Monday, October 15, 2012

Mitä, missä, milloin?



Samaan aikaan romanssihötön kanssa luin vastapainoksi Pentti Virrankosken uutta Suomen historia: maa ja kansa kautta aikojen.  Kirja on kirjahyllyyn ja käteen mukavasti sopiva perusteos, jonka avulla on helppo virkistää muistia Suomen menneisyyttä koskien. Alkusanoissa Virrankoski kertookin halunneensa tehdä tiivistetyn version (kaikkiaan 462 sivua) maan historiasta niin, että se on rakenteeltaan ja sisällöltään selkeämpi ja käyttäjäystävällisempi kuin laajemmat historiankirjat tai kirjasarjat.

Kuten aina, historiankirjoitus on tulkintaa, ja totuudet muuttuvat enemmän tai vähemmän aikojen mukana. Minua asia ei haittaa: olen historiafriikki ja nautin silloin tällöin samasta asiasta eri aikoina kirjoitettujen tulkintojen lukemisesta. No niin, hei, älkääs nukahtako siellä! 


Virrankoski, P. Suomen historia: maa ja kansa kautta aikojen. SKS, Helsinki, 2012.


Suomen historia: maa ja kansa kautta aikojen kulkee ripakkaa tahtia kivikaudelta nykyaikaan, keskittyen erityisesti keskiajan ja toisen maailmansodan välisiin tapahtumiin. Luvut ja kappaleet ovat lyhyydessään ja jaksotuksessaan helposti luettavissa. Tiivistäminen tarkoittaa sitä, että on havaittavissa hienoista vuosiluku- ja numeropainotteisuutta. En kuitenkaan pistä asiaa pahaksi, sillä suurimman osan aikaa vuosiluvut ja numerot ovat juuri niitä asioita, jotka vaipuvat unholaan sen jälkeen kun koulunpenkiltä on kulunut riittävästi aikaa, ja joita täytyy tarkastaa eri lähteistä. Tämä tapahtuu helposti varsinkin niille, jotka  asuvat Suomen ulkopuolella eikä muistinvirkistystä tule juhla- ja muistopäivistä tai median kautta. Konstailemattomaan opukseen on saatu mahtumaan paljon: politiikkaa, taidetta, uskontoa ja taloutta, sekä tietenkin sodat.

Kirjan kieli on sujuvaa ja mielenkiinnon säilyttävää, vaikka sanottakoon kuitenkin että henkilökohtaisesti en tällaisia kattavia historiankirjoja kykene lukemaan samaan tapaan kuin romaaneja, vaan tarvitsen lukuisia hengähdystaukoja. Myös kahteen kolumniin aseteltu teksti teki lukemisesta mielestäni hiukan työläämpää kuin yhteen pötköön kirjoitettu. 

Maan historiasta löytyy aina jotakin mielenkiintoista, uutta tai unohdettua. Minä en muistanut/tiennyt esimerkiksi, että Suomesta karkoitettiin vuosina 1826-1887 kuolemantuomiosta armahdetut rikolliset Siperiaan, Venäjän viranomaisten käsiteltäviksi. Suomesta vankeja vietiin Siperiaan tuona ajanjaksona ainakin 900, joista 71 oli lapsensurmasta kuolemaan tuomittuja piikoja! Mitä surkeita ihmiskohtaloita. Iloisempi löytö oli esimerkiksi ruotsalaisen professori Jacob Tengströmin analyysi suomalaisista kirjallisuusakatemian kokouksessa vuonaa 1795: “Urheilu kuten jousella ampuminen, hiihto, paini, väkikartun vetäminen ja muut sellaiset ovat heidän tavallista viihdettään, ja se kehittää sisua, rohkeutta ja lujaa itseluottamusta, jotka ovat olleet aina ominaisia tälle kansalle rauhan töissä ja sodassa.”  Myös monet muut lyhyet lainaukset kirjallisuudesta, lauluista ja tarinoista piristävät faktojen lomassa ja liittävät tapahtumat tavallisten suomalaisten arkikokemuksiin. Joitakin lukiessa jopa liikutuin, samoin katsoessani kuvaa toisen maailmansodan aikaisista evakkonaisista lapsiensa kanssa. Taustalla on juna, jolla ollaan saavuttu turvaan.

Kun 1795 suomalaiset olivat Tengströmin mukaan tunnettuja itseluottamuksestaan, minun silmääni pisti kirjan alkutekstissä seuraava:  

“Vanhoissa kulttuurimaissa oman kansan ja sen henkisen perinteen arvo on itsestään selvä, ja vaikka Suomea ei voitane lukea niihin, meilläkin on lupa arvostaa omaa kansaamme ja sen kulttuuria. Se ei estä pitämästä muita kansoja arvossa, pikemminkin päinvastoin. Varsinainen poliittinen nationalismi on eri asia.”

On jotenkin surullista, että oman perinteen ja kulttuurin arvo muiden joukossa ei ole itsestäänselvyys ja se pitää erikseen mainita vuonna 2012. Arvailen: onko käynnissä jonkinlainen kulttuurinen murros tai itsetutkiskelu esimerkiksi EU:n ja maahanmuuton lisääntymisen seurauksena?

Suosittelen sujuvasti etenevää kirjaa kaikille, jotka kaipaavat Suomen historiaa käsittelevää perusteosta hyllyynsä.

2 comments:

  1. MITEN SÄ TEIT SEN? Nyt mua rupesi kauheasti kiinnostamaan tämä kirja - ja voin vakuuttaa, että se on suunnilleen yhtä todennäköistä mun kohdalla kuin tunnelinkaivuu Kiinaan tai hiihtourheilu harrastuksena.

    Tuo alkutekstin pointti on hyvä. Muiden arvostaminen vaatii myös itsensä arvostamista; ja itseään arvostava arvostaa toki muitakin.

    Tulkoon vielä sanottua, että tykkään kovasti blogistasi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heheee! Olen tunnettu ihmisten innostamisesta ekstremelajeihin :-)

      Juurikin noin tuon arvostuksen suhteen. Pitäisi olla terveen ihmisen merkki ja itsestäänselvyys kaikille.

      Kiitos kehuista!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!