Friday, March 30, 2012

Ruokaisa Genmaicha

Genmaicha-tee sisältää ensin liotettua, sitten höyrytettyä ja lopuksi paahdettua ruskeaa riisiä, joka on sekoitettu vihreään teehen (useimmiten senchaan). Se on mielenkiintoinen sekoitus ulkonäöltään, ja maultaan rauhoittavan pehmeä ja ruokaisa. Se sopii mielestäni hyvin talvi-iltoihin, kun illallisesta on kulunut jo hetki, tai vaikka iltaliikunnan jälkeen. Genmaichaa voi nauttia hyvin mielin ennen nukkumaanmenoa tai vaikka tarjota lapsille, koska kofeiinipitoisuus on hyvin matala. Yleensä riisin sekoitussuhde teehen on 50-50. 

 
Löytyykö teistä Genmaichan ystäviä?

Wednesday, March 28, 2012

Helmi

Luin Sarah Hallin novellikokoelman The Beautiful Indifferencen muutama kuukausi sitten. Siitä lähtien tarinoiden tapahtumat ja tunnelmat ovat kummitelleet mielessä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Sarah Hall oli minulle uusi tuttavuus, vaikka mitenkään näkymättömissä hän ei ole ollut, kun katsoo palkinto- ja ehdokkuuslistaa. Ennen kokoelmaa on ilmestynyt Haweswater, Electric Michelangelo, The Carhullan Army ja How to Paint a Dead Man. Suomeksi teoksia ei ole toistaiseksi käännetty, mutta ovat saatavilla englanniksi ainakin Akateemisesta. 

The Beautiful Indifference on Hallin ensimmäinen novellikokoelma ja koostuu seitsemästä tarinasta. Huomioni kiinnittyi kirjaan viimeisen tarinan nimen vuoksi: Vuotjärvi. Mökki-Suomeen sijoittuva kertomus on voimakas, kuten muutkin kokoelman osat. Hallin tarinoissa luonto, fyysisyys, vaistot ja perimmäiset ‘alkutunteet’ ovat keskiössä henkilöiden välisissä suhteissa sekä sisäisessä maailmassa. Tarinat sijoittuvat useisiin paikkoihin: Englanti, Afrikka, Suomi ja Amerikka (ehkä). Myös aikakaudet vaihtelevat, kuten myös päähenkilöiden iät ja sosiaaliset asemat. Kaikki kuitenkin hehkuvat  synkkyyttä, voimaa, irtiottoja ja liikahtamattomia luonnonlakeja, jotka vaikuttavat henkilöiden ratkaisuihin, sosiaaliseen elämään ja yleiseen järjestykseen.

Hall, S. The Beautiful Indifference. Faber, London, 2011.


On harvinaista törmätä kirjaan, jossa joka ikinen lause ja sana kuulostaa täydelliseltä, ja jossa ei ole mitään liikaa tai liian vähän. Tämä kirja oli yksi tällainen kaunis ja vaikuttava harvinaisuus.

Onko Sarah Hall teille jo tuttu?

Sarah Hall puhuu kirjoistaan täällä.

Monday, March 26, 2012

Lukemisen vuosi


2012 on Australiassa The National Year of Reading (NYOR). Idea on saanut alkunsa järkyttävien tilastojen vuoksi: 

Nearly half the population struggles without the literacy skills to meet the most basic demands of everyday life and work. There are 46% of Australians who can't read newspapers; follow a recipe; make sense of timetables, or understand the instructions on a medicine bottle.”

Olin todella yllättynyt, kun jostain luin australialaisten huonon lukutaidon vaikutuksista työelämään, siis työnantajan näkökulmasta. Työntekijöiden heikko lukutaito vaikutti tuottavuuteen ja työturvallisuuteen.  Siksi varmaan monet työnantajatkin ovat sponsoroineet vuotta.

Vuoden aikana järjestettävien tapahtumien on tarkoitus innostaa lapsia ja perheitä lukemaan ja lukutaitoisia löytämään uutta inspiraatiota. Oma lukuhaasteeni onkin syntynyt osittain NYOR:n ansiosta. Mukana vuoden promootiossa ja sponsoreina ovat hallintoelimet, media, kirjailijat, koulut, kustantajat, kirjakaupat, työnantajat, lastentarhat, kirjastot jne.

