Tuesday, November 20, 2012

"Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukavaa olla joku tuntematon"



Minä olen vapaaehtoinen Tove Jansson-lähettiläs maailmalla. Missä tahansa olenkin, levitän mielelläni Janssonin ilosanomaa kaikille kiinnostuneille: aina ainakin yksi kirja on jollakin ‘Jansson-käännynnäisellä’ lainassa. Australiassa olen aika monesti yllättynyt iloisesti, kun joku on kertonut tutustuneensa Muumeihin jo omassa lapsuudessaan. Muumit näyttävät olleen joskus 50-70 luvuilla tiedostavien vanhempien iltalukemista lapsilleen, voisiko puhua hiukan jopa alakulttuurista?  Tove Janssonin aikuisille suunnattu kirjallisuus on näppituntumalta toistaiseksi tuntemattomampaa, vaikka teen ahkerasti töitä kansan parissa tilanteen muuttamiseksi  :)

Kaikkihan tietävät, että Tuu-tikin taustalla oli Tuulikki Pietilä, ja muumiperhe mukaili Janssonin omaa perhettä. Mutta millaiset ihmiset tai asiat ovat kaikkien muiden muumitarinoissa seikkailevien hahmojen taustalla? Mistä Jansson keräsi inspiraatiota omalaatuisiin ja mielenkiintoisiin Muumilaakson asukkaisiin ja vierailijoihin? Näitä kysymyksiä pohdin lukiessani uutta Sirke Happosen Muumiopasta. Vastaus löytyy varmasti ainakin osittain elävästä elämästä mielikuvituksen lisäksi, ja Muumiopas tarjoaakin loistavia neuvoja hahmojen prototyyppien tunnistamiseksi arkielämässä, ja jopa sellaiseksi muuntautumiseksi.


Happonen, S. Muumiopas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2012.


Muumioppaaseen on koottu aakkosjärjstyksessä muumitarinoissa esiintyneitä hahmoja sekä heidän historiaansa ja ominaisuuksiaan. Jotkut ovat jatkaneet matkaansa Janssonin piirroksissa tarinasta toiseen, kun taas toiset ovat visiteeranneet vain yhdessä tarinassa. Minusta oli valtavan hauskaa tavata kaikki nämä persoonat uudestaan tällaisessa koosteessa. Eräät olivat itsestäänselvyyksiä (vakiokalustoa minulle olivat: muumit, Nipsu, Pikku-Myy, Nuuskamuikkunen, Mörkö, Tuu-tikki, Mymmeli, Hemuli, Hattivatit,Taikuri, Vilijonkka ja Haisuli), toiset olivat joutuneet jonnekin miltei unohduksen rajamaille (kertaamista tarvitsin esimerkiksi näissä tapauksissa: Fredrikson, Kampsu /Louska ja Juksu) ja jotkut olivat kuin uusia tuttavuuksia (esimerkiksi näitä en muistanut kohdanneeni lainkaan: Vinssi, Tytteli, Tulppaana, herra Nurina ja Tohtori Schrünkel). Takaosan hakemiston avulla etsimänsä löytää helposti. Hahmojen lisäksi kirjassa on käsitelty myös ammattikuntien edustajia (esimerkiksi vakoojat, poliisit, arkeologit ja taiteilijat) sekä eläinkunnan jäseniä (esimerkiksi hevoset, koirat, heinäsirkat ja siilit). Hahmojen käännösnimi englanniksi ja alkuperäinen nimi ruotsiksi löytyvät kätevästi joka otsakkeen alta.

Niissä tapauksissa, joissa henkilöhahmoista on tarinoiden kautta saatavilla syvällisempi kuva, on kirjassa “meidän maailmamme x” ja muuntautumisosat. Tällaisia ovat esimerkiksi meidän maailmamme Virkkuset (ote kuvauksesta):

“Virkkunen on universaali hahmo, jonka tunnistaa peräänantamattomuudesta ja karmeasta kestohymystä. Virkkuset eivät epäile omia ideoitaan eivätkä sitä, ettevätkö muut haluaisi niitä toteuttaa. Paitsi urheilun saralla virkkusia tapaa yritysjohtajissa ja poliitikoissa, jotka vannovat ideoidensa nimeen ja yllyttävät alaisiaan huimiin suorituksiin.” 

Ja sen jälkeen tarjotaan neuvoja, kuinka itse voi muuntautua herra Virkkuseksi (ote):

“Pidä suu ja silmät rävähtämättömän auki, vältä räpyttelyä. Harjoittele hymy, joka näyttää etuhampaat koko leveydeltä. Jos hampaasi ovat liian lyhyte, saat niihin lisäpituutta kuromalla esiin myös ikenet. Ajattele avantoa, niin hymyyn tulee sopiva sävy.”

Sivuille on ripoteltu runsaasti Janssonin kuvituksia ja teemaan sopivia lainauksia tarinoista. Runsaudessaan kirja on pienoinen aarrearkku, josta jokainen löytää takuulla jotakin uutta ja hauskaa. Minun mieleeni palasivat lukemisen myötä beatnikit, jotka tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen lapsena, samoin runoilija Wärssy ja tummansynkeä Miska.

Tunnistaako joku lukijoista itsestään tai lähipiiristään Niiskuneidin? (ote):

“Asuuko naapurissasi henkilö, joka on yhtä aikaa huoliteltu ja hieman hassu? Lähikauppaan kaatosateessa kipittävä hahmo, jonka jalkoja puristavat korkeakorkoiset sandaalit jo huhti-toukokuussa? Hän, jonka varpaankynnet ovat tammikuussakin täydessä lakassa, kaikkien sukkien ja saappaiden alla?”

