Sunday, December 23, 2012

Keittiöperinteitä

Joulunalus on sellaista aikaa, että tulee kerrankin syötyä enemmän suomalaista ruokaa. Ystäviltä ja sukulaisilta on saapunut glögiä, suklaata ja salmiakkia; piparit, äidin reseptillä tehty taatelikakku ja joulutortut ovat käyneet kierroksen uunissa. Suunnitelmissa huomiselle on rosolli, hasselbackan perunat ja graavilohi aussiherkkujen lisäksi. Piparkakkutalo odottaa kokoamista ja koristelua. Kuinka muilla ulkosuomalaisilla - onko teilläkin joulu se aika, jolloin nautitaan suomalaisia herkkuja, vai tehdäänkö niin ympäri vuoden?

Me vietämme kahta joulua: aattona suomalaista ja joulupäivänä australialaista. Koska mies ei ole joulusta koskaan kauhean innostunut, jää joulunvietosta ja tunnelmasta nauttiminen ja sen hehkuttaminen hameväelle. Ehkä siksi meillä ovat suomalaiset perinteet jouluna hiukan nousussa. Miehen perheessä riittää kun on katkaravut ja kylmät juomat jääkaapissa, sekä pavlova jälkiruoaksi. Tunnelmaa ei meillä ole edes latistanut se, että perjantaina saapunut suklaalähetys oli sulanut postiauton kyydissä mössöksi. Laitoimme sen jääkaappiin ja nautiskelemme todella mielenkiintoisesta Fazer-elämyksestä, joka on mallia Mt Everest ja josta voi murtaa itselleen sopivan kokoisia kimpaleita :-)

Mutta mistä reseptejä jouluherkkuihin? Netti on tietenkin niitä pullollaan. Minä kuitenkin pidän ihan 'vanhanaikaisista', oikeista keittokirjoista. Niitä onkin kertynyt ihan kiitettävä määrä, mutta suomalaisia keittokirjoja ei ole liiemmin osunut kohdalleni. Ystävä Sydneystä lähetti minulle allaolevan, kun bongasi sen kaupanikkunassa pari vuotta sitten:


Hill, A. The Food and Cooking of Finland. Aquamarine, London, 2008.

Kun Anja Hillin kirjaa The Food and Cooking of Finland selailee, tuntuu, että olemme aikamatkanneet 80-luvulle. Martin Brigdalen ruokakuvat ovat modernimpia, mutta kaikki kuvat, joissa on ihmisiä, ovat auttamatta jo vanhentuneet kirjan tullessa painosta. Muistan jokunen vuosi selailleeni toista suomalaista keittokirjaa, jossa oli täysin sama ongelma. Miksi täytyy käyttää valmiiksi vanhentuneita kuvia kirjaa tehdessä? Vastaan itse: kai se on halvempaa, kuin uusien ottaminen. 

Joka tapauksessa, jos 80-luvun fiilikset eivät häiritse, löytää kirjasta näppärästi reilut 60 perusreseptiä. Reseptit on jaettu alkupaloihin ja sivuruokiin, kala- ja äyriäisruokiin, liha- ja riistaruokiin, jälkiruokiin ja juomiin, sekä leivonnaisiin. Muun muassa pullaa, rinkeleitä, karjalanpiirakoita, Runebergin torttuja, simaa, uunijuustoa, puolukkapuuroa, maksalaatikkoa, verilättyjä, karjalanpaistia, kalakukkoa, silakkapihvejä, porkkanalaatikkoa ja hernekeittoa kaipaavat löytävät kirjasta selvät ja hyvinkuvitetut ohjeet. 
 

Kala- ja äyriäisruokaluettelo.

(Tylsät) piparit.

Simaa himoitsemissani Tsaikka-laseissa.