Australiansuomalaiset, oletteko huomanneet NYOR-mainoksia missään? Isoissa kaupungeissa näyttäisi olevan luonnollisesti enemmän tapahtumia. Pahoin pelkään, että pienet jäävät paitsi, vaikka tarvetta olisi. Itse en ole löytänyt viitteitä muualta kuin nettisivuilta, mutta onneksi vuosi on vielä aika nuori.

http://www.love2read.org.au

Sunday, March 25, 2012

The Book of Tea

Kakuzo Okakuran The Book of Tea on vuonna 1906 englanniksi kirjoitettu klassikko, jonka tarkoituksena oli valaista länsimaille teen ja ‘teeismin’ merkitystä Japanin kulttuuriin ja estetiikkaan. Taoismin ja zen-buddhalaisuuden etiikan mukainen elämä ja niiden “esittäminen” teeseremoniassa on teeismin selkäranka, mikä heijastuu koko yhteiskuntaan, kulttuuriin ja taiteeseen. Kirja on niin kaunis ja syvä, että en ole jostain syystä vain pystynyt lukemaan sitä kuin muutaman kappaleen kerrallaan. Ahdistun jo ajatuksesta, että se loppuu. Hullua, tiedän, ja tiedän myös, että  kyseessä on kirja, joka on ehdottomasti luettava useammin kuin kerran.

The long isolation of Japan from the rest of the world, so conducive to introspection, has been highly favourable to the development of Teaism. Our home and habits, costume and cuisine, porcelain, lacquer,painting--our very literature--all have been subject to its influence.No student of Japanese culture could ever ignore its presence. It has permeated the elegance of noble boudoirs, and entered the abode of the humble. Our peasants have learned to arrange flowers, our meanest labourer to offer his salutation to the rocks and waters. In our common parlance we speak of the man "with no tea" in him, when he is insusceptible to the serio-comic interests of the personal drama. Again we stigmatise the untamed aesthete who, regardless of the mundane tragedy, runs riot in the springtide of emancipated emotions, as one "with too much tea" in him.”

The Book of Tea on ladattavissa ilmaiseksi Project Gutenbergissa täällä. 

Friday, March 23, 2012

Madame Flavour

Onko hyvälaatuisen pussiteen luominen mahdollista? Pussiteehenhän käytetään yleensä teelehtien pieniksi hiukkasiksi rikkoutuneet jämät. Melbournen Madame Flavour (Corinne Noyes) päätti muutama vuosi sitten muuttaa tämän, ja käyttää hyvälaatuisia kokonaisia teelehtiä (plus mausteita) kolmionmallisissa pusseissa, joissa lehdillä oli tilaa aueta. Paitsi hyvät raaka-aineet, myös kaunis design ja henkilökohtainen ote kiehtovat. Jokaisen teen mukana tulee kirje ja hieman tietoa siitä, kuinka kyseiseen teesekoitukseen päädyttiin. 

Kun Madame Flavourit tulivat ensimmäistä kertaa kauppoihin, kokeilin heti Sultry Chaita (nam!) ja mustaa teetä ruusunlehdillä (yök!). Ruusunlehtisekoitusta on enää saatavilla vain valkoisen teen kanssa, mikä ehkä selittää, miksi mina(kään) en pitänyt mausta. Onko muilla ongelmia ruusunmakuisten juomien kanssa? Minä en taida voida itselleni mitään: makunystyräni automaattisesti yhdistävät ruusun saippuaan ja tunnen aina juovani kuumaa saippuavettä, jos teessä on ruusunmakua! 

Nyt nappasin mukaani Green, Jasmine & Pear sekoituksen. Madame Flavour kuvaa makua seuraavasti:

Scent stirs strong memories. For me, the scent of Jasmine evokes memories of the exotic tea salon tucked away in the Marais district of Paris where I had my first cup of this classic tea with my mother. We’d been happily wandering the streets of her childhood all day… Green tea brings me back to earth. A smooth Chinese green, full of health-giving properties.




