Sunday, December 30, 2012

Kauhulla uuteen vuoteen


Minulle valkesi yksi asia kuin salama maanantaiselta taivaalta viikon alussa: ehkä kuuma ilmasto ei sovikaan minulle? Ehkä en jaksa enää tätä kuumuutta, joka on taas edessä jonnekin huhtikuuhun saakka. Nyt kun mittari loikkasi reilusti ylöspäin, huomasin heti olevani kärttyinen, hikinen, stressaantunut ja jopa mainonnan ja tarjonnan vietävissä! Postissa jonottaessa ostin jotain, mitä en olisi tarvinnut. Samoin kävi ruokakaupassa ja luontaistuotekaupassa. En ole varma johtuiko seikka joulusta vai kuumuudesta vai molemmista.  Tekee mieli tiuskia, heittää vaatteet pois ja juosta mereen viilenemään. Kokkaaminen keittiössä on yhtä tuskaa: liesi ja uuni hohkaavat ekstralämpöä, jota en voi sietää. Yöllä lakanankin kosketus on polttava ja ilmastointilaite taas on liian meluisa nukkumiseen. Olo on tyytymätön, hikinen, löysä, epämukava, saamaton ja turvonnut. Ihmettelen sitä, miten en ole koskaan ennen tätä ajatellut: että ehkä pitäisi muuttaa viileämmille seuduille. Vai ovatko nyt kyseessä vain kasvukivut, jotka menevät parin viikon kuluttua ohi, kun elimistö on taas tottunut muutokseen? Luulen, että juuri näin tulee käymään ja kohta kuumuus ei toivottavasti enää tunnu missään. Jotain hyvääkin on onneksi tapahtunut: edellisessä postauksessa mainitsemani myrsky on saanut aikaan valtavia aaltoja, joten meillä on ollut kissanpäivät body-boardeilla surffaillessa, juhuuuuuu! 

Ei niitä isoimpia aaltoja, mutta kivoja nämäkin.

 Seuraa blogin viimeinen kirjapostaus tälle vuodelle. Kunnollisen taaksepäinkatselun suoritan vasta  ensi vuoden alussa, jolloin paljastan myös uudet suunnitelmat. Juuri sopivasti välipäiviksi posteljooni oli survonut väkivaltaisesti (argh!) kaksi tilaamaani manga-kirjaa laatikkoon. Väkivaltainen survominen sopi toisaalta kirjojen teemaan, sillä kyseessä olivat kaksi ensimmäistä Junji Iton Uzumaki: Spiral into Horror –sarjan osaa. Kauhu ei kuitenkaan jäänyt tähän: kirjoja laatikosta ulos repiessäni tunsin jotakin hiusmaista laatikon pimeydessä. Kun kotona aukaisin postipusseja, ponnahti niiden välistä myrkyllinen ja varsin innokas redback spider. Tämä ei ole tyypillistä käytöstä minulta, mutta tässä tapauksessa reaktioni oli salamannopea ja hämis menetti elämänsä lattiallamme. Tästä muistuukin mieleeni, että olisi hyvä aika putsata postilaatikko, nyt kun sen asukas on lähtenyt suuremmille verkoille metsästämään. 

Asiaan: olen saattanut aikaisemmin paljastaa (tai sitten en), että vaikka olen aika herkkis, minusta on hauskaa pelotella itseäni japanilaisilla kauhuelokuvilla. En kuitenkaan ole niin rohkea, että katselisin niitä silloin, kun olen yksin kotona, tai myöhään yöllä. Minulle ne toimivat parhaiten keskellä päivää, kun on aikaa sulatella kaikkia kutkuttavia kamaluuksia ennen nukkumaanmenoa. 

Etsiessäni  itselleni mieluisia manga-sarjoja törmäsin Uzumakiin. Sarja kertoo pienestä rannikkokaupungista, jossa tapahtuu kummia: jotkut ihmiset ovat pakonomaisen kiinnostuneita spiraalikuvioista, joita ilmenee  jostakin syystä siellä sun täällä. Karmaisevia asioita tapahtuu, ja niiden yhdistävä tekijä on uzumaki (= pyörre)-kuvio, jonka voi löytää esimerkiksi luonnosta, omasta kehosta ja esineistä. Suurinta osaa kaupungin asukkaista ei mikään näytä paljoa huolestuttavan, mutta Shuichi Saito, joka käy koulua viereisessä kaupungissa, huomaa muualla selvän eron kotikaupunkinsa tunnelmaan. Hän on vakuuttunut siitä, että kaupunki on kirottu ja paha spiraalikuvio hallitsee elämää, usein kohtalokkain seurauksin. Hänen molempien vanhempiensa kuoltua (spiraalien vaikutuksista tietenkin), Shuichi eristäytyy jonkinasteisesti pysyäkseen piilossa spiraalien voimalta. Hän yrittää epätoivoisesti saada tyttöystävänsä Kirie Goshiman muuttamaan kanssaan muualle, samaan aikaan kun he pelastautuvat kerta toisensa jälkeen henkensä kaupalla spiraalien värittämistä seikkailuistaan.


