Friday, August 31, 2012

Viikonloppu, vihdoinkin!


Viikko on menty aikamoista haipakkaa eikä nytkään ole aikaa pysähtyä pidemmäksi aikaa. Hustvedtin The Summer without Men on luettu mielenkiinnolla ja ilolla loppuun. Aihepiiri sivuaakin juuri sopivasti edellistä, eli naisten ja miesten eroja ja yhtäläisyyksiä lukemisessa ja kirjoittamisessa ja muussakin. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Sinisen linnan kirjastossa on muuten parhaillaan käynnissä samanlainen tekstinäytteiden sukupuolitesti (kuulostaapas jotenkin irvokkaalta!), jonne löytää tuolta Blogs I like –osiosta. 

Nyt kuitenkin toivottelen oikein kivaa viikonloppua kaikille Yamatji-runoilijan, Jerry Maherin värssyin ystävyydestä.


Smiling with a Heavy Heart

Hey my friend gotta moment
I don’t want to sound like I’m blue
It’s been an interesting journey
That I enjoyed mostly with you

I remember how scared I was of flying
How I used to look at you
Maybe I should have showed I wasn’t scared at all
But if I did I would look like a fool

I smiled even though I was hurting
I laughed even when I was blue
But even with a heavy broken heart
I always felt very close to you

Your words and advice I took on board
Alas at times I couldn’t set them right
But how do you think with a heavy heart
When you know that all is not right

I will carry those memories forever
The fun and good times we shared
The laughter and jokes and tears that fell
Were from a good friend’s heavy heart

Be happy and smile when you read this
It’s not meant to make you feel sad
I just wanted to share a moment
With the best friend I ever had.



Whisper to Me Gently

Some days I feel kinda tired and sleepy
Then some days I feel kinda flat and weepy
Then gentle words are whispered to me
Oh boy I feel alive and free

You came into my life when I was down
Then you lifted me and you bought me around
With those sweet whispered words you would always say
They lifted me from day to day

I now look forward instead of looking back
It’s you I know that put me on track
You never gave in you made me feel
That I am worth it it’s true it’s real

Your whispered words are true my friend
I know I feel it and I will never give in
If it weren’t for you and your whispers in kind
Those whispered words to me would have been blind

Wednesday, August 29, 2012

Terveisiä Marsista ja Venuksesta!

Ta-daa! On aika paljastaa kymmenen tekstinäytteen kirjoittajien sukupuolet. Viisi lukijaa on rohkeasti lähettänyt kommenttikenttään veikkauksensa. Jännitys tiivistyy....

Oikea rivi (lähteineen) on:

1 – Mies -  Gregory David Roberts: Shantaram
2 - Nainen – Kiran Desai: The Inheritance of Loss
3 – Mies – Benjamin Kunkel: Indecision
4 – Mies – Gustave Flaubert: Sentimental education
5 – Mies – Carlos Ruiz Zafon: The Prisoner of Heaven
6 – Nainen – Barbara Kingsolver: The Poisonwood Bible
7 – Mies - Ruchir Joshi: The Last Jet Engine Laugh
8 – Nainen – Melinda Haynes: Mother of Pearl
9 – Mies – Roald Dahl: Mr Feasey
10 – Nainen – Tove Jansson: Travelling Light

Eniten V.S. Naipaulin hehkuttamia kirjailijoiden sukupuolentunnistamiskykyjä oli Lurulla ja Ilonalla, jotka molemmat arvasivat kuusi oikein kymmenestä. Aivan kannoilla olivat Minni ja Riina viidellä oikealla arvauksella. Katjan telepaattiset kyvyt olivat heikoimmat; vain neljä oikein kymmenestä. Ai-jai!

Mitä voimme tästä päätellä? Viiden henkilön otannalla uskallan sanoa, että ainakin näiden täysin satunnaisten näytteiden kohdalla kirjailijan sukupuolen tunnistaminen oli yhtä lailla täysin satunnaista. Naipaulin väite ei siis saanut tukea, vaikka ehkä hän tarkoittikin, että ainoastaan älykkäät miehet voivat havaita tuollaisia seikkoja tekstin perusteella... Tässä testissä vain Melinda Hayesin tekstipätkän arvasivat kaikki osallistujat naisen käsialaksi.

Suuri kiitos kaikille osallistuneille!