Ensimmäisen kupposen jälkeen uskallan suositella uutta hankintaani. Päärynä tekee yhdistelmästä mielenkiintoisen: sillä on viilentävä ja virkistävä vaikutus. Luulen, että tämä tee toimisi loistavasti myös jääteenä juuri päärynän ansiosta. Madame Flavour teet ovat 70% luomua ja kaikki tulevat suoraan teenviljelyksiltä, joilla maksetaan kunnon palkka.

Oletteko kokeilleet? Mitä mieltä olette?

http://www.madameflavour.com/home.html

Thursday, March 22, 2012

Manga, manga!

Olin jo pitkään katsellut japanilaista mangaa sillä silmällä, mutta aina kun uskaltauduin niitä selaamaan, en yhtäkkiä osannut innostua niistä ollenkaan. Kuva ja pari sanaa per ruutu? Mistä tietää onko tama hyvä? Teinimeininki? Kuitenkin pääkopassa jomotti tietoisuus siitä, että en vain tajua koko ideaa, ja voisin hyvinkin löytää mangasuosikin, jos vain vakavissani yrittäisin. Vuoden haasteen ansiosta vihdoin kuulutin konsultoinnintarpeeni maailmalle ja ystävän manga-ekspertti-pikkusisko riensi apuun suosituksineen.

Seuraavaksi haasteeksi osoittautui saatavuus. Kotikaupungista oli turha yrittää. Kirjastossa ei ollut yhtään listan sarjoista. Netistä en uskaltanut selaamatta tilata. Oli päästävä kirjakauppaan, jossa olisi tarpeeksi laaja valikoima.

Sydneyn lomalla tama onnistui, vaikkakin puolivahingossa. Kinokuniya on Japanin suurin kirjakauppaketju, jolla on liike myös Sydneyn keskustassa. Olin jo aikaisemmin kuullut kyseisestä kirjakaupasta, mutta toisessa yhteydessä. Dubaissa asuva tuttu oli löytänyt sieltä japanilaisia ja kiinalaisia Muumi-tuotteita. Tai siis “Muumi-tuotteita”. Jostain syystä en edes olettanut, etta Australiassakin olisi kyseinen puoti. Nyt sitten ihan kadulla kävellessä  tuttu nimi iski silmään – ja eikun viivana sisään. Mukana olleet 5-vuotiaat + vauva pidettiin tyytyväisinä kaiken ympärillä olevan väriloiston, fantastisen lastenkirjaosaston ja japanilaisten kitschin keskellä, kun taas aikuiset riehuivat kuin iloiset possut mudassa. Parin tunnin jälkeen oli sanottava kaihoisat hyvästit, ja käveltävä haikeana lukuisten vielä tutkimattomien hyllyjen ohi. Olisin mielelläni viettänyt koko päivän hyllyjen välissä haahuillen. Mukaan tarttui kuitenkin  lastenkirjojen ohella Yuki Midorikawan Natsume’s Book of Friends (Vol 1).

Midorikawa, Y. Natsume's Book of Friends Vol 1. Viz Media, San Francisco, 2010.


Haaste numero kolme olikin sitten itse lukeminen. Aloitin kirjan muutamaan kertaan, mutta siitä ei vain tullut mitään. Siirryin suosiolla perinteisen kirjallisuuden pariin. Sadetta (kts. edellinen postaus) on kiittäminen siitä, että tuli aika, jolloin ei ollut mitään muuta tekemistä. Parin aloituskerran jälkeen koin jonkinlaisen heräämisen, jolloin erilainen, visualisoiva lukutapa napsahti päässäni päälle, ja kertomus näyttäytyikin yhtäkkiä edessäni ikään kuin lennokkaana elokuvana! Opin sen, että mielikuvitusta on mangan kanssa käytettävä eri tavalla, jotenkin täyteläisemmin, ruutujen välissä. Tämä tarina loppuu, kuten edellisetkin: odottelen seuraavaa osaa kolahtavaksi postilaatikkoon.