Ito, J. Uzumaki (Vols 1 & 2), VIZ Media, San Francisco, 2012 (1998)
 
Sarja on täynnä japanilaiselle kauhu-genrelle ominaista synkkyyttä, karmeutta, fysiologisia muutoksia, pahoja luonnonvoimia, kuolleiden henkiä, mystiikkaa ja sekopäisyyttä.  Luin nyt kaksi osaa putkeen ja pitäisi miettiä haluanko jatkaa. Päätös on vaikea: toisaalta olisi mielenkiintoista tietää mitä tapahtuu, mutta toisaalta sellaiset yök- ja teinifiilikset olivat lukiessani aika pinnalla… 

Kirjan kansiin rakastuin. Mattapintaiseen mustaan on painettu kiiltävä nimi (veren)punaisella ja kauniin Kirien kuva kiiltävällä mustalla. Kuva katoaa salaperäisesti kanteen ja tulee esille valaistuksen kulmasta riippuen.

Näillä eväillä siis kohti vuoden vaihdetta!

10 comments:

  1. Hauska paljastus! Herkkiskin tarvitsee pelkoa, ainakin välillä. :)

    Toivottavasti kuumuus siellä helpottaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehee, olen itsekin yllättynyt tuosta japanilaisen kauhun sietokyvystäni. Sain äitienpäivälahjaksikin japanilaisia kauhuleffoja!

      Uuh, kuumuus tuskin helpottaa, mutta pään sisällä on alkanut jo höltyä. Kai tähän nilkkojen turvotukseenkin taas tottuu muutamaksi kuukaudeksi...

      Delete
  2. Otan osaa kuumuudesta. Pariisin korkeudella ei tuommoisista helteistä juuri joudu kärsimään, onneksi, sillä mä siedän kuumuutta selvästi vielä huonommin kuin kylmyyttä. Syytän suomalaista geenistöä. ;) Tosin meillä miekkosella on ihan yhtä huono helteensietokyky. Lieneekö piilosuomalainen sittenkin...

    Kauhu on sopivina annoksina oikein mukavaa, jos se siis tarjoaa muutakin kuin suolenpätkiä. (Paitsi zombielokuvissa kuuluukin vähän vilauttaa suolenpätkiä...;) ) Varsinkin jos itsellä on huono päivä, kauhuelokuva muistuttaa mukavasti, kuinka paljon huonomminkin voisi mennä... ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos osanotoista. Kuumuus menee vielä just ja just, mutta kuuma ja kostea on ihan kamala yhdistelmä, eli en koskaan voisi asua tropiikissa! Toisaalta elimistö kyllä tottuu melkein mihin vain...

      Tuossa mangassa vilahtelee kyllä suolenpätkiä ja zombien tapaisia tyyppejäkin, kaiken muun mahdollisen muassa. Sinulla onkin hyvä asenne kauhuleffoihin. Asiat eivät ole elämässä ollenkaan huonosti, jos suolesi ovat vielä sisälläsi ja kukaan yliluonnollisia kykyjä omaava ei yritä syödä aivojasi :-)

      Delete
  3. Voi, toivottavasti kroppasi tottuu helteeseen pian!
    Minä olen katsonut Uzumaki-elokuvan joskus vuosia sitten. Ovatkohan nuo mangat kunka uskollisia elokuvalle? Vai pohjautuuko elokuva niihin?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo toivon kans, että tämä menisi ohi pian. Turvonneet, kuumottavat jalat ovat ällön tuntuiset! Yleensähän minulla tosin on huono ääriverenkierto, eli ehkä jalkani ovatkin nyt ihan normaalin lämpöiset enkä vain ole tottunut tunteeseen? ;-)

      Luulen, että mangasta on tehty leffakin. Odotas niin tarkastan... kirjassa sanotaan, että live-action -filmi (mitä tuokin tarkoittaa?) on tehty Yhdysvalloissa. Voi olla että on tehty monia versioita? Googlasin ja ainakin muutaman kuvan nähtyäni näyttäisi aika samanlaiselta kuin mangakin, tai okeastaan näytti vielä kamalammalta, kun leffa on värillinen ja manga musta-valkoinen. En voinut suorittaa lisätutkimuksia tähän hätään, kun muuten menisi ruokahalu ja illallinen on kohta valmis :-D

      Delete
  4. Voi ei, kaksi inhokkiani samassa postauksessa: kuumuus ja hämähäkit :(

    Kaikkeen kai tottuu ja sopeutuu, niin kuin itsekin toteat, mutta ajatus tuollaisesta kuumuudesta tuntuu ainakin nyt tuntuu, että en kestäisi tuollaista kuumuutta.

    Ihanaa vuodenvaihdetta sinulle ja hyvää tulevaa vuotta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei! Minua eivät kumpikaan ole aikaisemmin niin kauheasti härinneet, mutta nyt on niin epätyypillisen kosteaa ja painostavaa, että järki on mennä. Mietinkin,että olenko aikaisemmin reagoinut näin pahasti vuodenajan muutokseen? En ainakaan muistaakseni. Ehkä olen tulossa vanhaksi, tai ehkä olin ennen liian kiireinen reagoimaan oikeastaan mihinkään :) Mutta kyllä tämä tästä!

      Oikein ihanaa uutta vuotta sinullekin: kävin juuri blogissasikin toivottamassa!

      Delete
  5. Minä kun olen näitä kuvia katsellessa haikaillut, että onpa teillä siellä ihanaa ja kesäistä. ;-) Joo, ei ehkä +40 ole niin kauhean ihanaa… Tsemppiä kuumuuteen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, kun menee kovasti yli 35, ihanuus muuttuu tuskalliseksi, etenkin öisin, kun ei kuumuuden vuoksi saa nukuttua.
      Nyt ovat lämpötilatkin hiukan laskeneet Narellen vuoksi, mikä on tosi tervetullut muutos. Tänään on jopa pilvistä!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!