Thursday, December 27, 2012

Pipariraunioilla

Meillä joulua vietettiin rauhallisissa merkeissä. Emme edes ylisyöneet, ja suurin osa ruoista oli salaatteja. Siksipä suklaata ja muuta makeaa saikin syödä ihan puhtain omatunnoin! Suurimmasta osasta joulumenuta ei löydy kuva-aineistoa, mikä tarkoittaa sitä, että hyvää oli. Muutoin oli aikaa käyskennellä lorvaillen rannalla ja sitten paeta kovinta kuumuutta taas sisälle. Monopoliakin pelasimme paljon! 


Joulupäivän sää puolen tunnin välein.

Hummerit grillissä yrttikastikkeen kanssa.

Feta-mango-oliivi-avokadosalaatti.

Joulutunnelmaa.

Perinteinen katkarapu-avokadosalaatti.

Rannalta löytyi kaikenlaista mielenkiintoista, mutta ei mitään yhtä mielenkiintoiosta, kuin työkaverini viimeisin löytö: hän huomasi rantaan ajautuneen vanhan, paksun lasipullon, jonka kyljessä olevat kirjaimet olivat selvästi luettavissa. Kunnon pesun ja harjauksen jälkeen pullo paljastui hollantilaiseksi ginipulloksi, joita valmistettiin vain parinkymmenen vuoden ajan, 1890-1910. Aikamoinen löytö siis - ja voimme vain kuvitella pullon yli satavuotisen matkan maailman toiselle puolelle. Hollannista tehtiin paljon tutkimusretkiä Länsi-Australiaan varsinkin 1600-luvulla ja monissa ajan kartoissa lukeekin meidän kohdallamme New Holland. Luulen, että muutama sata vuotta myöhemmin joku janoinen merimies heivasi pullon laidan yli juopottelun päätteeksi, ja meren pohjasta, hiekan syleilystä alkoi pullon hidas matka takaisin kuivalle maalle vuosikymmeniä sitten.


Aamulenkillä joulupäivänä.

Levää.

Kauniita hiekan hiomia simpukoita.

Mielenkiintoinen meren asukas, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt!

Näitä kannattaa vältellä: bluebottle jellyfish. Kuvassa alle sykertyneet lonkerot polttavat kovasti.

Meren hioma aarre.

Olimme myös olleet kilttejä: Etelä-Afrikasta saapui meille iloinen keittiöpyyhe ja hieno suolavalikoima: pakkaus sisältää kymmenen erilaista merisuolaa 'koeputkissa'. Erilaiset suolat on koottu ympäri maailmaa: muun muassa Himalajalta, Australiasta, Iranista, Etelä-Afrikasta, Jordaniasta, Havaijilta, Intiasta ja Kyprokselta. Kaikilla on omat makunsa ja ominaisuutensa, ja onneksi pakkauksen mukana tulee myös ideoita sopiviin käyttötarkoituksiin.
 

Suolaputkia ja keittiöpyyhe.

Toivotukset serkulta :-) Mary Christmas!

Suosikkilahjani olivat nämä käsintehdyt luomusaippuat, joita pukki toi aimo pinon. Tulee hyvä mieli katsellessa kauniita värejä ja nuuhkiessa ihania tuoksuja.

Ihania ja niin kauniita.


Väänsin kasaan myös piparitalon - jälleen kerran - vaikka joka vuosi vannon, etten koskaan enää. Syy on tämä: kuumus ja kosteus eivät sovi piparitaikinalle. Muutaman tunnin kuluttua sokerisaumat ovat sulaneet ja pipariosat pehmenneet niin, että rakennelma romahtaa. Talonrakennus pikkuväen kanssa on vain niin kovin mukavaa, että ehkä jatkan tätä pipariraunioperinnettä :-)


Puistoleikkisession jälkeen palasimme kotiin ja löysimme tämän...

Jouluna on tietenkin juotu myös teetä sekä saatu koirakuume liekkeihin. Naapuriin on tullut jouluksi hoitolapsi: pieni sekarotuinen koiranpentu Bear, joka näyttää karhun ja tiikerin sekoitukselta. Ahkeraan olemme käyneet lenkkeilemässä, vaikka karhuherra onkin hiukan hidas liikkeissään ja haluaa pitää levähdys- ja nuuhkimistaukoja noin kymmenen metrin välein!

Alemman kuvan kiinalaiset teekupposet löysivät meille kotikadun garage salesta. Niiden entinen omistaja lähtee kahdeksi vuodeksi Botswanaan ja myi kaiken omaisuutensa eräänä aurinkoisena aamuna. Kauniita kupposia ei oltu koskaan edes käytetty, mutta tässä talossa ne joutuvat kyllä oikeisiin töihin!