Natsume’s Book of Friendsistä kuitenkin lisää: Takashi Natsume on lukiota käyvä poika, joka on pienestä saakka pystynyt näkemään henkimaailman asukkaita. Hän muuttaa asumaan sukulaistensa luokse pieneen kylään, jossa hänen isoäitinsä asui. Takashi on perinyt kykynsä nähdä demoneita ja henkiä isoäidiltään, joka oli saman ikäisenä kirjoittanut henkien nimet kirjaan, vangiten nämä palvelukseensa. Takashi saa kirjan käsiinsä, mutta henget, jotka haluavat vapautensa takaisin eivät tunne eroa isoäidin ja lapsenlapsen välillä...

Minuun vetosi kirjan avaama ikkuna japanilaiseen kansanperinteeseen ja uskontoihin. Takashi elää kahdessa maailmassa: modernissa Japanissa sekä perinteiden, uskomusten ja  henkien kansoittamassa todellisuudessa, mikä on muilta unohtumassa.

Hiukan minua vielä jännittää, että kuinka saan saman lukuvaihteen päälle saatuani kakkososan kotiin?
Kuinkas te: löytyykö suosikkimangaa? Vinkkejä otetaan vastaan sekä aiheiden että lukutapojen suhteen.


Wednesday, March 21, 2012

Epätoivoisia tekoja

Jouduin parin viikon takaisella lomalla sateen ja tulvan saartamaksi, enkä voinut mennä minnekään. Oli hyvä juttu, että mukana oli vino pino kirjoja, joiden loppuessa appi vielä suositteli  hyllystä löytyvää Shamini Flintiä.

Shamini Flint oli kutsuvieraana viime vuoden Big Sky Readers and Writers Festivalissa Geraldtonissa. Olin todella vaikuttunut hänen partaveitsenterävästä älystään ja hillittömästä huumorintajustaan puhujana. Hän kirjoittaa lastenkirjoja, asiakirjallisuutta (non-fiction?) ja dekkareita. Koska viime vuonna olin vielä niin nirso lukemisen suhteen, ei minulla ollut kiinnostusta edes yrittää Flintin Inspector Singh Investigates- sarjaa. Niin paljon kuitenkin vaikutuin Flintin puheenvuoroista, että ostin sarjan kaksi ensimmäistä osaa apille joululahjaksi.

Kun nyt olin päättänyt ylittää itseni genrerajojen suhteen,  löysin itseni  Inspector Singh Investigates:  A Most Peculiar Malaysian Murder suositusten kera kädessäni, samalla kun rankkasade pyyhki kattoa.

Flint, S. Inspector Singh Investigates: A Most Peculiar Malaysian Murder. Minotaur Books, New York, 2010.


Olisihan jo pitänyt arvata: nautin tästäkin (vai johtuikohan se vain sateesta?). On tunnustettava, että minulla on kyltymätön jano Aasian kulttuureita kohtaan, mikä monesti heijastuu lukemiseen. Inspector Singh –sarjan jokainen osa sijoittuu eri Etelä- ja Kaakkois-Aasian maahan (siis ainakin tähän asti on sijoittunut). Inspector Singh on ylipainoinen etsivä, jonka toimintametodit eivät aina miellytä hänen kollegojaan Singaporessa.  Hänellä on kuitenkin ilmiömäinen kyky ratkaista hankalia murhamysteereitä, mikä pitää hänet palkkalistoilla. Kirjat liikkuvat kevyessä painoluokassa teeman ja luettavuuden suhteen, eli miellyttävää loma- tai matkalukemista. 

Mikä teki sarjasta minulle mielenkiintoisen, oli se taidokkaasti sisäänkirjoitettu maiden ja kulttuurien tanssi kommunikaatiossa ja asenteissa henkilöiden välillä. Virkistävää oli eritysesti se, että kyseessä ei ole länsimaiden ja aasialaisen kulttuurin välinen asettelu, vaan Aasian sisäiset stereotypiat ja maiden historiat. Myös länsimainen ex-pat –kulttuurin kuvaus on kuulemma hyvin osuva, kertovat entiset Malesian ja Singaporen ex-patit, joita löytyy tuttavapiiristä.
  