Kirjaan kuuluu myös lyhyt oppimäärä Suomen luontoon, historiaan, juhlapäiviin, ruokakulttuuriin ja suosikkiaineksiin keittiössä. Perussettiä siis. Yhtä juttua jäin ihmettelemään: kirjan mukaan suomalainen kahvipöytäetiketti on varsin monimutkainen. Ensimmäisen kahvikupillisen kanssa on syötävä pullaa, toisen kupillisen kanssa kuivakakkua, kolmannen kanssa keksejä ja muita kakkuja, ja neljännen kupillisen kanssa saa sitten jo nauttia mitä huvittaa. Oletteko kukaan kuullut tällaisesta perinteestä?

Monien ruokien muoto oli myös itselleni vieras: en ole koskaan tehnyt tai edes syönyt tuollaisia pyöreitä pipareita (ainakaan muistaakseni), joulutortut oltiin taiteltu sellaisiksi melkein umpinaisiksi nyyteiksi ja karjalanpiirakoista ei oltu rypytetty kirkkoveneitä, vaan reunat oltiin vain nostettu pystyyn ja miltei suljettu piirakan päältä. Mistähän päin Suomea nämä reseptit ovat?

Tessa Kiroksen Falling Cloudberries saattaa siis vielä olla suomalaisia reseptejä sisältävä suosikkini, mutta kokonaisuutena voiton taitaa yhä viedä Tove Janssonin (kuvitus) ja Sami Malilan Moomins Cookbook: an Introduction to Finnish Cuisine, jonka johtolauseen allekirjoitan täysin: "Everything fun is good for the stomach."


Ahkerana ollaan oltu :-)

22 comments:

  1. Aivan uusi juttu minulle tämä kahvipöytäetiketti :D Ehkä olen tietämättäni loukannut vanhempia sukulaisia siitä asti kun opin juomaan kahvia - en välitä makeasta ihan kauheasti, joten yleensä en ota edes sitä pullaa!

    Teidän joulupöytä kuulostaa ihanalta! Oikein hyvää joulua sinne ja kiitos mahtavasta blogista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, etikettiä olen rikkonut varmaan sitten aina: kahvikaan ei maistu, eli olen kupposia laskematta kiilannut suoraan sinne makeimpien pariin :-)


      Yllätti vain se, että kirja on tosiaan julkaistu 2007 ekan kerran, eli en tiedä minkä ikäisiä informantteja on ollut kyseessä, kun jotenkin vanhanaikainen kuva tuli tuosta suomalaisesta keittiöstä.

      Mutta muuten tosi kiva kun kirjasta löytyy kaikki ne 'perusrespetit', jotka muistan esim ala-asteen kouluruokailusta, nam (not) :-) Toisaalta hernekeittokin tuntuu nykyään jo aika eksoottiselta...

      Ihanaa joulua sinulle ja perheellesi myös - ja ihan punastuin noista kiitoksistasi! Kiitos itsellesi loistoblogista kans!

      Delete
  2. Hymyilyttää täällä tuo teidän mielenkiintoinen Fazer-elämyksenne. Varo, kohta siitä saattaa tulla teidän jouluperinne ja joudut joka vuosi sulattamaan suklaan keoksi! :)

    Tuo keittokirjavinkki on mainio, vaikka tosiaan jotkut jutut kuulostaa omituiselta. Ehkä suomalalainen kahviperinne on se, että jokaista sorttia olisi kohteliasta maistaa? Järjestyksellä ei kyllä ole mitään väliä. Kun käymme lasten synnyinmaassa Etelä-Afrikassa, on kiva viedä jotain tuliaisia Suomesta. Tuollainen keittokirja voisi olla kiva vieminen. :) Mukavaa joulua! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, joo, nämä olivat vielä sellaisia 'makulevyjä' eli kaikenvärisiä palasia näkyy myös sen vuoren pinnassa. Ihan hieno, ehkä otan perinteeksi :-)

      Olisikin mainiota, jos joku tekisi tällaisen kirjan modernein kuvin. Jotenkin ne 80-luvun college-paidat ja silmälasit tekee kirjasta tunkkaisen oloisen. Muuten loistava tuliaisidea. Mutta ne reseptit ovat tosiaan hyviä ja kattava kokoelma perinneruokia. Siinä Kiroksen Falling Cloudberries -kirjassa on muuten reseptejä myös Etelä-Afrikasta, eli varmaan sopisi teidän talouteen mukavasti!