Tyttö ja karhu kaivuupuuhissa.

Kaunis Birds and flowers -kupponen.

Minun jouluni jatkuu vielä uuteen vuoteen saakka: suunitelmissa herkuttelua, aleshoppailua ja rentoutumista kykyjemme sallimissa rajoissa.

10 comments:

  1. Olen tainnut ennenkin sanoa, mutta sanonpa vielä kerran: noilla lenkkeilymaastoilla pitäisi pysyä ainakin hyvässä kuosissa. :)

    Ihania lahjoja, olitte ilmeisesti olleet kilttejä. Eräs tuttuni on muuten alkanut tehdä ihan tahallaan tuollaisia sortuneita piparkakkutaloja, kun hän turhautui romahtaneisiin. Nimittää niitä Haiti-taloiksi. Hän asuu Suomessa, joten syynä ei ole kosteus. Taitaapi olla vika ihan vain insinööritaidoissa. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Riina, tuollaiset kuosi-lausunnot aiheuttavat huonoa omatuntoa! Painotetaan sanaa 'pitäisi'. Karmea totuus on, että tuo vieressä lojuva ranta pääsee harmillisen useasti arjen kiireissä unohtumaan ja monesti menee VIIKKOJA, etten edes käy siellä lainkaan. Arvaat varmaan uuden vuoden lupaukseni?

      Mulla sentään on hyvä tekosyy noille romahduksille :-)

      Delete
    2. Hups, anteeksi, ei ollut tarkoitus luoda ylimääräisiä paineita! ;)

      Delete
  2. Mukava postaus. :-)

    Olet muuten saanut vannoutuneen kahvinjuojan innostumaan teestä jo sen verran, että olen alkanut katsella kaupoissa eri teelaatuja "sillä silmällä". :-D Intialaista tulsi-teetä jo ostinkin, mutta tulsi-tee on ennestään tuttua, että en vielä ihan hirveän isoa syöksyä tuntemattomaan ole tehnyt. Oletko koskaan maistanut tulsi-teetä? Tämä oli inkiväärillä maustettua, kun on ollut kurkku kipeänä pari päivää.

    Voi tuota piparitaloa - mutta ainakin tuon raaskii sitten syödä ilman sen suurempia tunnontuskia. :-) En kyllä vieläkään meinaa ymmärtää, että joku saa lenkkeillä tuollaisella ihanalla rannalla! Ihan käsittämättömän upeaa!

    Mukavaa loman jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ja tekeepä tuo teevilkuilusi minut iloiseksi!

      Tulsista tykkään kyllä kovasti, kirjoitin siitä lokakuussa (klikkaa Labeleista 'Organic India'). Olen kokeillut saman lafkan Tulsi-jasmiini -teetä myös, enkä kyllä ihastunut sekoitukseen ollenkaan. Inkivääri sopii varmasti paremmin tulsin kanssa makunsa puolesta.

      Joo, piparitalo hajosi sopivasti suupalan kokoisiin kappaleisiin, joten raunioista on vain muruset jäljellä.

      Tuo ranta on kyllä upea ja rakastan joka minuuttia siellä, PAITSI silloin, kun myrsky kuljettaa sille kasoittain merilevää, joka mätänee auringossa ja houkuttelee miljoonittain kärpäsiä, tai kovan tuulen aikaan, kun iho on kuin neulatyyny ja hiukset, korvat, silmät ja suu täynnä hiekkaa. Lisäksi luvattoman usein koko paratiisiranta pääsee kiireessä melkein kokonaan unohtumaan...

      Delete
    2. Kävin katsomassa kaapistani, mitä tulsia minä olin tullut ostaneeksi, ja Organic Indiaahan sekin on, paketti vain on kovin eri värinen. Inkivääri-tulsikin on muuten aika napakan makuista - nousee tukka pystyyn suorastaan (inkivääri maistuu aika vahvasti). Ainakin luulisi flunssapöpöjen kuolevan. :-)

      Delete
    3. Hassua, juomme siis samaa teetä! Luulen, että se perinteinen tulsi-tee on suosikkini, ilman mitään lisämakuja. Intiasta varmaan saa kaikenlaisia hienoja chai-sekoituksia? Minä en koskaan sielläpäin ollessa edes katsellut teevalikoimia, kun tuntui, ettei teetä olisi koskaan ehtinyt itse keittääkään, kun sitä oli kaikkialla tarjolla!

      Delete
    4. Toivottavasti flunssasi paranee pian, Hippu!

      Delete
  3. Liina? Oletko sä salaa mun kaima vai tavaanko serkkusi tervehdystä väärin? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihii, en ole salakaimasi, mutta kyllähän meiltä yksi ihana Liina löytyy. Hieno nimi!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!