Sarjassa ovat ilmestyneet seuraavat osat, joista viimeinen on tulossa uunista ulos huhtikuussa:

Inspector Singh Investigates: A Most Peculiar Malaysian Murder
Inspector Singh Investigates: A Bali Conspiracy Most Foul
Inspector Singh Investigates: The Singapore School of Villainy
Inspector Singh Investigates: A Deadly Cambodian Crime Spree
Inspector Singh Investigates: A Curious Indian Cadaver (julkaistaan ensi kuussa!)

Monday, March 19, 2012

Täydellistä teetä etsimässä…


En ole vähään aikaan perustanut maustetuista teistä (onko tuo viimeinen sana suomea?), mutta ennen joulua suoritin impulssiostoksen  pikkuputiikissa. Ostin T2:n yhdeksän vihreän irtoteen kokoelman kivassa peltirasiassa. Järkeistelin 52 dollarin sijoitusta sillä, etta peltirasia ja pikkupurkit palvelevat teen loputtuakin uusiokäytössä. Teet ovat olleet päivittäisessä työkäytössä ja yhdeksän eri maun tuoma vaihtelu on ollut kieltämättä virkistävää. Mutta – jotenkin sekoitukset eivät vakuuta. Mielestäni teemakuni on nykyään sen verran kultivoitunut, että keinotekoinen ‘flavouring’ ei maita, ja tässä kokoelmassa niitä on muutamassa teessä. On eri asia, jos makua saadaan luonnollisesti esimerkiksi kukilla tms.

Lomalla Sydneyssä nautin ystävän kanssa ihanimmista ihanimman jättikokoisen chain T2:n kahvilassa. Hitaan ja hartaan teiden nuuskimisen sekä upean teevarustelun tutkimisen jälkeen mukaan tarttui myös White Jasmine (strong sweet jasmine with light sugarcane and earthy deliciousness. A must for jasmine fans).  Se on suurikokoisista lehdistä koostuva miellyttävä irtotee. Rehellisyyden nimissä on kyllä ihmeteltävä, että miksi tarvitaan sokeriruokoa vielä makeuttamaan? Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä ostos, joka on pitänyt minut käynnissä viimeiset kaksi viikkoa.


T2 löytyy kaikista osavaltioista ja toimittaa tilauksia postitse. Lisää:


Kiva T2 lahjaidea. Löytyy myös mustien ja valkoisten teiden sekoituksena.

Oma ensimmäinen teetavarataloihastus oli Adelaiden T bar vuonna 2004. Oih, ne ihanat kakut ja rivikaupalla upeita teitä! Enkä ole koskaan joutunut pettymään tuotteisiin. En tiedä kuvittelenko vain, mutta T2 teet ovat aina mielestäni jotenkin keinotekoisen makuisia näihin verrattuna. Omat kestosuosikit ovat olleet Mate, Ar-T-San Tea, Arabian Mint, Russian Caravan ja Jasmine Dragon Eyes. T bar on vain Adelaidessa, mutta onneksi nettitilaukset onnistuvat muualle.

Postauksen otsikko on harhaanjohtava. Luulen, että olen jo löytänyt täydellisen teen. Melbournen Balaclavassa (ihan Balaclavan juna-aseman lähellä, Sandringham Line) on pikkuinen The Coffee Company. Kahvinystävät löytävät sieltä luonnollisesti kaikenlaisia ihanan tuoksuisia laatuja, mutta samasta tilasta löytyy myös Carlisle Tean taivaalliset teet. Omat suosikit ovat nostalgisista syistä oman vanhan hoodin nimeä kantava Balaclava Blend (Japanese sencha, Ceylon black tea, mango, peach and chrysanthemum) ja maailman paras tee ikinä: Evening Mist (Japanese sencha with sunflower blossom, cornflowers and rose petals). Jostain syystä Balaclava Blendin mango- ja persikkaflavouring ei häiritse makua. Ehkä sitä on niin vähän? Itselleni tuo ronski ja täyteläinen Balaclava Blend on itsestäänselvä talvitee, kun taas lohdullisen kepeä ja salaperäinen Evening Mist sopii kesään. Molemmat ovat kaiken lisäksi niin äärettömän kauniita katsella, että laitan ne aina lasisiin teepurnukoihin.