      Kiva kuulla, etten ole ainoa, joka ei ole kuullut tuosta tiukasta kahvipöytäetiketistä. Totta varmaan tuo maistelu ja kohteliaisuus.

      Delete
  3. Täälläkin leivottu joulutorttuja, ja tänään vielä lisää! Täällä ruotsalaiset eivät edes tiedä mitä herkkua tämä on(tai eivät halua tunnustaa), mutta perinteistä pidetään kiinni...Jouluna pitää kahvipöydässä olla SUOMALAISIA joulutorttuja!!
    Hyvää ja rauhallista Joulua !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaunista ja rauhaisaa joulua myös sinulle!

      Joo, tortut on pakko tehdä jouluna (ja joskus muulloinkin). Hassua, ettei Ruotsiin ole koskaan tullut torttukuume, vaikka ne ovat niin helppoja ja ihania :-) Täällä ovat kaikki tykänneet, kenellä olen maistattanut. Naapurista tulee jopa jokajouluinen torttutilaus :-D

      Delete
  4. Meidän Sveitsi-joulu on ainakin melkoinen hybridi: on sukureseptillä tehtyä perunalaatikkoa, Fazerin wienernougat'ta ja sitten macaroneja ja Lindtin konvehteja - ja mies, joka tarkastelee lämpömittaria ja valittaa, että on jouluksi liian lämmin ;) Ehkä ne perinteet tästä muotoutuvat ajan kanssa jonkinlaiseksi välimuodoksi.

    Ympäri vuoden Suomesta tuodaan ruisleipää ja silloin tällöin salmiakkia. Piparkakkumaustetta siskoni lähetti täksi jouluksi, mutta muuten yritän kokkailla paikallisilla korvikkeilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mmmm, ruisleipää... se puuttuu, muuten olisi täydellistä!

      Hybridi-joulut ovat jouluja nekin. Voi (toivottavasti) poimia rusinat molemmista pullista ja luoda oman superjoulun! Me muuten otimme juuri varaslähdön ja söimme tosi ison hybridi-illallisen: tarjolla oli hummeria ja lohikiusausta :-)

      Piparkakkumauste, kiitos että muistutit sen olemassaolosta!

      Delete
  5. Meidän joulu tuntuu enemmän suomalaiselta kuin se koskaan oli Suomessa. Jostain syystä tänä vuonna joulukuume on iskenyt tosi pahasti. Tykkään blogistasi ja yritän aloittaa 'lukukampanjaa' vuoden alusta.
    Tässä ilmeisesti ikä vaikuttaa, mutta Länsi-Suomessa tällainen kahvikulttuuri on joskus ollut tunnettua....eli pullalla aloitettiin ja siitä edettiin pikkuleipiin.... :)

    ReplyDelete
  6. Kiitos paljon asian valaisemisesta, todella mielenkiintoinen tuo etiketti! Pidetäänköhän siitä vielä jossain kiinni vai onko unohtunut käytännössä?

    Minullakin on tänä jouluna jostakin kummasta syystä kunnollinen jouluolo, helteestä huolimatta. Ja vaikka korttejakaan en 'ehtinyt' lähettää.

    Kiitti blogikehuista ja tsemppiä lukukampanjaan!