Ja näin taas teet itsestäsi Vilijonkan, ellet ole jo (ote):

“Etsi uupumatta siivottavaa ja remontoitavaa kotoasi ja muiden kotoa. Kun käyt kylässä, osoita asuntojen epäkohdat ja kerro, mitä niille kannattaisi viipymättä tehdä. Kun luonasi käy vieraita, esittele omat uudistuksesi. Vilauta vaatekaappeja myös sisältä, sillä sinun pinojasi kadehtivat kaikki. Mikä tärkeintä, niiden takana ei piileksi mitään, mikä ryömii.”

Kirjaa voi huoletta lukea etu-tai takaperin tai aloittaa vaikka keskeltä. Tällaisena koosteena Muumilaakson sisältämä maailma tulee hienosti esiin:  koko henkilökirjo yksissä kansissa havahduttaa hahmojen syvyyteen ja moninaisuuteen. Vaikka Muumilaakso onkin perustaltaan aikamoinen lintukoto, ovat ulkomaailman virtaukset saapuneet sinnekin salaperäisten, erikoisten, joskus ärsyttävien ja fanaattistenkin vierailijoiden mukana vuosien varrella.  Muumiopas on tehty sopivaksi kypsäänkin makuun enkä aivan pienille tätä edes suosittelisi. Janssonin salaperäinen ja sielukas sarjakuvakuvitus luo juuri sellaisen jännittävän ja merkityksistä tiheän tunnelman, jonka muistan omasta lapsuudestani, kun tutustuin ensimmäisen kerran muumeihin. Hauskuutta, historiaa, taidetta, oivalluksia ja nippelitietoa on Muumioppaassa punottu yhteen erittäin onnistuneeksi kokonaisuudeksi, joka lunasti kaikki odotukset ainakin tämän lukijan kohdalla. Onko kukaan muu ehtinyt vielä Muumioppaan kimppuun?
   
PS. Suosikkini on tietenkin eräästä syystä Vaarallisen matkan Sanna, joka onkin ainoa ihminen, joka on koskaan päässyt seikkailemaan muumiteoksiin.

12 comments:

  1. Hahahaha! Anoppini on Vilijonkka! ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahaa! Nyt sinun on saatava tämä kirja käsiisi, jotta voit lukea syväanalyysiä anopistasi!

      Kirja on vaarallinen siinä mielessä, että ainakin minä huomasin, että löydän itsestäni roppakaupalla piirteitä, jotka jaan noiden ärsyttävämpien tyyppien kanssa myös...

      Delete
  2. Kuulostaa hauskalta kirjalta, pitääkin hankkia käsiin. Yleensä kyllä fanitan Toven muita kirjoja Muumeja enemmän, mutta mahtavia viisauksia Muumeistakin tosiaan löytyy.

    Oletko kuullut Tove Jansson -seurasta? Kyllä kaukaakin voi jäsen olla. Jäsenenä on myös mahdollisuus päästä kertomaan omista Tove-muistoistaan julkaisuun. Lisää tietoja täältä: www.tovejanssonseura.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehdottomasti! Toven novellit ovat kyllä mahtavia, mutta noista alkuperäisistä muumisarjiksista löytyy aika samanlaista tunnelmaa myös. Joissakin on jopa kirosanoja, eli ei ollenkaan sellaista kuin ne myöhemmät japanilaiset lässyanimaatiot!

      Kiitos seuravinkkauksesta. Lähden heti tutkimaan asiaa :-)

      Delete
  3. Kuulostaa just sellaiselta kirjalta joka lähtee pukinkonttiin muutamalle fanille. Minuakin alkoi nyt kiinnostaa. Haluaisin olla vähän enemmän Vilijonkka ainakin noiden kaappien suhteen...
    -A-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, suosittelen kaikille Janssonin ystäville.

      Tännekin kaivattaisiin silloin tällöin hiukan vilijonkkamaisia piirteitä...

      Delete
  4. Hei, mainio idea sivistää paikallisia muumeilla. Pitääkin pistää vaikka Amazonista kirja tilaukseen "sivistymättömälle" kaverille joka luuli, että kyseessä on joku höpö sarjakuva vain.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, parasta korjata tilanne hetimiten :-) Hienoa, että olet liittynyt tähän 'ristiretkeen'!

      Delete
  5. Olen Muumimamma testin mukaan mutta olisin halunnut olla Nipsu tai Nuuskamuikkunen. =)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäpäs olenkin Muumipappa! :-)

      (Ihmettelijöille tiedoksi, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran FB-sivuilla voi tehdä muumitestin!)

      Delete
  6. Ihana kirjoitus, kiitos. Tulin katsomaan blogiasi ekaa kertaa ja heti näin iloisia yllätyksiä. Minäkin tein juuri täällä Saksassa Muumi-esitelmää lapsen kouluun, ja rakastan myös noita vanhoja Muumi-tarinoita. Tuota uutta SKS:n kirjaa en tiennytkään, pitää saada se käsiinsä. Tunnen montakin Vilijonkkaa! Itse lakkaan varpaankynsniäni talvisinkin, olisinko, öh, Niiskuneidin maata, ja ripaus Mammaa. Nyt vain Muumi-testiä tekemään. Kiva tietää että meitä vapaaehtoisia Muumi-lähettiläitä on maailmalla useita. Mukavaa jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, että löysit tänne, lähettiläskollega - ja kirjavinkinkin sait! Todellakin pidän tuosta kirjasta, ja suosittelen lämpimästi kaikille faneille.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!