Saturday, December 8, 2012

A Day in the Life of...



Tämän postauksen kanssa tuskailin hetki ennen arvonnan julistusta. Kuvat ja teksti eivät millään asettuneet paikoilleen, fontit vaihtuivat, rivejä ei saanut suoriksi ja seurasi allekirjoittaneen käämien räjähtäminen tuhannen pirskaleiksi. Meinasin heittää koko homman romukoppaan, sillä edessä ei ole mitään todella mielenkiintoista, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin, kun tuli kuitenkin räpsittyä niitä kuvia kännykällä päivän mittaan.  Maanantaina päätin nimittäin ex tempore tarkastella kuvien kautta mitä elämässäni tapahtuu päivänvalon aikaan. Idean sain jostakin blogista (sanokaa o-hoi, jos tunnistatte itsenne, minä ehdin jo unohtaa). Johtopäätös: elämäni on mahdottoman keskiluokkaista ja tylsää. Myös päivän urheilupainotteisuus yllätti, ja on myönnettävä, että tilanne on aika epätyypillinen :-)

Jännittävimmät hetket koettiin arvuutellessa oliko iltapäivällä kyseessä myrsky vai alieneiden hyökkäys maahan, ja illalla, kun piti valita DVD:n ja kirjan välillä. Olisi ehkä kannattanut valita jokin erikoisempi päivä, mutta oh well, tämä on "inhorealismia"! Nämä kuvat on siis otettu lennossa, sensuroitu on ainoastaan pari välttämätöntä ylimääräistä suklaatankkausta :-)

Joulukuun aamut alkavat kello viideltä, jolloin kuuluu uninen ääni: saako jo avata kalenterin luukun? Kyllä saa. Meille tuli tänä vuonna Smiggle-kalenteri jonka luukuista pikkuneiti saa kätevästi koulutarvikkeita ensi vuodeksi - ja hampaat kiittävät. 


Herätyskelloni.


Aamupalaksi sitä ihanaa jääteetä, hunajamelonia ja kreikkalaista jogurttia, samaan aikaan tsekattiin sää, sillä ikkunasta hohkasi jo seitsemän aikaan sen verran lämpöistä ilmaa, että scorcher oli varmasti tulossa:


Namskis!


Ja oikeassa olimme. Ikkunat ja verhot nopeasti kiinni, että sisäilma säilyy viileänä mahdollisimman pitkään. Nopea itujen huuhtelu (löysin uudestaan kaapin perukoilta idättäjän ja hyvältä näyttää, toinen päivä menossa), lounaat laatikoihin ja reput valmiiksi lähtöön.


Jälkiviisautta: olimme osavaltion kuumin paikka ja lämpöä tuli 43...


Kasvattini.



Hey ho, let's go!


Maanantai ei ole suosikkipäiväni fillarointiin. Syy on alla. Roskienkeräyspäivä. Jokainen voi kuvitella, miltä haisevat viikon muoviroskiksessa helteessä hikoilleet kalanraadot sun muut jätteet. Joidenkin roskisten kohdalla on tosissaan pidäteltävä henkeä ja toivottava, että tuuli menee just toiseen suuntaan.

Hello, so... we meet again!?





Matkan varrella törmäsin monsteri-asuntovaunuun. Oli miltei saman kokoinen kuin taustalla oleva talo. Epäilemättä tuossa karavaanissa ei ole mukavuuksista puute!

Karavaani tuli värikoordinoidun jättisuuren auton kanssa. Epäilen mittatilaustyötä.

Surffi-klubin kohdalla en malttanut olla pysähtymättä. Aallokko oli sen verran rikkonaista, ettei ketään ollut vedessä. Monesti tässä vaiheessa työmatkaa tulee mieleen, että onko sinne töihin ihan pakko mennä tänään, vai oikaisisinko itseni tähän lämpimälle hiekalle ja ottaisin nokoset?

Matka jatkuu hiekkaa varpaiden välissä.

Hengenpelastajat autiolla rannalla.

 
Mutta ei, pysyin tiukkana ja vastuuntuntoisena. Matka jatkui näköalareittiä kaupungille. Juuri ennen keskustaa ajelen isojen havupuiden siimeksessä lempikatuani pitkin.Se on kaupungin ainoa katu, jonka varrella on oikeita, isoja puita ja niiden luoma varjo. Luksusta.


Kaunista reittiä mennään.

"Metsätie"

Tässä vaiheessa saattaa vaikuttaa siltä, että olen kaupungin ainoas asukas. En suinkaan! Lämpötila oli vain jo aamusta sen verran tapissa, että kaikki tervejärkiset olivat joko sisätiloissa tai pörähtelivät ohitse ilmastoiduissa autoissaan. Seuraavaksi kaarsinkin Marine Terracelle ja kylmän pikasuihkun jälkeen rojahdin työpöydän ääreen. Termoksessa oli tietenkin taas sitä virkistävää jääteetä, joka virvoitti minut hiostavan reissun jälkeen.

