Monday, October 8, 2012

Heräämisiä



Jei, olen taas herännyt henkiin ja vironnut itsepintaisen kaverini intensiivisestä seurasta: flunssa on vihdoin poissa! 

Ilmojen lämmetessä myös muunlaiset eläväiset ovat heräilemässä talvihorroksestaan. Etupihalla oli viime viikolla käärme, ja arvatkaa kuka sai sydänkohtauksen, kun kaksi pikkuneitiä huutaa ulkona suoraa kurkkua: ‘snake, snake!’ Minä tietenkin kuvittelen jo pureman tapahtuneeksi rynnätessäni ovesta ulos ja visualisoin sekunnin sadasosassa ensiavun ja sairaalareissun. Onneksi ovat kunnon aussilapsia, tietävät, että koskea ei saa ja vanhemmat on kutsuttava heti paikalle. Käärme luikerteli aidassa olevan aukon kautta jonnekin takapihalle eikä sitä näkynyt sen jälkeen missään. Muutama päivä aikaisemmin oli takapihan raolleen jääneestä ovesta kömpinyt kodinhoitohuoneeseen lihava blue-tongue –lisko, jonka yllätin tyttären likaisen lounaslaatikon päältä nuoleskelemassa mansikkajogurttia, ja tänään pyörälenkillä (ilman apupyöriä- juhuu!) matkaa seurasi tienvarren ruohikosta iso goanna. Nyt on siis aika sulkea ulko-ovet huolella epätoivottujen vieraiden varalta.

Kaikenkarvaisia eläimiä menimme tapaamaan pikkuväen kanssa viikonloppuna Greenough Wildlife Parkiin, joka sijaitsee 24km Geraldtonista etelään tai noin 400km Perthistä pohjoiseen. Parkkipaikalla oli turistibussi jos toinenkin ja paikka täynnä japanialaisia, brittejä ja amerikkalaisia ihmettelemässä aussieläimistöä. Jotenkin olen aina ihmeissäni siitä, että turisteja eksyy Länsi-Australiaan ja siellä varsinkin muualle kuin Perthiin ja Broomeen. Täytyy sanoa, että itselleni ei olisi koskaan parikymppisenä tullut mieleenkään lähteä bussiturneelle Länsi-Australian Keskilänteen.

Greenough Wildlife Park on pikkuinen, kotikutoisen oloinen villieläinpuisto. Pienemmille se on ihan pop, ja turisteille varmasti ihan kiva ensikosketus Australian eläimistöön. Täytyy kyllä sanoa, että Itärannikolla on paljon samankokoisia puistoja, jotka valitettavasti pesevät Greenoughin 1-0, mitä tulee viihtyvyyteen, siisteyteeen, informatiivisuuteen ja palveluihin.

Skippy.

Showing off.

Ahne emu.

Lekottelua auringossa.

OR...

16-vuotias lemmikkipython.


Greenough on pienen pieni historiallinen kylä, joka oli 1800-luvun puolivälissä yksi Länsi-Australian menestyksekkäistä brittisiirtolaisten työstämistä vehnänviljelyalueista. Asukkaita oli parhaimmillaan noin tuhat, mutta muutaman vuosikymmenen sisään osunut pyörremyrsky ja tuhoisa tulva sekä sisämaan kultakuume teki selvää suurimmasta osasta asukkaista. Jäljelle ovat jääneet kauniit vanhat rakennukset, joista jotkut ovat rapistuneet ajan saatossa ja jotkut otettu uusiokäyttöön. 

Hyljätty rakennus Greenough'ssa.

Vanhassa kirkossa käyvät säännöllisesti ainoastaan pulut.

Vankityövoimalla rakennettu silta.

