Wednesday, November 14, 2012

Viisauksia keskelle viikkoa

Olen luku- ja blogijäähyllä hyytävän deadline-suman vuoksi. Illallakaan en jaksa edes lukea mitään viihdyttävää, kun koko päivä tulee tuijotettua ja tuotettua tekstiä kaikenlaisissa formaateissa. Seuraakohan tästä kirjainallergia, tai jonkinlainen fontti-ihottuma? Brrrh!

Onneksi on sentään Villi Pohjola, jonka parissa ei voi olla viihtymättä. Lainaan taas paikallisradion Chrisiä, jonka pohdinnat saavat ainakin täällä miettimään, että noista radiospiikeistä saisi varmasti kokoon hienon kirjankin:

"Let me tell you something. There's lots of ways to blaze the trail. I always think back to those unsung heroes of the past, like that prehistoric gourmet who looked at that lobster and said 'I'm going to eat that', or the first healer who picked up a knife and said 'Let's operate, boys!'
You see, adventures come in all kinds of shapes and sizes; like getting a new haircut, falling in love. Even getting behind the wheel and backing out of the driveway can be a sublime act of faith as well as a monumental act of courage."

Näissä tunnelmissa jatketaan!

7 comments:

  1. Viisaasti sanottu, Chris! Villi Pohjola oli mun ehdoton suosikki joskus, voin vieläkin hyräillä sen tunnarin: tiititiititiititittii... (näe samalla hirvi toikkaroimassa keskellä kaupunkia) :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voin sanoa, että nyt pitkän ajan jälkeen katsottuna se on VIELä hienompi sarja, kuin muistinkaan. Kunhan vain pääsee yli ekan episodin alkujärkytyksestä ja tottuu siihen 80-luvun lopun/90-luvun alun tyyliin :)

      Delete
  2. Juu, en ihmettele noita fiiliksiä! Silloin kun minä laitoin työkseni ruokaa, ei hirveästi enää huvittanut ruveta kokkailemaan kotona. :-/

    Ei muuta kuin tsemppiä! :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti tsemppauksesta. Toivottavasti ensi viikolla oon taas raiteillani :-)

      Delete
  3. Tsemppistä sinne!

    Hmm, näiden sun kaikkien Villi pohjola -lainausten jälkeen mun on ehkä kohta pakko ostaa se DVD-paketti. :S Nyt soi tunnarikin vielä päässä, kun hollantilaistunut Metro-tyyppi tuossa yllä sitä lauleskeli... :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti, onneksi valo häämöttää jo tunnelin päässä :)

      Joo, kyllä sun on pakko! Nythän on joulukin tulossa, eli kirjettä Korvatunturille sitten.

      Tosiaan, aluksi se kuvanlaatu ja pukeutumistyyli shokeerasi eka episodissa (plus lapsen toteamus, että tämä oli selvästi 'olden days'). Mutta aika nopeasti pääsi taas samaan imuun ja mielestäni Villari on kyllä varmaan upein sarja ikinä! Esim tykkään siitä, ettei kukaan näyttelijöistä ole turhan sliipattu eivätkä rypytkään ole pelottaneet 'castingissa'. Todella virkistävä! Ja rakastan sitä kuinka kulttuurisilla ja yhteiskunnallisilla stereotypioilla leikitellään ja laitetaan asioita päälaelleen. Entä sitten kaikki se unimaailma ja alitajunta, luonnon ja ihmisen suhde, kirjallisuus... Neroutta!

      Delete
    2. PS. Se tunnari on täällä jo ehtinyt alkaa ärsyttämään: oon neljännessä tuotantokaudessa menossa, ja nyt on skipattava se alkumusa :-) Toisaalta oma vika, mitäs ahmin!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!