The Coffee Companyllä on onneksi myös nettikauppa. Muuten en olisi ikinä voinut muuttaa pois sen läheisyydestä!


Oletteko te löytäneet unelmienne teen? Entä mikä on paras ‘teetavaratalo’?

Sunday, March 18, 2012

Odottamattomia tapahtumia

Viikonloppu ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaisesti. Uimalaukut pakattuina olimme matkalla halliin ja sen jälkeen oli tarkoitus menna vielä sunnuntaiseen tapaan nuuskimaan ruusuja, mutta kuinka ollakaan: löysimme itsemme pysähtyneen auton kanssa risteyksestä keskellä ei-mitään. Auto oli vähän hikotellut, kun vein miestä töihin, mutta 10km kaupungin ulkopuolella Ford pysähtyi. Sain sen onneksi peruutettua levähdysalueelle, mutta siihen päästyään auto ei enää inahtanutkaan. Vietin hiljaisen hetken 38 asteen helteessä kuunnelleen viisivuotiaan teoriaa siitä, kuinka kuolemme käärmeenpuremiin, jos avaamme oven. Kännykkäyhteyttä ei ollut, eikä vettä ja keskipäivän aurinko pään päällä. Sain ohikulkevan auton pysähtymään ja ihana, suloinen ihminen otti meidät kyytiinsä ja heitti kotiin. Seuraavaksi soitto vakuutusyhtiöön ja kohta olimmekin elämämme ekassa hinausrekkakyydissä. Perillä kiristeltiin ruuveja ja testailtiin sitä sun tätä. Auto saatiin käyntiin, mutta tuomio on yhä epäselvä: ehkä jonkinlainen sähköongelma, ehkä sytytystulpat tai sitten likaista bensaa. En jaksa juuri nyt välittää. Olen niin onnellinen, että olen kotona, auto on täällä ja ilmastointilaite toimii.

Toisenlaisia odottamattomia kohtaamisia on myöskin sattunut. Sängyn vierellä on pinon päällimmäisenä Ben Aaronovitchin Moon Over Soho. Se on jatkoa Rivers of Londonille ja olen pahasti koukuttunut. Ben Aaronovitch on aiemmin kirjoittanut Dr Who -episodeja ja samanlaista huumoria, jännitystä ja taikaa löytyy myös hänen kirjoistaan. Aaronovitchin web-sivut esittelevät hänet seuraavasti:

Ben Aaronovitch was born in 1964. He had parents, some brothers, some sisters and a dog named after a Russian cosmonaut. He also had the kind of dull childhood that drives a person to drink, radical politics or science fiction.”

Lukiessa havahduin siihen, että en ole oikeastaan lukenut yhtään fantasianovellia sitten Tolkienien joskus yläasteella. Rivers of London (julkaistu USA:ssa nimellä Midnight Riot, Suomessa saatavilla ainakin kirjastoissa alkukielellä) ajatutui pinoon mielenkiintoisen nimensä ja kivan kannen perusteella. Tämän vuoden kunnianhimoinen projektini on lukea kirjoja sellaisista genreistä, joista en normaalisti niin välittäisi. Rikos- ja trillerikirjoilla olen tämän haasteen aloittanut, ja kun olin lukenut Rivers of Londonia noin kymmenen sivua, ilostuin kuvitellessani löytäneeni rikoskirjan, jonka lukemisesta OIKEASTI nautin (sorry Jo Nesbø ja Stieg Larsson). No, aika pian alun jälkeen ilmestyi tarinaan aaveita, yliluonnollisia tapahtumia ja taikaa. Siinä vaiheessa syntyi tarve katsoa takakannesta, että mitä oikeastaan olinkaan lukemassa. Ja hittolainen, kuinka olenkaan nauttinut näistä kahdesta kirjasta sen jälkeen! Tempo on nopeatahtinen, kerronta sujuvaa kuin hauska perjantai-iltapäivä lontoolaisessa pubissa työkavereiden kanssa - aina pitää lukea “vielä yks sivu”. Yksityiskohdat Lontoon historiasta, paikoista, arjesta ja tunnelmista tekevät kirjasta todentuntuisen, mikä ei ole pieni saavutus siinä mielessä, että kirjassa vilisee vampyyrejä, velhoja, aaveita ja monisatavuotisia sivuhenkilöitä.

