Wednesday, December 19, 2012

Oodi teelle



Valkoinen Leijona ehdotti jokin aika sitten postausaiheeksi pohdiskelua teenjuonnin sosiaalisesta aspektista: yhdessä vai yksin? Samaan postaukseen kommentoi Hanna, ja ehdotti kirjoittamista teestä kaunokirjallisuudessa. Siitä lähtien raapustin muistiin teehen liittyviä mainintoja lukemistani kirjoista enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Havahduin huomaamaan, että teellä on usein pieni, mutta tärkeä (sivu)rooli elämässämme, joka heijastuu luonnollisesti kirjallisuuteenkin. Teetä nautitaan lohdutukseksi, lämmikkeeksi, tavan vuoksi, kohteliaisuudesta, osana rituaaleja, rauhoittuakseen, tutustuessa, ystävien kesken ja yksin. Myrkytetyllä teellä suoritetaan myös murhia! Jos olisi aikaa, olisi mahtava tutkia tuota teenjuonnin ilmentymistä kaunokirjallisuudessa ja kirjoittaa siitä oikeasti. Ehkä jokin kaunis päivä näin tapahtuu.


Nättejä Lotta Jansdotterin tarroja.

“While the talk went on, Mrs. Mo would brew tea and come around with a plate of nuts: green tea and pistachios on some days, red tea and cashews on others, since the tastes of the group were divided on many small things.”  
House Fire –novelli Yiyun Lin kokoelmassa Gold Boy, Emerald Girl

Minulle teehetki on ennen kaikkea pysähtymistä ja keskittymistä. Jonkinlaista arjen meditaatiota, varsinkin yksin ollessa. Teen valmistamiseen on keskityttävä: on odotettava veden kiehumista, lämmitettävä pannu - ja kupitkin, jos ehtii. On valittava tunnelmaan sopiva tee, mitattava teenlehdet ja valvottava hautumista. Teekupin  ääressä on istuttava alas ja siinä on hyvä kuunnella joko itseään tai vierustoveria. Se on aikaa juuri tuolle hetkelle, carpe diem, eloa tässä ja nyt. Tee ankkuroi minut siihen tilanteeseen, aikaan ja paikkaan missä olen. Teetä makustellaan, annetaan sen lämmön ja tuoksun rauhoittaa keho ja tunteet, keskustellaan rauhassa ystävän kanssa tai vaivutaan omiin ajatuksiin - tai sitten ei ajatella yhtään mitään ja annetaan mielenkin levätä. Minä en pysty juomaan teetä kiiressä. Se tuntuu miltei pyhäinhäväistykseltä. Mieluummin ei ollenkaan teetä, kuin teetä juoksussa, nopeasti kulauteltuna, ajatukset jo muualla.

“Dao blushed and mumbled a yes. Mrs. Mo looked at him with sympathy and poured fresh tea to distract him from his embarrassment. The world was intolerant of men with sensitive hearts, but how many people would bother to look deeper into their souls, lonely for unspeakable reasons?”
House Fire –novelli Yiyun Lin kokoelmassa Gold Boy, Emerald Girl

Kupillinen teetä on arkeni luksusta. Olen siitä aina kiitollinen. Kaunis ja kädessä miellyttävältä tuntuva  teekuppi kruunaa nautinnon. Kuinka monta tuntia teekannun äärellä onkaan parannettu maailmaa, lääkitty sydänsuruja, tutustuttu uusiin ihmisiin, vaihdettu kuulumisia, suunniteltu tulevaa, lämmitelty sormia, rakastuttu, tehty vaikeita päätöksiä ja virkistytty? Teen pysäyttämänä voi katsoa rakasta ystävää silmiin ja kuunnella kiirehtimättä. Vieraassa seurassa hyvä tee on puheenaihe. Epämukavassa tilanteessa teenvalmistus suo armollisen tauon. Vaikka ympärillä kuinka myrskyäisi ja mikään ei onnistuisi, tee saa hetkeksi unohtamaan vaikeudet ja vääryydet, auttaa kokoamaan ihmisen uudestaan pala palalta; tee antaa rohkaisevan, lämpimän halauksen: elämä jatkuu, vaikka sitten kohti uusia hankaluuksia!

“When there was nothing left to say, he curled his fingers around the teacup and studied its shape, and Siyu pictured him as a young boy, spreading his slender fingers on the cold keys of a piano.”
Gold Boy, Emerald Girl –novelli Yiyun Lin kokoelmassa Gold Boy, Emerald Girl.


Matka jatkuu ja elämä kuljettaa.

