Wednesday, November 21, 2012

Tunnustuksia ja arvontaa

Paula Luen ja kirjoitan -blogista osoitti ystävällisesti A Blog with Substance –tunnustuksen tänne pain. Kiitos oikein paljon kunniasta, tulinpa hyvälle mielelle! 






Säännöthän menevät näin:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.  

Paulalle oikein paljon kiitoksia siis. Aloitetaanpas sitten heti paljastuksilla. Tällä kertaa listasin kahdeksan kirjaa, jotka tulen varmasti muistamaan aina. Ne on listattu elämääni saapumisjärjestyksessä:

Tove Janssonin Vaarallinen matka
Ensimmäinen lapsuuden satuni, jonka parissa koko ympäröivä maailma unohtui. Osaan vieläkin kirjan ulkoa, niin monta kertaa sitä veivattiin. Onneksi saan lukea sitä nyt taas uudelleen. Tunnelmakin on säilynyt samana.

Hergén Tintit
Serkun täydellisestä Tintti-kokoelmasta inspiroituneina minä ja sisarukseni säästimme viikkorahamme, joilla ostimme aina tarpeeksi kerrytettyämme uuden Tintin seikkailun ja kyytipojaksi tietenkin irtokarkkeja. Ihania muistoja ja edullisia matkoja maailman ympäri.

Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli
Ala-asteella luin kaikki koulun kirjaston Lindgrenit peräjälkeen. Veljeni Leijonamieli jäi niistä syvimpänä mieleen. Silloin pienenä en muista itkeneeni lukiessa, vaikka muistan kyllä liikuttuneeni ja ymmärtäväni mistä on kyse. Nyt isompana kyyneleet tulvahtavat silmiin heti ensimmäisten sivujen aikana. Kuinkas sitä onkaan näin herkistytty?

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
Yläasteen elävänä muistissa säilynyt lukukokemus. En voinut nukkua, ennen kuin sain kirjan loppuun. Tarina, joka kuljetti taianomaisesti ajassa ja paikassa, sai muinaisen kulttuurin tuntumaan todelliselta. Tämän jälkeen piti tietenkin lukea kaikki muumioista ja hieroglyfeistä.

Salman Rushdien Maurin viimeinen huokaus
Kirja, jota luin lukiolaisena silmät ristissä yötä myöten – tarinankerronnan ilotulitusta. Tämän kirjan myötä leimahti liekkeihin kiinnostus Intian historiaan, kaukokaipuu ja Salman Rushdien fanitus.

Arundhati Royn The God of Small Things
Luin Arundhati Royn kirjan hitaalla matkalla joen varrella ja rannikolla Keralassa. Kaikki kirjan tapahtumapaikat tulivat iholle: kuumuus, kosteus, hiljaa virtaava joki, banaanipuut, ajan runtelemat asuinrakennukset, täyteläiset tuoksut, maut ja värit. Kokemus saa vieläkin kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin ja taitaa olla ainoa kerta, kun olen lukenut kirjan sen tapahtumapaikassa tai ainakin lähettyvillä. Melankolisessa kirjassa läpikäydyt aiheet olivat ainakin silloin aika rankkoja ja kun eräs konservatiivinen työkaverini kuuli, että olin kyseisen kirjan lukenut, hän suuttui ja kirjoitti minulle listan intialaisista klassikoista, jotta en enää koskaan  lukisi vastaavaa roskaa!

Michael Leunigin tuotanto
Löysin ensimmäisen Leunigini (Short Notes from the Long History of Happiness) ensimmäisellä Australian-matkallani. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Leunigin runot, tarinat ja piirrokset ovat täynnä elämän ja ihmisyyden perusasioita humanistisesta näkökulmasta. Yhteiskuntakritiikki on terävää ja armotonta, kun taas rakkaus, rehellisyys, uskallus ja kiitollisuus saavat ylistystä osakseen. Takakannesta:

Come sit down beside me
I said to myself,
And although it doesn’t make sense,
I held my own hand
As a small sign of trust
And together I sat on the fence.

Fernando Pessoan En minä aina ole sama
Postasin tästä erikoisesta kirjasta ja kirjailijasta aikaisemmin täällä. Kirja on kulkenut mukanani mantereiden ja maiden välillä kaikissa muutoissa. Olin hiukan hukassa yliopistossa, kun löysin tämän ja jotenkin siinä tiivistyi minulle se elämän- ja maailmanjano, jota tunsin.

Laitanpa tunnustuksen tällä kertaa eteenpäin seuraaville bloggareille, joiden päämajat löytyvät palkista oikealta (kaikista palkin blogeista toki löytyy substanssia vaikka muille jakaa):

Sivukirjaston Liinalle, Olipa Kerran Pariisin Riinalle, Samppanjapäivien Leidille ja Täällä toisen tähden alla –blogin Jaanalle.