Naiset ja miehet kirjoittakoot ja lukekoot kaikessa rauhassa :)



Tuesday, August 28, 2012

Muistutus, hyvät kanit :)

Huomenillalla paljastan ihmiskokeen oikeat vastaukset. Vaikka postausta on kurkkailtu huimat määrät, vain yksi lukija on uskaltatunut/ehtinyt/halunnut arvailla kirjailijoiden sukupuolta. Please, please, please: olisi niin mukava katsoa, kuinka moni osuu oikeaan tai väärään.


Auringonlaskua satamassa.

Monday, August 27, 2012

Luovuttaako, vai toivoako vielä?


Maija Haaviston Marian ilmestyskirja havahdutti minut huomaamaan, että en ole todella pitkään aikaan lukenut mitään, jossa kertoja-minä olisi teini tai nuori aikuinen. Maailman ja asioiden dramaattinen mustavalkoisuus heitti minut takaisin nuoruusvuosiin, siihen aikaan kun muiden  hyväksyntä  ja jonkinmoiseen joukkoon kuuluminen oli tärkeää ja sen puute saattoi pilata koko päivän, tai elämän


Haavisto, M. Marian ilmestyskirja. Muruja, 2011.


11-vuotiaan Marian elämä muuttuu suunnattomasti hänen sairastuttuaan lomalla. Lääkärit eivät kykene lukuisista testeistä ja kokeista huolimatta antamaan kattavaa diagnoosia. Todellisuus ja lääketiede eivät kohtaa, ja Maria joutuu pyörätuoliin, koska jalat eivät kanna ja voimat eivät riitä diagnoosista riippumatta. Marian on opeteltava elämään eri tavalla: arjessa tai tulevaisuudessakaan kaikki aikaisemmin tehty ja suunniteltu ei ole välttämättä enää mahdollista. Marian on myös totuttava muiden erilaiseen suhtautumiseen nyt kun hän käyttää pyörätuolia.

Kerronta on kaunistelematonta ja nopeatempoista. Sivumäärään (229) on saatu mahtumaan valtavasti suuria teemoja: itsenäistyminen, yksinäisyys, sairaudet, lääketieteen rajallisuus, raiskaus, abortti, lapsen menetys, lapsettomuus, seksuaalisuus, huumekokeilut, alkoholismi, syömishäiriöt, kuolema, itsemurha, syyllisyys, rakkaus ja ero. Kaikki käydään läpi nuoruuden vimmalla. Lukukokemus oli paikoitellen isojen teemojen runsaasta viljelystä johtuen läkähdyttävä, mutta myös antoisa havahduttaminen siihen epätietoisuuden ja byrokratian limboon, johon ihminen joutuu, jos hänen sairautensa ei täytäkään tiettyjä ennaltatunnettuja kriteereitä. Diagnosoidaanko silloin jotakin muuta, jotta voidaan laittaa rasti ruutuun? Kokeillaanko uusia lääkkeitä ja hoitokeinoja loputtomiin? Millaisia kokeita suoritetaan ja kuinka usein? Kuka maksaa kalliit hoidot? Entä jos mitään uutta ei löydy, entä jos ei ole enää toivoa, tai entä jos kaikki onkin vain korvien välissä?   

“Pieni asuntoni on suunnaton luola. Mina en oikeastaan asu siellä, minä vain elän, siinä missä hengissä olemista voi voi pitää elämisenä. Elämäni keskittyy sänkyyn, siihen joka oli minulle ja Teolle yhdessä liian pieni, mutta pelkästään yhdelle ihmiselle on enemmän kuin riittävä. Asuntoni on kuin sairaalan heräämö. Siellä ei juuri tapahdu muuta kuin se, että menen nukkumaan ja aamulla herään. Unen ja heräämisen välinen aika on liian lyhyt ja heräämisen ja unen välinen liian pitkä.”

Marian aikuistuminen ja itsenäistyminen tapahtuu pyörätuolin ja tuntemattoman sairauden varjostamana. Ruusujen päällä ei kirjassa tanssita, vaikka rakastutaankin. Julkisuudessa pyörätuoleja käyttävät super-ihmiset, jotka jakavat inspiraatiota ja kiitollisuuden tunnetta ympärilleen. Entä jos haluaa elää aivan normaalia elämää eikä olla urheilusankari? Turhautuminen ihmisten suhtautumistapoihin ja ennakkoasenteisiin sekä lääkäreiden ymmärtämättömyyteen tuntuu ruokkivan Marian pessimististä, tai ainakin ääri-realistista asennetta entisestäänkin.