Psykologista syväanalyysiä toivoville tämä kirja on pettymys. Päähenkilö ja kertoja PC Peter Grant on suhteellisen etäinen: syvälle ei menna tunteiden ja motiivien suhteen. Joitakin lukijoita on ärsyttänyt se, että Grant hyväksyy niin helposti täysin erilaisen todellisuuden ilman minkäänlaista epäilyä tai kriisiä ensimmäisen aavekohtaamisensa jälkeen ja liittyessään Metropolitan Policen puolisalaiseen osastoon. Sama koske kirjan muita henkilöitä, mutta ei Lontoon historiaa ja paikkoja - päinvastoin. Lontoossa aikaansa viettäneet pääsevät heti mukaan tarinaan ja tuntevat lentävänsä Grantin mukana paikasta toiseen juonen kiidättäessä eteenpäin. Myös Dr Who –fanit löytävät kirjasta sitä samaa fiilistä, jossa tästä universumista voi löytyä vaikka minkälaisia elämänmuotoja, eikä tähän totuttuaan enää nosta kulmaansa yllätyksille.


"We headed down through Trafalgar Square and took advantage of the discreet Metropolitan Police flash on the windscreen to cut through the Mall, past Buckingham Palace and into Victoria. I knew there were only two places we might be going; Belgravia nick, where the Murder Team had their incident room, or Westminster Mortuary where the body was stashed. I hoped it was the incident room, but of course it was the mortuary.
'But you understand the scientific method, though?'
Asked Nightingale.
'Yes sir,' I said, and thought, Bacon, Descartes and Newton - check. Observation, hypothesis, experiment and something else I could look up when I got back to my laptop.
'Good,' said Nightingale. 'Because I need someone with some objectivity.
Definitely the morgue then, I thought."
(Rivers of London)   


Kun olen vaahdonnut kirjoista ystäville, fantasia-fanit ovat suositelleet Terry Pratchettiä. En ole vielä uskaltanut. Kuinka te? Kolahtaako sci-fi tai fantasia? Mielipiteitä Aaronovitchista?

Sarjan kolmas osa Whispers Under Ground on tulossa ulos kesäkuussa Briteissä. En malta odottaa!




Aaronovitch, B. Rivers of London. Gollancz, London, 2011.

Aaronovitch, B. Moon Over Soho. Gollancz, London, 2011.


Saturday, March 17, 2012

Tervehdys!

Haastoin itseni tänä vuonna lukemaan sellaista kirjallisuutta, mitä kohtaan en ole normaalisti tuntenut vetoa. Tämä tietenkin 'normaalilukemisen' lisäksi. Haasteen kautta toivon, että yllättyisin iloisesti ja jollakin lailla laajentaisin tajuntaani. Ehkä löytäisin myös enemmän juteltavaa muiden lukijoiden kanssa :-).

Australiansuomalaisena pyrin blogin kautta myös pitämään yllä suomen kielen taitoa. Virheistä saa siis nipottaa!

Rakastan kirjoja. Kotona on luettu aina, mutta opiskeluaikana lukeminen keskittyi ainoastaan alan asiakirjallisuuteen. Opintojen loputtua minun piti työskennellä mieleni kanssa kauan, ennen kuin huviksi lukeminen ei tuottanut jonkinlaista protestanttiselle etiikalle tyypillistä syyllisyydentuntoa. Sittemmin olen saanut kirjoihin myös toisenlaista näkokulmaa "oikean työn" lisäksi lyhyehköissä työsuhteissa kirjakaupassa, kirjastossa ja kustannustoimittajana.

Tee on minulle intohimo ja kaikkeen sopiva lääke. Juon teetä ainakin litran päivässä, joten olen ehtinyt kokeilla kaikenlaisia sekoituksia, formaatteja ja laatuja! Lempiteeni on vihreä tee. <3

Mielenkiinnolla odotan, että millaiseksi tämä luku- ja teeblogi kehittyy. Tervetuloa kommentoimaan ja keskustelemaan!