Wednesday, October 10, 2012

Divine intervention

Ennen sairastumistani hiippailin hiljaiseen aikaan paikalliskirjaston hyllyjen välissä etsimässä itselleni jotain aivan uudenlaista luettavaa. Huvittavaa, kuinka sitä niin helposti lokeroi itsensä ja kirjatkin, ja kuinka turvallisten lokeroiden ulkopuolelle pomppiminen voi aiheuttaa jopa lievää angstia. Siis, kuika pahasti voi käydä, jos luen chick-litmaisen romanssikirjan? Kirjan nopeasti itsepalvelussa lainattuani törmäsin tietenkin ovella tuttuun, joka mielestäni ihan varmasti kulmiaan kohottaen suorastaan tuijotti kirjaani kummastellen  – ja minä huomasin vuolaasti selittäväni kirjahaasteestani ja kuinka en tietenkään normaalisti lue tällaisia, mutta aion nyt kokeilla. Siis oikeasti! Suorastaan häpeän itseluottamukseni puutetta tässä suhteessa, varsinkin, kun tiedän, että monet chick lit -kirjat keikkuvat usein minkä tahansa kirjaston top kympissä, ainakin Australiassa.



Näillä hyllyillä on tullut harvemmin käytyä, jännittää.


'Sydänosastolta' oli löydettävä luettavaa.


Valinta tehty - kädet hikiset ja kynsilakkakin halkeillut.



Aphrodite’s Workshop for Reluctant Lovers (Bloomsbury, London, 2012) tarttui käteeni pääosin mielenkiintoisen nimen ja kivan kannen vuoksi. Marika Cobboldin romaanin päähenkilö on Rebecca Finch, menestynyt ja ihailtu rakkausromaanikirjailija, jonka oma rakkauselämä on alkanut yllättäen reistailla, ja tilanne räjähtääkin käsiiin. Unelmien partneri ei olekaan tae toimivasta parisuhteesta: pikkuriidat käytännön asioissa johtavat ilkeilyyn, välinpitämättömyyteen ja lopulta eroon. Rebecalle eroon johtavat syyt aiheuttavat lisäksi ammattikriisin: kuinka kirjoittaa ihanasta, hullaannuttavasta, kestävästä, oikeasta rakkaudesta, kun siihen ei enää usko itse? Kirjailijan kynä hyytyy ja alkaa epäily ja itsetutkiskelu. 

“Sentences that would normally spring from my fingertips like children rushing out to play were hanging back, sulking in the doorway of my mind, and having to be coaxed out with bribes of coffee and wine and late-night television.”

Tilanne kärjistyy Rebecan siskontyttären, Angel-facen, kysyessä rakkauskirjailijalta neuvoja tulevaan avioliittoonsa. “Better luck next time” ei ole sitä, mitä rakkauden lähettiläältä oltaisiin odotettu, ja rakkauskriisi leviää lähipiiriinkin. Tuntiessaan itsensä vastuulliseksi siskontyttären jahkailuun häiden suhteen, Rebecca päättää etsiä käsiinsä esimerkkejä onnistuneista, onnellisista ja pitkäkestoisista avioliitoista ja kirjoittaa niistä oppaan tulevalle morsiamelle. Ehkä samalla palautuisi myös kirjailjan oma usko rakkauteen. Helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki näennäisesti tai potentiaalisesti onnistuneet liitot ovatkin täynnä pettymyksiä ja petoksia – ja kriisi sen kuin syvenee.

Rebeccan lapsuuden näkymätön ystävä, klovni Coco, saapuu mukaan kuvioihin. Ilkkuva ja ironinen hahmo on Rebecan oman stressaantuneen mielen tuotosta ja hahmon olemassaolo sai ainakin tämän lukijan hiukan ymmälleen. Rebecca siis oikeasti näkee ja kuulee Cocon herjaukset sekä puhuu tälle usein vahingossa ääneen. Mutta mielikuvituspelleä enemmän ymmälleen minut sai hyppy Olympoksen vuorelle, jossa kreikkalaiset jumalat ja jumalattaret yhä asustelevat. He kanavasurffailevat maanpäällistä menoa tarkastellen kaupungista ja henkilöstä toiseen: kyseessä on siis maailmankattava taivaallinen tosi-tv. Kilpailu paikasta Zeuksen pomottamalla Olympoksella sekä oman kultin suosiosta ihmisten keskuudessa aiheuttaa jumalattarien keskellä kränää. Siispä Afrodite ja Eros rakkauden kultteineen ovat Rebecca Finchin eron ja kriiseilyn vuoksi heikoilla, eivätkä muut olymposlaiset epäröi iskeä armotta ‘Akilleen kantapäähän’ aina kuin mahdollista. Olympos-osiot kerrotaan modernilta teini-ikäiseltä kuulostavan Eroksen äänellä.