    ReplyDelete
  7. Hih, minulla ovat kerran sulaneet Kinder-munat mielenkiintoisiksi ryttyisiksi kasoiksi sen yllätyskuoren ympärille. Sitä suklaata sai sitten imeä siitä muovista irti. :-D

    Ihan suomalaista ruokaa tulee kyllä tehtyä tosi harvoin, ja nolona täytyy tunnustaa, että suurin syy on ehkä se, että en yksinkertaisesti osaa (tai ole kokeillut). Ei ole koskaan tarvinnut kokeilla laatikoiden tekemistä yms., kun Suomessa joulu on aina vietetty sellaisessa paikassa, jossa joku muu on ne tehnyt. ;-) Karjalanpiirakoita, karjalanpaistia ja sen sellaista voisin kyllä tehdäkin, mutta se ei kyllä onnistu Intiassa, kun ei ole uunia.

    En ole koskaan kuullut tuommoisesta kahvipöytäetiketistä! Minä olen aina aloittanut siitä, mikä käntty on näyttänyt houkuttelevimmalta ja jatkanut sitten niihin muihin. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kauheaa, meinasin kirjoittaa jotain todella epäkorrektia, kun visioin sinut imemässä KINDER-munaa :-)

      Minäkin kokkaan suomalaista ruokaa aika harvoin, paitsi tosiaan jouluna. Lohikeittoa teen aika usein tosin, kun kaikki siitä meillä tykkäävät. Uunin puuttuminen on tosiaan aika iso este monille suomalaisruoille :-(

      Sama taktiikka on minulla ollut kahvipöydässä. Ja jos joku onkin pyöritellyt silmiään moukkamaisuuteni takia, on se jäänyt huomaamatta!

      Delete
  8. Jouluna syödään aina liikaa. Suolaista ja makeaa. Ehkä se on meidän perheen jouluetiketti? Niin ja vain sitä mikä on oikeasti meistä hyvää, eikä mitään perinteen pakosta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä kyllä tykkään tuosta joulun stressittömästä herkuttelusta. Dietoida ehtii sitten ennen ja jälkeen, jos haluaa. Olisikin ikävää, jos jouluna tuputettaisiin lautaselle jotain kamalaa, vaikka lipeäkalaa ja hapankaalia (muistan sen lapsuudesta!)

      Delete
  9. Hyvää Joulua Sanna sinulle ja perheellesi! Toivottavasti korvakorut saapuvat kohtapuolin! Halauksin, Sofia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos samoin teille!

      Tänään kulkee vielä posti, ja sitten välipäivinä. Toivottavasti postin tontut ovat vielä voimissaan eivätkä nuupahtaneita pakettivuorten keskellä :-) En malta odottaa, ne ovat niin kauniit ja sopisivat hyvin uuden vuoden juhliin! Kiitos vielä tosi paljon!

      Delete
  10. Minullekin tuli mieleen, että tuollainen kahvietiketti saattaa olla aika vanha eikä kyllä varmaan enää missään käytössä. Muistan 93-vuotiaan isotätini kertoneen, miten hänen lapsuudessaan juhlissa piiat tai vastaavat kiersivät isojen tarjotinten kanssa tarjoamassa vieraille kahvileipää. Silloin on hyvinkin saatettu tarjota pullat ja kakut ja pikkuleivät tietyssä järjestyksessä. Sortteja piti kuitenkin olla monta ja vierailla oli mukana omat salveetit, isot kankaiset lautasliinat, joka levitettiin syliin ja siihen koottiin kaikkea, mitä tarjolla oli. Se, mitä ei syöty kahvin kanssa, vietiin kotiin salveetiin käärittynä. Tällainen oli tapa ainakin Satakunnassa.

    Meillä norjalainen mies katseli ensin joulutorttuja tuhahdellen, että mitä nämä nyt muka ovat. Mutta kyllä ne siitä sitten katosivat parempiin suihin, eikä pelkästään minun ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kuinka olet onnellisessa asemassa, että olet saanut kuulla isotätisi muistoja menneisyydestä. Todella mielenkiintoista. En olisi esimerkiksi tiennyt, mikä on salveeti. Näin sitä sivistyy! Kätevä systeemi ja ruokakaan ei mennyt hukkaan.