“Pelko hiipii minuun. Vajoanko syvälle johonkin huumeiden maailmaan, josta ei pääse enää pois? Entä jos minulle käy kuin Disneyn Dumbo-elefantille? Jenna ja Riku selittävät minulle etukäteen, että en saa jumittua negatiivisiin ajatuksiin. Niin kauan kuin mietin vain positiivisia juttuja, kaikki menee hyvin. Ei saa ajatella sellaisia asioita kuin kuolema, elämän lyhyys, sairastaminen, maailman pahuus tai entiset seurustelukumppanit.
-          Mitä muita asioita on, mitä voi ajatella? minä kysyn ja saan muut nauramaan.”

Kirja etenee osittain takaumien kautta, ja joissakin kohdissa kesti hetken aikaa tajuta, mihin ajanjaksoon Marian elämässä oltiin hypätty. Kerronta on vauhdikasta ja kirja tekee mieli ahmaista kerralla. Lukiessa huomasin toivovani, että joihinkin teemoihin oltaisiin joko syvennytty hieman enemmän tai ne oltaisiin jätetty kokonaan pois, esimerkiksi Marian ystävien syömishäiriöt tai mahdolliset itsemurha-aikeet olivat tällaisia. Pintaraapaisuina ne jotenkin tuntuivat vievän merkitystä itse aiheesta.

Paitsi rankkoja aineksia, kirjasta löytyy myös kaunista ystävyyttä, välittämistä, ymmärrystä, rakkautta ja taidetta. Maria piirtää, vihkokaupalla, ja piirustusten kautta tutkii itseään, muita, ympäristöään ja elämää. 

Kirjan loppu yllätti minut. Ei niin, että loppu olisi ollut yllätyksellinen, vaan siten, että se saapui niin arvaamatta. Nopea tempo säilyi viimeiselle sivulle saakka, ja sitten yhtäkkiä tarina ei jatkunutkaan. Loppu oli mielestäni novellimainen, mutta ei ehkä toiminut yhtä tehokkaasti pidemmässä tekstissä. Minä jäin miettimään oliko videokuvaus sittenkin tärkeämpää Marian elämässä kuin olin aiemmin lukemastani ymmärtänyt? Lukija jäi hiukan janoiseksi.


Teetäkin, tietenkin!


Teetä on tietenkin juotu tässä kirjojen lukemisen ja muun häsellyksen lomassa. Johtuuko Suomen syksystä vai mistä, mutta olen jatkanut marjaisella linjalla. Viime päivät on kuljettu lahjaksi saadun australialaisen Pop-in Teas Berry Green –teen voimin. Pop-in Teas valmistetaan Queenslandin Maryboroughssa, jossa on myös kauppa ja teehuone. Kaukana asuvat voivat tilata teetä nettikaupasta, jonka sivupäivitykset taitavat olla aika harvassa, sillä yksi sivuista toivotteli vielä hyvää joulua. Saattavat tietenkin olla etuajassakin, kohtahan kaupoissa on taas jo joulu! 

Berry Green on valmistettu kiinalaisesta senchasta ja ‘metsämarjoista’. Sekoitus on rouheaa, lehdet ovat suuria, samoin kuivatut marjat. Koostumusta ei olla sen kummemmin selitelty ainakaan minun paketissani, mutta tutkiskelulla erotin ainakin kuivattuja kokonaisia vadelmia ja mustikoita sekä mansikanviipaleita. Tuoksu on ruusunmarjainen ja lämmin. Lähemmän tarkastelun myötä teen joukosta löytyi myös kaksi kuivunutta oksanpalaa, joissa ei kyllä ollut minkäänlaista aromia :) Ihan mukava, arkinen tee. Vaihtelu virkistää!


Koostumuksen vuoksi Berry Green kannattaa valmistaa kannuun, jotta sekoitus pääsee oikeuksiinsa.


Aurinkoisina aamuina olen kuitenkin herätellyt itseni hellästi Carlisle Tean kesäunelmista koostuvalla Evening Mistillä. Mmm taivaallista. 


Evening Mistin tarjoamaa iloista väriterapiaa.

(huom. joskus vihreän teen mukaan laitetaan aivan tarkoituksella myös ohuita teenoksia. En ole kuitenkaan Berry Greenin tapauksessa aivan varma siitä, olivatko oksat mukana tarkoituksella, tai olivatko ne edes teepuun oksia.)