“Then Mother switches on London again and watches as Rebecca Finch is given the news that her latest book is topping the charts on both sides of the Atlantic.
‘Oh she’s lovely,’ Mother says. ’A perfect example of the quality of my acolytes: bright, kind-hearted, hard-working, modest, faithful…’
‘There is that small matter of her divorce,’ Athene says. ‘And wasn’t there some adultery?’
‘Oh that was ages ago. And it wasn’t her fault anyway. No, this woman has dedicated her life to the cult of love, my cult…’”

Kirjoituskyvyn katoaminen ja Cocon ilmestyminen saa Rebecan hakeutumaan terapeutin puheille. Samaan aikaan toisaalla eräs John Sterling, sitoutumiskyvytön, pakkomielteistä kärsivä asianajaja, patistetaan myös terapeutin vastaanotolle. Kyseessä on viimeinen oljenkorsi oirehtivan suhteen pelastamiseksi. Asia on kuitenkin niin, että Olympoksella tiedetään Rebecan ja Johnin olevan täydellisiä toisilleen ja pelastaakseen maineensa Afroditen ja Eroksen on käärittävä hihat ylös ja alettava hommiin. Afrodite laskeutuu maan päälle epäsovinnaisen ihmissuhdeterapeutin, Angie Blissin, hahmossa ja järjestää molemmat täydellisen pariskunnan osapuolet asiakkaikseen. Apuna on Eros, joka seikkailee tarinassa ampuen nuoliaan kohti napakymppiä, mutta aina asiat eivät suju suunnitelmien mukaan. Kommellusten ja sekaannusten kautta asiat saatetaan loppujen lopuksi kuntoon ja usko rakkauteen löytyy taas. 

Lukukokemukseen: apua! Kirja sai minut tuntemaan itseni tiukkapipoiseksi ja huumorintajuttomaksi vanhaksipiiaksi. Luin kirjaa ristiriitaisin tuntein: joistakin lauseista ja ilmaisukeinoista pidin kovin, mutta esimerkiksi satunnaiset ihmissuhdekuvaukset, joita Rebecca keräsi Angel-facen opasta varten jäivät mielestäni irrallisiksi ja olivat mielenkiinnottomia. Cocon olemassaoloa en ymmärtänyt lainkaan: oliko tarkoitus olla hauska vai oliko Rebecalla oikeasti päässä vikaa? Olympoksen tapahtumat olivat tavallaan jännä irtiotto, mutta toisaalta ne tuntuivat hiukan ärsyttävältä kikkailulta. Myös avioliiton pitäminen jonkinlaisena rakkauden päämääränä kalskahti vanhanaikaiselta. Ja entäpä nimet: Angel-face ja Angie Bliss, enough said...


Lukupaikkani viikonloppuna. Ei valittamista.


In action.


Lopputunnelmaksi jäi se, että en oikein osannut orientoitua tällaisen tekstin lukemiseen: onko tarkoitus naureskella eikä ottaa tarinaa ja tapahtumia lainkaan vakavasti tai hakea jonkinlaista (minkäänlaista?) realismia ja uskottavuutta? Miksi sinänsä hullut ja ihmeelliset tapahtumat sekä vanhojen jumalten ja modernin maailman sekasotku ärsyttivät tässä kirjassa, mutta eivät vaivanneet lainkaan esimerkiksi hiljattain lukemassani Rushdien Luka and the Fire of Lifessa? Onko tämä kirjallisuuden purkkaa ja telkkaria?

Näitä seikkoja jäin pohtimaan samalla kun etsin löyhempää pipoa ja uutta Chick-lit -romaania.    

"Truth is, I'm bored. So obviously it shows in the results. You should see my pending tray: man, it is stacked high. but think about it from my perspective. I work really hard getting people paired off; I mean I could just hang out with my friends and have a nice time, but no, I work. And it feels thankless. I shoot - the person lights up as if they've just had a hundred-volt light bulb shoved up their arse. She loses weight. He walks around saying he's finally realised what's important in life. They love each other like no one's ever loved before and next time I look they've cocked up."

6 comments:

  1. Voihan elämä: bloggerissa näyttäisi olevan jonkinlainen probleema fonttien suhteen. No, näkeepä lukea nyt sitten...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja nyt sitten extra-pientä. Suurennuslasit esiin. (Mä en jaksa enää, menen nukkumaan!)

      Delete
  2. Kun luin selostustasi kirjan juonesta, mulle tuli mieleen yksi sana: apua! Ja näkökään sama sana tuli mieleen sullekin :D.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahaa! Sama sana vilahteli mielessäni usein lukemisen aikana. Mietin myös, että tämä kirja voisi toimia aika hyvin esim komediasarjana TV:ssä.

      Delete
  3. Hm, kuulostaa hämmentävältä! Minäkin olisin tarttunut tuohon hauskan nimen ja kivan kannen perusteella, mutta sisältö kuulostaa varsin erikoiselta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisinkin saanut naamani ilmeet nauhoitettua tätä lukiessa :-) Erikoinen on understatement :-)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!