Python-suojatie: "slow and harmless"


Päärakennukset ovat nyt osa turistikeskusta, jossa voi tutustua entisaikain elämään (web-sivut eivät tee valitettavasti paikalle oikeutta, sillä se on oikeasti todella hyvin toteutettu, viihtyisä ja moderni, paitsi tietenkin ne vanhat rakennukset). North West Coastal Highwayn toisella puolen on Greenough Pioneer Museum, joka on myös hyvin hoidettu pieni museo, ja jonka web-sivut eivät myöskään heijasta paikan henkeä lainkaan. Valitettavasti meidän vierailumme aikana kokoelma ei ollut nähtävissä, sillä jokin aika sitten kahden museoryhmän välinen kiista oli johtanut skandaalimaiseen kokoelman siirtoon jonnekin muualle. Museonhoitajat olivat kuitenkin varmoja siitä, että kokoelma saadaan takaisin ja tämänhetkiset tyhjät tilat onkin hieno mahdollisuus uudistaa näyttelyjen rakenne.


Pioneerimuseon portti.

Museon puutarhanvartija.


Muutaman kilometrin päässä niin ikään North West Coastal Highwayn varrella on myös herkullinen Bentwood Olive Grove Cafe and Accommodation, joka on auki pääsiäisestä joulukuuhun ja kiinni kuumimmat kuukaudet. Me nautiskelimme lounaaksi paikallisten oliiviherkkujen maistelulautasen ja jälkkäriksi oli ihanimmista ihanin ‘beaver cake’. Bentwoodissa on ihana tunnelma, jotenkin siellä aina mieli rauhoittuu ja rentoutuu yrittämättäkin (ja korkeahkoista hinnoista huolimatta). Johtuuko se kaikesta ympärilläolevasta vihreydestä, kauniista tavaroista, hyvästä ruoasta, hyväntuulisesta henkilökunnasta, leppeästä tuulesta joka viilentää kuumimmallakin säällä? Ehkä on kyse kaikista noista tekijöistä, mutta minut saa aina repiä penkistä, kun on lähdön aika tuolta keitaalta keskellä erämaata.

Tervetuloa.

Patiolta.

Rauhan tyyssijaa.

Nam: oliivilautanen.

Jälkkäri jätskillä.


Bentwoodin nimi tulee muuten Greenoughille ominaisista taipuneista puista, jotka siis jatkuvan tuulen voimakkuudesta johtuen ovat kasvaneet miltei maata myöten! Huomasin, että monet postauksen kuvista ovat myös vähän vinossa. Asiahan johtuu myös tuosta voimakkaasta tuulesta eikä, ahem, esimerkiksi niistä lasista tai parista valkkaria, jotka allekirjoittanut siemaili lounaan lomassa.

Jos joku eksyy posottamaan Perthistä North West Coastal Highwaytä pohjoiseen, suosittelen siis ylläolevia stoppeja

2 comments:

  1. Huomenta! ;) Onko tämä nyt sitten sinulle kevätflunssa? Täällä on kanssa kärvistelty syysflunssan tapaisesta. Mulle iskee jonkinlainen joka syksy, kun lomat loppuvat. Sellainen kevyt mutta huippusitkeä köhä ja epämääräinen kuumeinen olo, vaikka mittari näyttää normaalilukemia. Olen kastanut sen pariisintaudiksi, mutta saattahan se olla ihan vaan puhdasta ketutustakin. ;)

    Mielenkiintoinen postaus muuten, käärmeineen kaikkineen. Kaikkeen kai tottuu?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huomenta vain! Kevätflunssapa hyvinkin, kuulemma jokin uusi versio, johon lääkkeet tehoavat hyvin huonosti. Mutta onneksi olo on kuin uudestisyntyneellä, nyt kun tämä vihdoin on ohi! Täällä flunssakausi kestää periaatteessa huhtikuusta marraskuuhun, kesäkuumalla ei varmaan selviä viruksetkaan hengissä :)Paranemisia sinne, on niin inhottavaa olla kipeänä! Onneksi sentään vietit loman terveenä: minä kun vietin viikon 'rentoutusloman' sängynpohjalla ja harmittaa etten tajunnut vaihtaa sairaslomaksi. Ketutuksella on varmasti kyllä jotain tekemistä sairastumisen kanssa :)

      Käärmeet ja liskot vielä menevät, mutta kun asuimme pohjoisempana ja trooppisemmassa ilmastossa, minulla oli vaikeuksia jättikokoisten torakoiden ja isojen hämähäkkien kanssa. Siis varsinkin, jos pyrkivät samaan sänkyyn kanssani.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!