Wednesday, October 17, 2012

Ihana, kamala aurinko



Viikonloppuna ihana ystäväni Emma järjesti vuosittaisen Girls Night In -tapahtuman , jonka avulla levitetään tietoisuutta naisten syöpäsairauksista. Me kokoonnuimme keväiselle iltapäiväteelle, jonka yhteydessä järjestettiin huutokauppa. Tuotto meni syöpätutkimuksen käyttöön. 

Australian syöpätilastot ovat karua luettavaa. Ihosyöpä on kyseessä 80% uusista syöpädiagnooseista. Kun viimeksi katselin tilastoja muutama vuosi sitten, sairastui jonkinasteiseen ihosyöpään puolet ausseista. Nyt luku on jo hurjat kaksi kolmasosaa! 95-99% ihosyövistä on saanut alkunsa liiasta auringosta iholla. Melanooma on yleisin syöpä 15-44 –vuotiaiden aussien keskuudessa, ja kaikkien australialaisten keskuudessa se on kolmanneksi yleisin syöpäsairaus.

Australian Cancer Council  tarjoaa järkeenkäyvän listan ohjeita, joilla minimoidaan ihosyöpäriski:

“For best protection, we recommend a combination of sun protection measures:
  • Slip on some sun-protective clothing – that covers as much skin as possible
  • Slop on broad spectrum, water resistant SPF30+ sunscreen. Put it on 20 minutes before you go outdoors and every two hours afterwards. Sunscreen should never be used to extend the time you spend in the sun.
  • Slap on a hat – that protects your face, head, neck and ears
  • Seek shade
  • Slide on some sunglasses – make sure they meet Australian Standards
Extra care should be taken between 10am and 3pm when UV levels reach their peak.”

Kaikki 80-luvulla Australiassa olleet muistavat Slip, Slop, Slap –kampanjan, jonka kaikuja kuulee yhä, vaikka mainoksia ei enää olekaan televisiossa. Myöhemmin kolmen S:n listaan on lisätty myös varjo ja aurinkolasit. 

Minä tunnen henkilökohtaisesti aika monta henkilöä, joilta on poistettu syöpäluomia. Tilastojen ollessa niin hurjat, on oltava realisti. Tiedän, että täällä asuessani on todennäköistä, että minullakin on jossakin vaiheessa ihosyöpä. Vaikka en aurinkoa otakaan, vietän paljon aikaa ulkona sekä töissä että vapaa-aikana, mikä lisää riskiä. Hiljattain tuttavaltani poistettiin iso pala ihoa silmän alaluomesta. Kyseessä on henkilö, joka käyttää miltei aina aurinkosuojaa, pitkähihaisia paitoja, hattua ja aurinkolaseja. Jossakin vaiheessa aurinkoa oli kuitenkin tullut liikaa. Lapsena ihon auringossa polttaminen lisää ihosyöpäriskiä, samoin jatkuva, säännöllinen auringolle altistuminen.

Säätiedotusten yhteydessä Australiassa on usein näkyvissä myös päivän UV-inedksi, joka kulkee matalammasta (low) numero 1 ja 2, korkeammaksi (moderate, high, very high ja extreme), eli numerot kakkosesta ylöspäin.  Käytännössä UV-indeksiä seuraamalla voi todeta, että harvassa on niitä päiviä, joilloin ulkona kannattaa seikkailla ilman hattua ja aurinkorasvaa, varsinkin mitä pohjoisemmaksi Australiassa mennään. Ajankohtaista indeksitietoa ja tilastoja löytyy täältä.

Olivatpa tilastot mitä ovat, meillä oli hauskaa viikonlopun huutokaupassa. Pikkuiseni innostui myös huutamaan, minkä seurauksena olin köyhtyä salamannopeasti, sillä hän aloitti reippaasti satasista :) Onneksi meklari oli armollinen ja dollarit muutettiin senteiksi kyseisen innokkaan ja kovaäänisen ostajan ollessa kyseessä. Mukaan tarttui muun muassa kauniit balilaiset teekupposet lautasineen, hyvä mieli sekä vyötärölle varmasti hiukan lisää pelastusrengasta…


Arvatkaa kuka väänsi korvapuusteja kutsuille?

Mums!

