Saturday, December 29, 2012

Saunan syvin olemus?



Minulle ‘oikeaan’ jouluun kuuluu ehdottomasti joulusauna. En ikävöi saunaa akuutisti muulloin kuin jouluna. Australiasta löytyy saunoja, ja monesti suomalaisia saunoja, uimahalleista ja hotelleista. Saunat ovat kuitenkin 99% tapauksista varmaan turvallisuussyistä ilmastoitu niin hyvin, että siellä saattaa tulla kylmä. Löylyä ei voi heittää ja lämpömittari nousee jonnekin 50 asteen kieppeille. Sellaisesta tulee vain äkäiseksi.

 Kun suomalaisia alkoi muuttaa Australiaan 1900-luvun alkupuolella, rakensivat he usein omia saunojaan sinne, minne päätyivät. Parhaat löylyt täällä saa yhä jonkun suomalaisen saunanomistajan luona. Ihan viimeaikoina olen itse alkanut haaveilemaan saunan rakennuttamisesta. Australiasta löytyy parikin suomalaistaustaista firmaa, jotka rakentavat saunoja. Vain Hipun kirjoitus Kun mikään ei riitä sai minut vielä harkitsemaan :-)  Aikaisemmin nimittäin tunnustan ajattelleeni, että saunan rakentaminen tänne on ehdottomasti hiukan turhaa ja pröystäilevää. Kieli on kellossa kuitenkin vaihtunut, kun aloin kuvittelemaan jokaviikkoisia saunasessiota, sitä puhtaan ihon tunnetta, jonka saa vain saunassa, sitä taivaallista lihasten ja mielen rentoutumista ja rauhoittumista, saunan tuoksua ja estetiikkaa… Ah, olen saunakuumeessa! Asiaa ei ole auttanut se, että ilma on tämän viikon ollut hiukan kuin saunassa muutenkin. Meistä pohjoiseen on merellä muodostumassa pyörremyrsky mikä on tarkoittanut sitä, että painostavaa ja ukkosmaista säätä on vyörynyt meillekin saakka matalapaineen mukana. Vaikka tämä myrsky ei todennäköisesti tule (onneksi) rantautumaan, vaikuttaa se silti mantereen ilmastoon aika kaukanakin myrskynsilmästä. Viime kesänä saunamaista tunnelmaa sain ruiskuttaessani vettä talon tiiliseinään sen jälkeen, kun lämpötila oli ollut yli 35 monta viikkoa peräjälkeen. Vesi kihahteli ja höyrystyi kuin parhaissa löylyissä!

Saunakuumetta olen lääkinnyt Tuomo Särkikosken teoksella Kiukaan kutsu ja löylyn lumo – suomalaisen saunomisen vuosikymmeniä. Miltei henkisestä ja tunteita herättävästä nimestään huolimatta kirja on oikeastaan Suomen Saunaseuran historiikki ja käsittelee suomalaista saunaa enemmänkin sauna-aktivistien ja tutkijoiden virallisesta ja tieteellisestä näkökulmasta, kuin tavallisen kansan kokemusten ja käytäntöjen pohjalta. Tämän huomioon ottaen lukeminen olikin yllättävän mielenkiintoista: nappasin todella paljon uutta tietoa saunamme menneisyydestä sekä niistä asenteista, tavoitteista ja ongelmista, joita saunan tutkijat, lääkärit ja saunaseuralaiset ovat kohdanneet vuosikymmenten kuluessa. Saunaa katsellaan kirjassa laajimmin urheilun ja kansanterveyden kannalta, ja sen alkuperää ja sukulaismuotoja etsitään Suomen ulkopuoleltakin. Saunantutkimuksesta käytiin kilpajuoksua ulkomaiden kanssa ja suomalaiset tutkijat tunsivat, että koska Suomi oli miltei ainoana maana pitänyt saunaperinteestään kiinni nykypäiviin saakka, olisi suomalaisen tutkimuksen oltava maailman huippua ja suomalaisten tutkijoiden edelläkävijöitä saunatutkimuksessa. Minut yllätti suomalaisen saunantutkimuksen ja –kulttuurin erittäin tiivis yhteistyö saksalaisten tutkijoiden ja lääkäreiden kanssa, joka jatkui jopa sotien läpikin.


Särkikoski, T. Kiukaan kutsu ja löylyn lumo. Gummerus, Helsinki, 2012.

“Meidän on saatava saunamme rakenne ja vaikutukset selviksi, ennen kuin ulkomaalaiset, kyllin kauan saamattomuuttamme ihmeteltyään, ryhtyvät saunamme kysymyksiä tieteellisesti ratkaisemaan.” (S.A. Brofeldt Suomalaisen Saunan Ystävien toimittamassa Saunakirjassa, vuonna 1940.)