      Meilläkin tortut katoavat alta aikayksikön. Tuosta kuvan tarjottimestakin oltiin jo puolet napsittu, ennen kuin äkkiä ehdin ottaa kuvan. Nyt se on jo tyhjä!

      Delete
  11. Mulla on ihan sama eli keittokirjat ovat ihan keräilyn kohde;-)

    Kuvittele, jätin rosollin tänä vuonna pois ja sen tilalle tulee tomaatti-mozzarellasalaatti (sillä basilikani voi vielä hyvin ja sain todella hyviä suomalaisia tomaatteja9 sekä piparjuuri-punajuurisalaatti. Porkkana-ja lanttulaatikkoa ei ole, sillä ensin mainittua meillä ei syö edes koiramme ja jälkimainittua minä himoan liikaa, sillä on loistava ohje edesmeneeltä anopilta. Juustoja on noin 15 ja niihin omat hedelmät;-) Mätiä on paria sorttia ja kaloja useampia. Joten eiköhän tässä hengissä pysytä;-) Imelletty perunalaatikko on vielä uunissa, joten aamusta tulee valmis ja hidas. Kuusi on koristeltu, luumukiisselissä tuoksuvat kanelit ja kaikki alkaa niin tuntua joululta....

    Kuule, kettokirjat, joita olen tehnyt blogiini, ovat olleet mielettömän upeita kuviltaan. Siellä on takana huippuruokakuvaajia ja olen saanut niihin myös kuvalupia, joten kurkistappa Keittokirjat Leena Lumissa. Löytyy mun oikeasta palkista.

    Graavilohi on ehdoton jouluherkku ja meillä tytär edellyttää lisäksi graavia merisiikaa, jota isänsä noutaa hänelle vaikka mistä ja sitten taiten graavaa.

    Huiman herkullista joulua sinulle♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooh, kuola alkoi valua, kun luin ruokalistaasi! Mmm, luumukiisseliä ja riisipuuroa taidankin tehdä nyt aamulla. Graavisiikaa en ole koskaan maistanutkaan, mutta on varmasti hyvää.

      Täytyykin käydä katsastamassa sinun 'keittokirjakokoelmasi'. Voi olla potentiaalisesti vaarallistakin: minulta on hyllytila lopussa! Olen tehnyt vaikeita valintoja ja kolme vanhaa kirjaa lähtee joulun jälkeen divariin tehdäkseen tilaa parille upealle uudelle, jotka saapuvat (toivottavasti) jouluksi uuteen kotiin.

      Sinun joulusi on kyllä niin uskomattoman ihanan kuuloinen. Nauttikaaa yhdessäolosta ja herkuista, ja tietenkin niistä hienoista, valkoisista maisemista!

      Delete
  12. Kuulin kerran (muistaakseni) amerikkalaisesta antropologista, joka oli tullut Suomeen tutkimaan suomalaisia tapoja ja huomannut ihan selkeän kahvipöytä-etiketin. Se meni jotenkin niin, että ensin emäntä kutsuu vieraat seisovaan pöytään hakemaan kahvia ja pullaa, mutta kukaan ei uskalla mennä ensimmäisenä. Emäntä maanittelee vielä pari kertaa ja alkaa sitten uhkailla, että kohta kahvi jäähtyy, jos joku ei aloita ensimmäisenä. Vieläkään kukaan ei liiku. Vasta, kun emäntä menee jonkun vieraan luo ja pyytää tätä henkilökohtaisesti, että "Aloita sinä Meiju nyt", niin sitten Meiju aloittaa ja lopulta muutkin uskaltavat lähteä hakemaan kahvia.

    Ainakin meidän sukujuhlissa se meni aina just noin! :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo onkin amerikkalainen kirja, eli ehkä sikäläisistä tutkimuksista tuli se kahvipöytäinfo. Mielenkiintoinen ja herkullinen tutkimusaihe :-D Meidn suvussa hyökätään kyllä ilolla kimppuun :-D Toisaalta tunnistan tuon maanittelun myös monista yhteyksistä.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!