Kohta perillä!

Toinen kotini...


Lounastauolla oli kiidettävä pikapikaa postiin ja suoritettava ostoksia viikonlopun synttärijuhlia varten. Olen hiukan stressaantunut tästä joulukuusta. En joulun vuoksi, sillä kaikki lahjat sun muut on hoidettu jo hyvissä ajoin, vaan kaikkien muiden kissanristiäisten vuoksi. Juhlitaan muutamia synttäreitäkin, ja tietenkin pikkujouluja siellä sun täällä. Tuntuu, että koko ajan täytyy olla valmistautumassa jonkinsortin tapahtumaan. Ehdinkö mitään muuta ennen joululomaa? Todennäköisesti en. *Huoh* sanoi hän, ja hörppäsi mango smoothieta.


Synttärikamaa (ja kengänkärki!)

Tähän olen koukussa: Mango Voodoo.


Kaupoissa kekkuloinnin vuoksi lounas ahmaistiin tehokkaasti koneen edessä, ja loppuiltapäivä vietettiin työkavereiden kanssa katsellen mielenkiinnolla säätutkasta myrskyn lähestymistä mereltä. Kun oli kotiinlähdön aika, taivas näytii tosiaan hieman apokalyptiseltä. Valtava tumma myrskykiekko oli sijoittunut kaupungin yläpuolelle. Taivas murahteli uhkaavasti ja salamoi. Kotimatka olikin aikamoista suoritusta: näkymät olivat hienoja, tuuli navakka, salamat uljaita ja äänitehosteet kuin dolby surround 3D elokuvista. Toivoin kuitenkin pääseväni kotiin ennen kuin kaikki romahtaa niskaan. Melkein onnistuin :-)

Meilläkin on jouluvaloja...

Näppis lounasseurana.

Aliens vs Earth.

Jotain omituista tapahtui taivaalla.

Vasta kotikadulla alkoi ripsiä vettä kunnolla.

Kodin edustalla seurasimme myräkkää, joka puhalsi itsensä sisämaan suuntaan niin, että pääsimme pikaiselle kauppareissulle hakemaan illallistarpeita. Jos monet asiat miehessä ärsyttävätkin, niin kokkaustaidot eivät ole koskaan harmittaneet. Lautaselle laitettiin mango-katkarapucurryä – ah ja nam!

Minä pääsin turvaan juuri ennen kuin taivas räjähti, nämä kaksi eivät olleet niin onnekkaita :(

Tie naisen sydämeen.


Auringonlasku oli sen verran kaunis, että lähdimme koko poppoolla ulkoilemaan. Muut pyörillä, minä ajattelin hiukan nostaa sykettä, kun aamulla shortsit tuntuivat aika kireiltä (niin kuin pari viime vuotta). Vakioreittini varrella on useita McMansioneita, joita on mukava katsella ja kuvitella kuinka monta tuntia esim imurointiin ja ikkunoiden pesuun saa kulumaan. Jos ne tekisi itse.

Minä "muka-treenaan"!


Ihanat.

Auringonlaskua Intian valtamereen.

Yks McMansion, joka ei edes mahtunut kokonaisuudessaan frameen.


Kun muut kääntyivät takaisin kotia kohti, mamma lähti hiukan kuntoilemaan sateenhakkaamille hiekkadyyneille. Syke lähti kummasti nousuun niitä ylös-alas juostessa. Urakka palkittiin kauniilla auringonlaskun kajolla ja hikiset jalat saivat vilvoitusta nousuvedestä, jossa kahlattiin kotia kohti.


Vekaroita rullalautojen päällä nauttimasta illan viileydestä.

In action.

Kuolinko, ja jouduinko paratiisiin?


Muutama illalliskalastaja oli matkan varrella koettamassa onneaan. Eikö tuo mies näytäkin siltä niin kuin vavan päässä olisivat nuo pilvet? 


Kalamies rannan rauhassa.


Juuri ennen pimeää saavuin kotipolulle ja sielläpä siintääkin jo koti kullan kallis. Kotona alkoivat tositoimet: iltasatuyleisöä piti viihdyttää ja päivän tärkein valinta oli suoritettava: Joseph Anton vai Villi Pohjola? Kirja voitti.


Viimeinen nousu.

Ja lasku.

Dilemma kera iltaherkkujen.



The End.


