Friday, November 9, 2012

Tunnustus ja minä: work in progress



Pihi nainen muisti minua ystävällisesti A Blog with Substance-tunnustuksella.  Kiitos, tunnustuksesta tuli ihan huippuolo ja hyviä viboja! Säännöt menevät näin ikään:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa – Kiitos Pihi nainen!
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle – minä päätin jättää tunnustuksen nyt tänne lepäämään, koska se näyttäisi käyneen jo muutaman kierroksen blogiversumissa. Minun mielestäni saman tunnustuksen ansaitsevat kaikki lempiblogini tuossa oikealla olevassa palkissa.
3. Ilmoita heille tunnustuksesta – jos joku haluaa jatkaa tunnustuskiertoa, olkaa hyvä!
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi – Ajattelin, että keskitynkin tässä asioihin, jotka minussa ovat olleet tai ovat vieläkin vikana :)




1. Murehtiminen ja huolehtiminen: olen varsinainen murehtija. En onneksi  jatkuvasti, mutta helposti mietin kaikenlaisia asioita, jotka pitäisi maailmassa korjata ja ahdistun niistä. Vakioteemoja ovat: politiikka, sodat, ihmisoikeudet, eläinoikeudet, ympäristö, korruptio, ilkeily, epäreiluus, rasismi, köyhyys, nälänhätä,  luonnonkatastrofit ja elämän tarkoitus.

2. Unettomuus: linkittyy kätevästi numero ykköseen, sillä paras aika murehtia on tietenkin yöllä, kun ei ole muutakaan tekemistä, paitsi ehkä nukkuminen. Jos vain pystyisi. Ylläolevat aiheet ovat myös sen verran laajoja ja monimutkaisia, että niitä miettiessä tunnit kuluvat kuin siivillä.

3. Kärsin jonkin aikaa kaksikymppisenä paniikkihäiriöistä. Tämä oli ennen kuin paniikkihäiriöllä oli nimi kaikkien tietoisuudessa, eli en tajunnut mikä minua vaivasi ennen kuin olin jo päässyt vaivasta eroon ja juttuja alkoi tulla naistenlehtiin. Muistan ikuisesti ensimmäisen kohtauksen ruokakaupan jonossa. Niissä kohtauksissa ei ollut mitään järkeä ja siksi ne ärsyttivätkin niin kauheasti!

4. Herkuttelu: olen päätynyt armeliaaseen ratkaisuun ruokavalioni suhteen: 50-50, herkkuja ja terveellistä. Olen sokerihiiri. Vähempikin sokerin saanti riittäisi ja olisi itselleni hyväksi.

5. (Yli)nopea päätöksenteko:  käytännön asioissa olen toiminnan naisia. Jos jokin asia mättää, on sille tehtävä jotain. Heti. Joskus tämä on hyvä malli ja avain suoranaiseen menestykseen. Joskus taas hätiköimällä saa tehtyä itsestään pellen ja löytää itsenä edellistä vaikeammasta tilanteesta. Yritän opetella laskemaan hitaasti kymmeneen ennen ensireaktiota, ja sitten vielä tarkastamaan ja varmistamaan avainasioita etukäteen ennen kuin aloitan minkäänlaisia suuroperaatioita. 

6. Multitasking x 1000: ilman listoja pompin hommasta toiseen niin kuin mehiläinen kukkaniityllä ja yhden asian loppuunviemiseen menee kovasti aikaa. En toki jätä mitään kesken, mutta mieluummin tekisin hommat yksi kerrallaan, ajatuksella ja alusta loppuun. Listat auttavat pysymään oikealla tiellä, mutta niiden kirjoittaminen ei valitettavasti tule luonnostaan.

7. Olen huono pomo: minusta on todella vaikeaa selittää asioita ja asettautua uraa juuri aloittelevan asemaan. Jos alaiseni tekivät virheitä, korjailin niitä kaikessa hiljaisuudessa, koska minusta olisi ollut niin häpeällistä ja surkeaa mennä kertomaan niistä. Nyt uskallan sanoakin niistä, mutta silti minusta tuntuu aina, että virheet johtuvat huonosta tehtävänannostani. Ihailen kovasti reiluja pomoja, joilta pomottelu tulee luonnostaan :)

8. Järjestys se olla pitää. Minusta tavarat täytyy laittaa paikoilleen. Ärsyynnyn, jos kotona on liikaa ajelehtivaa roinaa ympäriinsä ja sitten sitä etsitään hermostuneena sitä sun tätä, kun mitään ei löydy mistään. Olen myös se, joka vaatekaupassa viikkaa vaatteita ja laittaa rekillä samat tuotteet vierekkäin, tai korjaa aakkosjärjestystä kirjakaupoissa ja kirjastoissa. En mahda sille mitään: se on automaattista ja saan siitä (sairasta) nautintoa.

Näiden tunnustusten myötä toivottelen kaikille oikein mukavaa viikonloppua, joka allekirjoittaneella sujunee opiskelujuttujen parissa. Edessä loppurutistuksen alku, wish me luck!

(Ai niin, Pihin naisen jouluarvonta on vielä käynnissä, klikatkaa sisään oikean puolen palkista tai tämän postuksen alun linkistä!)

4 comments:

  1. Olepa hyvä, olet ehdottomasti yksi lempparibloggaajani! :)

    50-50 kuulostaa hyvältä suhteelta. Pitäisiköhän itsekin joskus tarkastella omaakin herkkusuhdelukua, vois olla aika karu luku. ;) Olen sellainen rasva- ja sokerihiiri..

    Tunnustan omaavani myös saman järjestelyvietin. Saatan järjestää kyläpaikan kengät eteisessä lähtiessäni. Auts ;)

    Myötätuulta opiskelujen loppurutistukseen ja mukavaa vkonloppua! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vielä kerran kunniasta!

      Minä en ole vielä ainakaan toistaiseksi koskenut kyläpaikkojen kenkiin :) Toisaalta, mikä ettei!

      Kiitos myötätuulitoivotuksista myös, sitä tarvitaan, että saan kaiken tehtyä ajoissa!

      Delete
  2. Samaistun herkutteluun ja huonoon pomouteen! Järjestyksenpidon suhteen olen vähän jakomielinen: joissain asioissa olen tosi järjestelmällinen ja pikkutarkka, mutta esim. noiden kotona ajelehtivien kasojen suhteen pystyn täydellisesti sulkemaan silmäni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kun osaisinkin olla enemmän zen noiden kotona olevien kasojen kanssa. En pyri mihinkään yltiöhygieniseen taloon, jossa kaikki on hajutonta, mautonta ja väritöntä, mutta minusta elämä on sen himpun verran helpompaa, jos esim avaimet, sakset, tärkeät paperit, säilyketölkin avaaja, alushousut, sukat ja puhelimet löytyvät niitä tarvittaessa :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!