Suomalainen sauna nousi muiden maiden tietoisuuteen ja kiinnostuksen kohteeksi aluksi erityisen hienosti olympialaisissa menestyneiden urheilijoiden kautta: oliko saunominen suomalaisten huippu-urheilusuoritusten salaisuus? Saunalla oli kansallisaatteessakin paikkansa, se oli suomalaisten oma ja sotienkin aikana rintamallakin pääsi saunomaan. Sittemmin hygieniaan ja terveyteen liittyvät kysymykset ottivat vallan: onko saunominen terveellistä ja sopiko se kaikille? Varsinkin ruotsalaisten tutkijoiden kanssa väännettiin kättä saunan terveellisyydestä tai terveydelle haitallisuudesta. Nämä kysymykset kansan terveydentilasta sopivat saumattomasti yhteen 40-luvun rotuajattelun kanssa. Natsi-Saksan arjalaiset karaisivat itseään palaamalla perinteidensä ääreen saunomalla, ja siitä johtuikin saksalaislääkärien ja -tutkijoiden kiinnostus Suomen saunatutkimusta kohtaan. Natsi-Saksassa saunatutkimuksen keinojen eettisyys oli kyseenalaista. Myös saunan teknisiä ominaisuuksia tutkittiin: millainen sauna on ideaalinen terveyden kannalta?

“…Eiköhän supisuomalainen sauna ole se, josta etsitään lievitystä vaikeina aikoina ja iloissa myötäeläjää. Eikä sauna ole koskaan suojaansa pyrkinyttä työntänyt pois!” (Eero Nikkilä Sauna-lehdessä 1962.) 

Minusta oli mukavinta lukea muun muassa yleisistä saunoista ja kylvettäjistä tai saunottajista, ja nuo aiheet jäivät kiinnostamaan vielä kirjan luettuanikin. Saunottajien päivät olivat pitkät ja työ raskasta. Jokaisen oli alkuaikoina hankittava lisäksi itse saippuat ja pesuvälineet. 40-luvun loppupuolella saunottajat valittivat epämoraalisesta käytöksestä saunoissa ja hetki pelättiin yleisten saunojen olemassaolon puolesta, ellei ‘omantunnonparien’ toimintaa saataisi kuriin. Vasta kun yksityissaunat kodeissa yleistyivät ja kuntien tukemat uimahallit saunoineen lisäsivät suosiotaan 70-luvulla, alkoivat yleisten saunojen kiukaat viiletä lopullisesti. Löytyyköhän jostain vielä vanhan ajan yleinen sauna? 

Ja entäpä Alvar Aallon Jyväskylän kaupunginkaunistusehdotus monumentaalisesta kulttuurisaunasta Harjun portaiden yläpäähän? 20-luvulla Aallon visio ei kelvannut Jyväskylän päättäjille ja kansallismonumentti jäi rakentamatta. Kuvitelkaa, kuinka upea sellainen olisi Jyviksen keskustassa?

Myös naisten osallistuminen Sauna-Seuran toimintaan ei ollut itsestäänselvää: vasta 1947 miehistä koostuvan saunaseuran jäsenten rouvat saivat testata seuran saunaa. Tekosyitä kiellolle riitti: jos naiset saavat yhden saunapäivän viikossa, seuran jäsenille jäisi vain kolme, tai: naisten runsaampi vedenkäyttö lisäisi huomattavasti lämmityskustannuksia.  Seuran jäseniksi naisia otettiin vasta 1949 lähtien. Muunlaisistakin säännöksistä unelmoitiin, tämä -80-luvulta:

“Valtakarista oli suorastaan kadehdittavaa, kuinka monissa muissa maissa saunan rakentamisesta annettiin yksityiskohtaisia määräyksiä ja ohjeita siitä, miten piti saunoa, kenelle sauna sopi ja minkälaisia sairauksia potevien tuli sitä välttää tai ainakin varoa.”

Henkilökohtaisesti minulle nuo saunamääräykset ovat juuri se juttu, jotka ulkomaisissa saunoissa naurattavat eniten (jos lämpötilan alhaisuus ei itkettäisi). Niissä sauna on varsin vaarallinen paikka ja siellä oleilu on suoranainen riski. Koko ajan kirjaa lukiessani en voinut olla miettimättä sitä, kuinka samaan aikaan, kun oltiin virallista saunakuvaa ja –tutkimusta kehittelemässä, kansaivälisiä suhteita luomassa, säännöksiä laatimassa ja perinteistä huolehtimassa, saunoivat viikottain miehet, naiset, lapset ja vanhukset, terveet ja sairaat, sillä samalla ilolla ja rauhalla, omalla hyväksi havaitsemallaan tavalla, huolehtimatta sen suuremmin testituloksista tai saunan maineesta maailmalla.