Lopuksi vielä arvontamuistutus: Anne Koti kolmelle –blogista arpoo hienon Kanelimaan kalenterin ensi vuodelle. Arvontaan voi osallistua täällä.

12 comments:

  1. Kiitos kaunis :)

    Sinuhe on minullekin ollut tärkeä kirja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olepa hyvä!

      En taida tuntea ketään, joka ei olisi joutunut Waltarin pauloihin tuota kirjaa lukiessaan. Tekee mieli lukea se uudestaan, mutta oma kirja on Suomessa. Seuraavalla visiitillä täytyy napata mukaan ja ottaa uusinta.

      Delete
  2. Postauksesi palautti elävästi mieleen lukukokemukseni Sinuhe egyptiläisestä. Luin sen samaan tyyliin kuin sinä, ahmien. Olin lukioikäinen ja olen yhä hämmentynyt, miten ihmeessä Waltari kykeni kuvaamaan niin uskomattomalla tavalla paikkoja, joissa ei ollut koskaan käynyt.. Jotenkin on käsittämätöntä että Sinuhe egyptiläinen on kirjoitettu Hartolassa yhden kesän aikana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä olen ihmetellyt ihan samaa - uskomaton saavutus!

      Delete
  3. Mielenkiintoisen kuuloisia kirjoja, joista minä olen lukenut hävettävän harvan. Kerroit myös kirjoista niin, että tekee heti mieli lukea nuo kaikki. :-)

    Muistatko enää, mitä kirjoja sillä Intian klassikkolistalla oli? Tekisi mieli lukea intialaista kaunokirjallisuutta, mutta en oikein tiedä, mistä aloittaisin. Muutenkin tulee luettua ihan liian vähän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei kannata hävetä: Leunigia en ole koskaan nähnyt missään aussilan ulkopuolella ja Pessoaankin törmäsin sattumalta!

      Hitsi, harmittaa kun en muista säilytinkö sen listan vai menikö heti 'kierrätykseen'! Muistaakseni siinä oli kyllä ainoastaan ikivanhoja hindueepoksia, eli ei mitään kevyttä iltalukemista.

      Monet mun suosikkikirjailijat ovat intialaisia expatteja, mutta tarinat sijoittuvat silti Intiaan tai käsittelevät intialaisuutta. Käy vaikka kirjastossa (ja sitten postaa siitä - kuinka kirjasto toimii Intiassa?!) ja katso löytyykö seuraavilta mitään: Kiran Desai, Vikram Chandra, Manju Kapur, Jhumpa Lahiri, Chetan Bhagat, Arundhati Roy, Aravind Adiga, Ravinder Singh tai Amitav Ghosh.

      Delete
    2. Hindueepokset kuulostavat kyllä ehkä vähän liian tuhdeilta mun makuun, mutta kiitos noista muista vinkeistä. Jhumpa Lahiria olenkin lukenut ja tykännytkin.

      On täällä ainakin joku English Library, mutta muuten kirjastotoiminta taitaa olla aika olematonta. Mutta onneksi kirjat ovat täällä tosi halpoja. :-)

      Delete
    3. Jep, lista tuli sellaiselta erittäin omanarvontuntoiselta vanhemmalta ladyltä, eli mitään viihteellistä siihen ei missään nimessä sisältynyt :)

      Minä mietin tuota kirjastojuttua, kun en muista kirjastoon (paria yksityisempää lukuunottamatta) törmänneeni siellä lainkaan, että minkähänlaisia ne siellä ovat ja kuka niitä käyttää?

      Juu, muistan myös nuo edulliset kirjojen hinnat ja pursuavan runsauden kirjakaupoissa. Muutamasta sieltäpäin ostetusta kirjasta lähtivät tosin sivut irti eka lukukerran yhteydessä :-D

      Delete
  4. Kiitos, laitoin vahingon heti kiertämään.

    Mä en muuten ole koskaan saanut luettua Sinuhea läpi. En koskaan pääse sen alun "Kaikki on turhaa!" -vuodatusta pidemmälle. Pitäisi varmaan taas yrittää...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kokeile ihmeessä! Mua hiukan pelottaa lukea se uudelleen, kun tykkäsin niin kovasti silloin nuorempana. Entä jos en enää pääsekään imuun ja tulee huono muisto? Aaarrgghhh!

      Delete
  5. Tintit! Kyllä! Ja Asterixit! Vieläkin osaan puhekuplia ulkoa :D Astrid Lindgren teki myös syvän vaikutuksen kun koko tuotannon kahlasin läpi lapsena. Halusin olla Peppi. Tietenkin :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tintit on kyllä mahtavia. Meidän kokoelma on nyt roudattuna tänne saakka tuossa hyllyssä, eli voin lueskella aina kun mieli tekee. Asterixeista tykkäsin myös, mutta en niin paljon, että olisin ostanut omaksi.
      Joo, mäkin olin kuvitteissani usein Peppi ja joskus Ronja. Lindgren oli kyllä aika nero.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!