12 comments:

  1. Aivan ihana postaus! <3 Vitsi jos mulla olisi tuollaisia maisemia kodin lähettyvillä, niin en kyllä koskisi autoon pitkällä tikullakaan! En yhtään ihmettele, että tykkäät olla ulkona (muistaakseni sanoit jossain postauksessa niin...).

    Mutta sen mä tahtoisin kyllä nähdä, että minkälaisella autolla tuota asuntovaunua vedetään. :-D Vai millä sitä vedetään?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olipa kiva kuulla! Meinasin jo poistaa tämän, kun alkoi melkein hävettää elämäni kuolettava tylsyys! Ja kun vielä varjelen anonymiteettiäni, niin ei kaikkia tekemisiä oikein voi kuvatakaan...

      Hitsi, sen colour-coordinated auton huomasin vasta karavaanin vieressä paluumatkalla, jolloin oli jo pieni paniikki, että ehtisin ennen sadetta suojaan. En siis pysähtynyt ottamaan kuvaa. Mutta se oli sellainen massiivinen ute (katso siitä slangipostauksesta), mutta normaalia leveämpi ja korkeampi. Samat värit, kuviot ja kiilto kuin karavaanissakin :-) Täällähän on muuten aika suosittu 'harrastus' varsinkin eläkeläisten keskuudessa karavaanata Australiaa ympäriinsä. Saattoivat siis olla sellaiset tyypit kyseessä.

      Delete
  2. Ei vaikuta todellakaan tylsältä (täällä lumen saartamana oleminen oikeesti on). Aivan huikeita maisemia! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Me katsellaan web-kameroista Suomen lunta ja haaveillaan sellaisesta eksotiikasta :-)

      Delete
  3. Tosi kiva postaus, kiva nähdä maisemia siellä! :) Ja nuo sun lenkkeilymaastosi meren rannalla, voi kateuden huokaus... Että terkkuja vaan harmaasta ja hyisestä Pariisista! ;P

    Kai se niin menee, että oma arki näyttää itsestä aina arjelta, olivatpa puitteet mitkä hyvänsä? :) Tosin täällä arki on OIKEASTI niin harmaata, varsinkin tällä hetkellä, ettei siinä oikein ole kuvattavaa. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!

      Oikeasssa varmaan olet tuon arjen suhteen. Todella mielelläni katselisin kuvia IHANASTA hyisestä, jouluisesta Pariisista!

      Tuo ranta on kyllä aivan luksus vielä nyt reilun kolmen vuoden 'naapurissaolon' jälkeenkin ja meren äärellä kivasti pipot ja vanteet pään ympärillä löystyvät, oli tilanne mikä tahansa.

      Delete
  4. Tosi hienoja kuvia tässä postauksessa! Ja minä ainakin tykkään näistä "A day in the life of"-postauksista, sillä vaikka elämä omasta mielestä saattaisi tuntua tylsältä, se on aina erilaista kuin jonkun muun elämä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti, Jenni! Tottapa hyvinkin: jopa tällainen koti-työ-kauppa-iltalenkki-skenaario voi olla hyvin erinäköinen eri paikoissa :) Mietin vain, että olisi voinut strategisesti valita päivän, jolloin olisi jotain erikoisempaakin ohjelmaa, mutta nyt kävi näin! Tee sinäkin tällainen!

      Delete
  5. Tässä kaukokaipuu ruokkii itseään näitä kauniita maisemia katsellessa! Ja ihanan näköisiä aterioita sulla - sushi ja mangosmoothie maistuis täälläkin!

    ReplyDelete
  6. Merryhey: maisemat ovat upeat ja olen niistä tosi kiitollinen. En halua turtua, vaan yritän nauttia niistä aina kun voin. Joskus kauniina päivänä rannalla nipistän itseäni, että tajuan kuinka onnekas olen! Tiedän, että kun täältä tullaan muuttamaan (vaikka jonnekin kaupunkilähiöön?) niin tulee kyllä kova ikävä!

    Tuo sushi ja mangosmoothie -kombo on ollut suosikkini jo monta kuukautta, kyllästymisen merkkejä ei näy :-)

    ReplyDelete
  7. Aah, mitä maisemia ja auringonpaistetta ! Kelpaisi minullekin, kuten myös nuo ruokasi.

    Ymmärrän nyt huolesi niiden lasien ehjänä säilymisestä, " tänne asti " on tosiaan aika kaukana ! :))))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ruoan puolesta tuo päivä meni kyllä nappiin eikä maisemissakaan ole tosiaan mitään valittamista :-)

      Tosiaan hermostuttaa tuoda tai tilata mitään helposti särkyvää tänne, varsinkin sellaista ohutta, niin kuin ne Tsaikat. Muutama arabialainen ja iittalalainen 'uhri' on meillä vuosien varrella tullut.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!