12 comments:

  1. Kauniisti korjoitit! Olin ennen melkoinen teesieppo, mutta viime aikoina kahvi on vienyt voiton. Blogisi on kuitenkin saanut linut haaveilemaan taas teestä, ja edellinen kirjoitus muistutti vanhoista suosikeistani, teehelmistä. Kotikaupungissani on mitä mahtavin pieni teekauppa, taidanpa suunnata sinne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :-)

      Minä en kykene kahvia juomaan (se kirkerä maku!), joten tee on pysynyt elämässäni vakiona. Ihanaa, että blogi on tuonut sinulle hyvät teemuistot mieleen.

      Teehelmet ovat kyllä aivan loistavia, enkä tosiaan voi tajuta, etten ole niistä vielä kirjoittanut. Asia korjataan vielä tällä viikolla! Ne ovat niin helppoja myös: tarvitaan vain kuppi, helmet ja vettä, Kulkevat helposti mukana reissussakin.

      Olisipa kiva kurkistaa sun teekauppaan. Kivalta kuulostaa. Mukavia ostoksia!

      Delete
    2. Voin raportoida teeputiikista, kunhan muistan vain ottaa kameran reissulle mukaan :)

      Delete
    3. Olisipa huippua! Odottelen mielenkiinnolla, että jos tulee raportti!

      Delete
  2. Kauniita ajatuksia teestä.

    Rupesin miettimään omaa suhdettani kahviin, joka on juurikin sellainen "kahviaddikti tässä vetää kiireesti päivän annoksensa" -tyyppinen. :-D Nyt jos tässä pitäisi oikein yleistää, niin olisikohan niin, että teen juomiseen liittyy enemmän sitä nautintopuolta kuin kahvin juomiseen? En ainakaan tiedä ketään, jolla olisi monta erilaista kahvia varastossa, ja niistä sitten valittaisiin se tunnelmaan sopiva. Kahvin juominen on havaintoni mukaan ennemminkin vain tapa; tarve, joka pitää tyydyttää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti, Hippu! Minusta tee on niin kaunis juttu tässä maailmassa.

      Kahvi taitaa olla enemmän fyysistä riippuvaisuutta aiheuttavaa, kuin tee, jolloin siitä tulee hiukan erilainen tarve?

      Olen hiukan jäävi kommentoimaan mitään kahvijuttuja, mutta sen olen huomannut, että esim oman työpaikan tyypit tilaavat aina jokainen sen samanlaisen kahvin, jota aina juovat, eli vähemmän ilottelua ja kokeiluja havaittavissa kahvinjuojissa :-)

      Hitsi, olisi kiva kuulla jonkun kahvi-hifistelijän mielipide tähän!

      Delete
    2. En ole varsinainen kahvihifistelijä, joten en osaa tuossa asiassa auttaa, mutta kaveri kertoi kerran todistaneensa helsinkiläisess kahvilassa baristojen keskustelua siitä, millaiseen veteen kahvi kannattaisi tehdä. Ehkä todellinen asiantuntija huomaa eron?

      Minusta teetä on mahdoton hotkaista samalla vauhdilla kuin kahvia, joten jo se pakottaa rauhoittumaan ja hidastamaan.

      Delete
    3. Varmasti on suuria eroja ja baristat ovat avainasemassa koko kahvi(la)kulttuurissa. Aika uusiahan tämä kymmenien erilaisten kahvityyppien tarjoilu on ainakin Suomessa ja Australiassa, ja sitten on vielä kaikki eri paahdot ja alkuperämaat jne. Ja kahvinkin voi tehdä huonosti, kuulen ma! Löytyyköhän lukijoista ketään, jolla on suuri kahvivalikoima erilaisia kahveja, joilla herkuttelee fiiliksen mukaan? Kiinnostavaa!

      Tee on kyllä ihana tranquiliser!

      Delete
  3. Itsekkin olen nykyään siirtynyt kokoajan enemmän teehen tuosta kahvista. Kahvia menee vielä jonkun verran ja etenkin aamukahvista luopuminen tuntuu ihan ylivoimaiselta, mutta päivän mittaan muuten kuluukin sitten pääasiassa teetä. Blogistani löytyy omat suosikki teet. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, kivaa, käyn kohta kurkkaamassa blogissasi!
      Minulla ei onneksi ole ollut tuollaisia ongelmia kahvin kanssa, sillä tykkään kahvista vain karkeissa, jätskissä tai leivoksissa :-)

      Delete
  4. <3

    Ihana kirjoitus! Komppaan kaikkea mitä sanoit. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos <3

      Yksi juttu jäi harmittavasti pois: teekupin ääressä tietenkin myös nauretaan katketakseen ja sitä kautta pidennetään elinvuosia!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!