Tämä ruusu oli aivan upean värinen!

Sain kunnian nauttia teetä 1800-luvun lopun antiikkikupista!

Nämä hieman modernimmat tulivat mukaan.

7 comments:

  1. PS. Iltapäiväteellä juotiin Madame Flavourin Sultry Chaita ja Green, Jasmine & Pear -teetä. Löytyvät valikosta oikealta.

    ReplyDelete
  2. Sinähän olitkin aurinko asiantuntijana. Onpas todella kumma, että eivät ota aussit opiksi, vaikka on noin yleinen ongelma kyseessä.

    Terveiset täältä hellan ääreltä, jossa kokkaan ja samalla päätin käydä sinun blogiasi kurkkaamassa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-) Asia on monipiippuinen sinänsä, sillä mielestäni aussit ovat kyllä hyvin tietoisia asiasta sekä myös ahkeria käyttämään hattuja, paitoja ja rasvaa nyt ainakin, ehkä tosin teinejä ja nuoria lukuunottamatta. Aurinkoa ja varsinkin sille pitkäaikaisesti altistumista on miltei mahdotonta välttää kun asuu näillä leveysasteilla ja varsinkin lapsena palamiset vaikuttavat sitten myöhemminkin ihossa (kertoi minulle ihosyöpälääkäri tarkastuksen yhteydessä). Kesällä kova kuumuus ja kosteus myös tekee kovin peittävästä pukeutumisesta joissakin osissa Australiaa aika epämukavaa. Otsonikerroksen ohentumisella on myös paljon asian kanssa tekemistä.

      Kiva että ehdit käydä kurkkaamassa kokkauksen yhteydessä!

      Delete
  3. Oooh, korvapuusteja! ♥

    Säteilyaltistus ei taida olla Pohjoismaissa samaa luokkaa kuin Australiassa, mutta kyllä vaaleiden ruotsalaistyttöjen rusketusfanaattisuus hirvitti aikoinaan. Onneksi nykyään on tarjolla myös keinorusketusvaihtoehtoja - vaikka ei se jatkuva kemikaalien iholle lääpiköiminenkään ihan terveellistä voi olla.

    Tuo lapsuuden säteilyaltistus on mua joskus mietityttänyt. Kultaisella 80-luvulla ei juuri rasvoja käytetty, paitsi joskus satunnaisesti rannalla. Tosin mä paloin ensimmäistä kertaa elämässäni vasta teini-iässä, vaikka lapsuuden olin käytännöllisesti katsoen jatkuvasti ulkona. Oli pakko, kun silloin kultaisella 80-luvulla ei myöskään ollut konsolipelejä saati kotitietokonetta. Ja telkkaristakin tuli lastenohjelmaa harvoin ja valikoidusti...;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla samat lapsuusmuistot: ulkona oltiin, kesät bikineissä. Toivottavasti otsonikerros oli silloin 80-luvulla sen verran vahvempi, että pahimmat säteilyt eivät päässeet läpi?

      Täkäläisen lääkärin mukaan en kuulemma ole pahimmassa riskiryhmässä, koska Suomen pitkä ja pimeä talvi on pitänyt altistumisen kokonaisuudessaan alhaisena.

      Eurooppalaiset turistit täällä lähinnä tunnistaa kirkkaanpunaisesta "rusketuksesta", varsinkin britit näyttävät hankkivansa rusketuksensa palamalla, jos näin voi yleistää.

      Delete
  4. Mielenkiintoinen juttu, että ihosyöpää on siellä niin paljon. Oi miten charmantti tuo 1800-luvun teekuppi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, kuppiin liittyi vielä hieno tarina siitä, kuinka se hankittiin kultakuumeen aikaan tuttavani isotädin toimesta. Kupit ovat kuulemma olleet kaapissa eikä näitä ihania helmiäishohtoisia aarteita oltu koskaan edes käytetty ennen viime viikonloppua! Ne tulivat perintönä tuttavalleni, jonka mielestä kuppien on aika alkaa toteuttaa alkuperäistä funktiotaan ja piristää kauneudellaan sekä arkea että juhlaa. Kyllä mulla hiukan käsi tärisi, kun tartuin tuohon kultakorvaan tarinan kuultuani :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!