Saturday, October 20, 2012

Putkiaivofantasiaa

Kirjakerhossa olemme siirtyneet uuteen teemaan: naiset ja miehet. Korkkasimme aiheen Charles Bukowskin Women-kirjalla. 


Bukowski, C. Women (1978). Ecco, New york, 2002.


Aloitin lukemisen ilman minkäänlaisia odotuksia. Bukowskista olin toki kuullut aikasemmin, mutta en ollut koskaan lukenut yhtään miehen teosta. Naisten keskellä kirjassa seikkailee jatkuvassa humalatilassa losangeleslainen kirjailija Henry Chinaski (kirjailijan alter ego). Asiaan mennään heti: kirjan alussa 50-vuotias Chinaski on vieraantunut naisista. Seksiä ei ole ollut neljään vuoteen, avioliitto päättyi vuosia aiemmin eikä ystäväpiirissäkään ole yhtään naista. Naiset ovat kuin vieras eläinlaji, kunnes sade saapuu autiomaahan Lydia Vancen muodossa. Yhtäkkiä Chinaskin sotkuisen poikamiesboksin ovi onkin kuin pyöröovi: seuraavien vuosien aikana nuoria naisia riittää yksi toisensa jälkeen ja Chinaski antautuu virran vietäväksi ottaen tilaisuudet auliisti vastaan. Naisten lisäksi alkoholi virtaa Chinaskin elämässä ehtymättömänä luonnonvarana. Mitä tunnetummaksi Chinaskin tulee kirjoittamisen ansiosta, sitä useampia ihailijakirjeitä ja ehdotuksia hän saa seikkailumielisiltä naisilta. Mitään lupaamatta Chinaski tyydyttää sekä naisten että omat hetkelliset tarpeensa, kunhan vain lasissa on juotavaa. Suurin osa kohtaamisista päättyy nopeasti kyllästymisen, erimielisyyksien, riippuvuuksien tai muiden ihmissuhteiden vuoksi, mutta rakkauttakin kirjasta löytyy, tai ainakin yrityksiä. 

Chinaskille kaikki on absurdia: kuinka postityöntekijästä tulee kirjailija, jota lennätetään ympäri maata? Kuinka kuusikymppinen ylipainoinen ja ruma alkoholisti saa parikymppisten naisten päät pyörälle, yrittämättä? Syvällistä tai psykologispainotteista analysointia kaipaavat saavat kuitenkin pettyä: Chinaskia eivät asioiden syy-yhteydet suuremmin kiinnosta, asiat vain tapahtuvat ja meininki on carpe diem -henkinen. Silloin tällön sivuilta välittyy syvä itseinho, jota alkoholi (ehkä) lääkitsee.

"I was drawn to all the wrong things: I liked to drink, I was lazy, I didn't have a god, politics, ideas, ideals. I was settled into nothingness; a kind of non-being, and I accepted it. It didn't make for an interesting person. I didn't want to be interesting, it was too hard. What I really wanted was only a soft, hazy space to live in, and to be left alone. On the other hand, when I got drunk I screamed, went crazy, got all out of hand. One kind of  behaviour didn't fit the other. I didn't care."

Kirjassa ei ole käänteentekevää tapahtumaa, juonta, sankareita tai opetusta. Naiset, suorittamisluonteinen seksi (jokainen akti on enemmän tai vähemmän tarkasti kuvailtu) ja alkoholi ovat pääosassa. Elämä ja tapahtumat sinänsä kulkevat samaa kaavaa eteenpäin niin, että kirjan alun naiset alkavat jo unohtua lukijan päästyä loppupuolelle: kaikki sulautuu samaan alkoholinhuuruiseen, seksintäytteiseen mössöön, joka muhii pääosin L.A.:n köyhemmissä kaupunginosissa. Jossakin vaiheessa mietin huvikseni, huomaisiko kukaan jos siirtäisi parikymmentä sivua kirjassa johonkin toiseen väliin?

"That's the problem with drinking, I thought, as I poured myself a drink. If something bad happens you drink in an attempt to forget; if something good happens you drink in order to celebrate; and if nothing happens you drink to make something happen."

Putkiaivoisia kirjassa ovat sekä miehet että naiset. Suurin osa hahmoista on hiukan yhteiskunnan ulkopuolelle erilaisista syistä jääneitä elämäntaiteilijoita, selviytyjiä, oman polkunsa kulkijoita. Bukowskin teksti koukutti minut täysin ja luin kirjan nopeasti loppuun saakka. Ensimmäisen kolmanneksen ajan odottelin jotakin kliimaksia (siis muuallakin kuin sängyssä), jonkinlaista valaistumista, joka laittaisi kaikki tapahtumat kontekstiin. Sitten onneksi luovuin toiveesta ja soljuin Chinaskin tavoin päivästä toiseen, yrittämättä. Tuntuu mahdottomalta analysoida mikä sai minut pitämään kirjasta? Yhteiskunnan 'normaaliuden' kritiikki rivien välissä? Häpeilemättömyys? Inhorealismi? Raaka rehellisyys? En vieläkään osaa sanoa, mutta nautin kyllä hurjasti lukemisesta.
 

2 comments:

  1. Heips, heitin sinua aurinkoisella tunnustuksella. Eikös kesäkin ole juuri alkamassa sillä puolella maapalloa? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon viikonlopun piristyksestä! Kesä on hitaasti, mutta varmasti tuloillaan!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!