Kirja on varsinainen tiivis tietopaketti ‘virallisesta’ saunasta, saunatutkimuksesta ja sen kehityksestä keskittyen 1910- ja 1980- lukujen välille. Paljon tilaa annetaan suomalaiselle ja saksalaiselle saunatutkimukselle ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, jolloin tutkimus etenikin harppauksin. Esilleottamieni aiheiden lisäksi kirjasta löytyy valtavasti muutakin. Ihmistieteilijänä olisin mieluusti lukenut myös jotakin henkilökohtaisempaa: muistot, uskomukset, rituaalit ja arkiset perinteet eivät mahtuneet tämän kirjan piiriin.  

10 comments:

  1. Oi,oma sauna olisi kiva. Sellainen, jossa ei istuisi ymmärtämättömiä norjalaisia eväitään syömässä. Jep, on nähty tämäkin... Taitaa tämä haave tosin jäädä odottamaan lottovoittoa, kun takapihakin on vähän pieni edes saunamökille.

    Heitin sinua haasteella, jonka voit käydä noutamassa
    täältä
    .

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinpä! Minä olen ollut kerran kansainvälisen jengin kanssa saunassa, jossa a) varailtiin lauteilta paikkoja kun lahdettiin suihkuun b) availtiin ikkunoita ja ovia kun oli niin kuuma c) puhuttiin kännykkään ja d) puhuttiin taukoamatta siitä kuinka tuskallista saunassa istuminen on. Rentoudu siinä sitten ;-)

      Minullakin saunahaave jää odottamaan sellaista taloa, jossa tiedän asuvani piiiitkään. Hintoja en ole edes katsellut vielä, eli lottovoittokin saatetaan tarvita!

      Kiitti, käyn nyt kurkkimassa haastetta!

      Delete
  2. Onpas mielenkiintoisen kuuloinen kirja. Mullekin kelpasi sauna tanne! Janna ettei saunaseurassa ollut ensin naisia mukana.
    Hyvaa uutta vuotta!
    Tintti

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, minustakin oli mielenkiintoista, että naisia ei ollut saunaseurassa, kun kuitenkin naiset olivat saunomassa normaalielämässä yhtä paljon kuin miehetkin.
      Tästä kirjasta kyllä löytyi tosi paljon kaikenlaista tietoa.
      Ihanaa uutta vuotta myös sinulle!

      Delete
  3. Kiitos mielenkiintoisesta saunatietoudesta. Jännä, että kaipaat saunaa sielläkin, vaikka siellä on niin kuuma. Minä en ole koskaan oikein osannut kaivata saunaa Intiassa, muuta kuin sen takia, että minusta jotenkin tuntuu, että vain saunassa (siis oikeassa suomalaisessa saunassa!) saa itsensä oikein kunnolla puhtaaksi. Tuntuu, että vaikka kuinka seisoisi suihkussa, niin se ei ole sama asia kuin sauna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olepa hyvä! Täytyy myöntää, että esimerkiksi juuri nyt koneen edessä hikoillessani ja miettiessäni, että saankohan tänä yönä kuumuudelta nukuttua, en kaipaa saunaa ollenkaan :-) Mutta juuri tuon puhtauden ja rentoutumisen tunteen vuoksi ikävöin saunaa usein. Ja talvisin se olisi aivan mahtava. Täällä kylvetään paljon ammeessa rentoutusmielessä, mutta tunne ei ole ollenkaan sama, suihkusta puhumattakaan.

      Delete
  4. Harjutorilla on vielä yleinen sauna, Kalliossa! Käytettiin just meidän aussikaveria saunassa ja lumihangessa :D Se kyl tykkäs.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau, kiitos vinkistä! Yritän muistaa testata ihan uteliaisuuttani, kun ollaan seuraavan kerran siellä! Sauna ja lumihanki kuulostaa hyvältä matkamuistolta :D

      Delete
  5. Harjutorin sauna on IHANA! Sinne on päästävä aina Suomessa vieraillessa! :-D Tampereellakin on symppis Rajaportin sauna.

    Heli Koppelon ja Milka Alasen "Naisten saunakirja" on myös tosi hieno ja kiinnostava. Siinä on paljon upeita sauna-aiheisia kuvia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kirja- ja saunavinkistä. Meidän on tarkoitus mennä kesällä myös Tampereelle, eli ehkä pääsen testaamaan kahta yleistä saunaa!

      Tuo Naisten saunakirja kuulostaa hyvältä, laitan korvan taakse.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!