, fighting their ancient wars over and over again, and trying to forget that nobody really cares about them these days, or even remembers their names.’”   

Luka, Koira ja Karhu kohtaavat matkallaan mitä satumaisempia hahmoja ja jännittäviä, pelottaviakin tilanteita. Seikkailu on myös Lukan itsenäistymistarina: nyt on hänen vuoronsa kokea Taikamaailma ja tulla toimeen ilman vanhempien ja isoveljen apua. Kirja on mielikuvituksen, myyttien ja filosofian villiä lentoa; taianomainen seikkailu täynnä rakkauden ja ystävyyden voimaa, ja perinteinen satu reilulla kädellä lisätyillä moderneilla mausteilla. Rushdien rikas kieli taikoo maailmoja maailmojen sisään ja vie lukijan mennessään upeisiin maisemiin.

“The time of our feelings is not the same as the time of the clocks. We know that when we are excited by what we are doing, time speeds up, and when we are bored, it slows down. We know that at moments of great excitement or anticipation, at wonderful moments, Time can stand still.”

(Luka ja Elämän Tuli on ilmestynyt WSOY:ltä viime vuonna.)

2 comments:

  1. Rakastan tata kirjaa! Pitaakin lukea nyt uudestaan, kiitos muistutuksesta!
    -A-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin pidin kovasti. Luulen, että kyseessä on sellainen kirja, josta huomaa jotakin uutta joka lukukerralla.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!