Friday, October 5, 2012

Ootkos nähnyt tän?



Kuinka moni on joskus pukeutunut  naamiaisiin Peppi Pitkätossuksi, piippurassit leteissä ja pisamat nenän päällä? Entä kuinka moni on leikkinyt kaikista rajoituksista vapaata, kekseliästä, reilua ja villiä Huvikummun Peppiä? Kuinka moni tuntee oikean Pepin tai toisenkin?

Peppi on yksi suosikeistani ja vieläkin aikamoinen lipunkantaja rohkeiden tyttöhahmojen saralla lastenkirjallisuudessa. Muistan pienenä harmitelleeni sitä, että Annika ja Tommi ovat aina niin kunnollisia ja hiukan arkoja, samoin muut kaupungin lapset, jotka jäävät hiukan Pepin varjoon. Ajatelkaa, kuinka villejä leikkejä ja tarinoita olisi syntynyt, jos peppimäisiä tyyppejä olisikin ollut vaikka kaksi! 

Kun pikkutyttöni oli 1-vuotias, ostin viivana hänen kirjahyllyynsä Peppi-kokoelman, joka koostuu kirjoista Peppi Pitkätossu, Peppi aikoo merille ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä. Kirjat ovat vielä hiukan liian pitkiä ja kuvattomia (varsinkin suomenkielisinä) pikkuiselleni, joten kuvakirja on ollut haussa. Hetki sitten ilmestynyt Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset otettiin meillä ilolla ja riemulla vastaan. Ingrid Vang Nymanin perinteinen, värikäs kuvitus ja Astrid Lindgrenin hauska tarina näyttää uppoavan sukupolvesta toiseen. 


Lindgren, A. Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset. WSOY, Helsinki, 2012.


Itse tarinaan: Raatihuoneen oveen on joululomalla ilmestynyt Pepin rustaama ilmoitus, jossa toivotetaan kaikki lapset tervetulleeksi joulukuusenriisujaisiin Huvikumpuun.  Tommi ja Annika ovat tietenkin lapsilauman etunenässä, kun riisujaisten aika koittaa. Mutta mitä onkaan tapahtunut? Huvikumpu on pilkkopimeä eikä koputukseen ovella vastaa kukaan. Pettyneet lapset laahustavat surkeina takaisin porttia kohti, kun Herra Nilsson saapuu viestin kera ja osoittaa hangelle ripoteltuja karamelleja. Lasten on seurattava jälkiä ja syötävä ne mennessään. Karamellit johdattavat tietenkin upean joulukuusen juureen. Peppi on kattanut lumimajaan kakkua ja kuumaa kaakaota, ja kaikilla on tietenkin valtavan hauskaa. Arkaileva, kaupunkiin vasta muuttanut poika kutsutaan myös mukaan, samoin pieni, surkea koiranpentu, josta tuleekin Pepin oma. Peppimäisesti tarinassa on tietenkin myös klassinen pahis-aikuinen, tällä kertaa rouva Hienosto:

“Hän ei pitänyt ollenkaan lapsista. Hänestä lapsia ei olisi pitänyt olla olemassakaan. Kun lapset kävelivät tiellä hänen talonsa ohi, hän pisti päänsä ulos ikkunasta ja rähjäsi heille, että he aiheuttivat häiriötä. Ja hänen mielestään lapsista pahin oli Peppi Pitkätossu.”

Kermakakkua himoavalle rouva Hienostolle lyödään luu kurkkuun ja lasten juhlat jatkuvat lumisissa maisemissa: lasketaan mäkeä, leikitään piirileikkiä ja lauletaan lauluja.

“Hei kaikki lapset”, Peppi huusi. “Tulkaa tänne niin lauletaan kaikki vanhat kauniit joululaulut. Lauletaan ‘No onkos tullut syksy’ ja ‘Hei tonttu-ukot hyppikää’ pääsiäiseen saakka.”
“Peppi, ei se niin mene,” Annika torui.
“Eikö?” sanoi Peppi, “olenko minä unohtanut kaikki kauniit laulut? No, mutta tämän minä muistan: Joulupuu on ravistettu, neulaset on matolla, joulupukki värjöttelee talon ulko-ovella.”
“Voi Peppi, että sinä olet hassu, ei se mene yhtään niin,” sanoi Annika.

Vihdoin suuri kuusi riisutaan kiipeilemällä oksilla, syömällä karamelleja sekä avaamalla puuhun ripustettuja paketteja. Lopulta kaikki menevät kotiin tyytyväisinä ja onnellisina. Sen pituinen se.

Joulukuusenriisujaiset on klassinen lastenkirja, joka saa hyvälle mielelle. Peppi-tarinat ovat hauskoja ja nokkelia ja viihdyttävät yhä pikkuväkeä hullunkurisuudellaan ja lapsikeskeisyydellään. Pikkuinen virhe aivan kirjan lopussa on harmillinen: edellisen sivun viimeinen lause on kirjotettu uudestaan viimeisen sivun alkuun. Ei niin, että se lukukokemukseen vaikuttaisi. Peppi on terästä vieläkin!

4 comments:

  1. Tämä kirja olisi kyllä ihana! Perinteisissä Peppi-kirjoissa on ollut meilläkin haastetta niiden pituuden vuoksi. Mutta tämä kirja olisi oiva tapa aloittaa "peppiura" :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, tämä on juuri sopivan pituinen tarina peppiuran alkuun. Hauskoja tapahtumia ja kuvia on sen verran paljon, että pienten mielenkiinto säilyy.

      Delete
  2. Kaikki Astrid Lindgrenin kirjat ovat ihania! Omaan mieleeni on jäänyt lapsuudesta todella vahvasti Vaahteramäen Eemeli veistämässä ukkojaan arestiverstaassaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat. Pidin myös Pepin ja Eemelin tv-seikkailuista pienenä, ne oltiin toteutettu hienosti. Itselleni kirjoista kaikkein tärkeimmät ovat Ronja Ryövärintytär ja Veljeni Leijonamieli. Koko tunneskaalan kirjoja.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!