Saturday, August 25, 2012

Get to know me


Sain Olipa kerran Pariisin Riinalta hauskan haasteen, jossa haastaja kertoo ensin 11 asiaa itsestään, vastaa 11 haastekysymykseen ja laatii 11 uutta kysymystä eteenpäin niille, jotka itse haastaa. Täältä pesee:

11 faktaa minusta

1.      Johtuneeko levottomista geeneistä, mutta olen elämäni aikana ehtinyt asua kuudessa eri maassa, ja en edes uskalla laskea kuinka monessa kaupungissa. Vasta kolmekymppisenä koin ensimmäisen koti-ikävän tunteen. Se oli upea tunne: koti on Australiassa.
2.   Aina Suomeen saapuessani ruokakaupan ostoslistalla on ensimmäisenä: Oululaisen jälkiuunileipää, Valion raejuustoa, Helleforsin marjakiisseliä ja jättipussi irtokarkkeja (50% salmiakkia, 50% hedelmää). Ooh, kuinka kaipaankaan noita makuja!
3.  Minä käyn tuuli-aurinko-vesi-energialla. Kun nuo kolme elementtiä ovat kasassa, tunnen olevani elossa, onnellinen ja iloinen.
4. Rakastan kirpputoreja: kun kaupoissa on tarjolla trendihepeneitä sesonki kerrallaan, löytyy kirpputoreilta kaikki sesongit ja viimeisten vuosien (tai vuosikymmenten) trendit saman katon alta. Kätevää, sanon minä, ja kukkarokin kiittää :)
5.   Olen tunnettu sokerihiiri: kaikki makea kelpaa ja myös nautitaan antaumuksella. Rakastan jälkiruokien ja kakkujen kokkausta. Kamalin paheeni on täyssokerinen Coca-Cola, josta otan epätoivoisia irtiottoja säännöllisesti.
6.   Olen vuosien myötä oppinut sen, että 9-5 sisätyö toimiston nurkassa ei sovi minulle hirmu hyvin. Kuihdun kuin varjoon unohdettu ruukkukasvi. Minun on ‘pakko’ saada suhteellisen vapaata liikkuvuutta pysyäkseni onnellisena ja tuotteliaana työntekijänä. Sisällä en voi olla koskaan koko päivää ellen ole kipeä.
7.       Keskittymiskykyni on toisaalta kiva juttu, eli saan paljon asioita tehtyä riippumatta ympärilläolevista häiriötekijöistä. Mutta kun keskityn tekemään jotakin tärkeää, ohitseni voi kulkea vaaleanpunaisten elefanttien tähdittämä sambakarnevaali ilotulitusten kera, enkä todennäkösesti edes huomaisi sitä.
8.      Käsitöissä olen auttamaton käsi, eli en osaa ommella tai neuloa mitään, siis siten, että lopputulos olisi käyttökelpoinen. Harmittelen tätä taitojen puutetta aika ajoin. Useista yrityksistä huolimatta lopputulokset ovat olleet aina kamalia.
9.       Lempiruokani tulevat Italiasta, Japanista ja Intiasta.
10.   En koskaan ehdi/jaksa katsoa telkkaria. Koukutun kyllä helposti hyviin tai hauskoihin sarjoihin, jos joskun innostun katselemaan. Viimeaikaiset suosikit ovat olleet Peep Show, The Office ja Little Britain. 
11.   Rakastan elokuvia. Se pieni odotuksentäyttämä hetki, kun valot tummuvat, ihmiset (toivottavasti) hiljenevät ja elokuva on alkamaisillaan kankaalla, on mielestäni yksi elämän hienoimmista jutuista.

Salaperäinen sannabanana :)


Ja sitten vastaukset Riinan kysymyksiin

1.       Mistä raivostuit viimeksi?
Viimeisimmän projektin työtiimiin on ujuttautunut röyhkeä tyranni, joka asemansa  ja huonon käytöksensä vuoksi onnistui hankaloittamaan monen ihmisen elämää ja viivästyttämään koko homman. Pariin otteeseen olo oli kuin maata kuopivalla härällä. Minne katosi zen?
2.       Mitä nauroit viimeksi?
Itselleni. Yritin kävellä korkokengillä. Havaittavissa vakavaa harjoituksen puutetta.
3.       Mikä nosti viimeksi kyyneleet silmiisi?
Kaksi suloista tyttöä leikkimässä. Se kaunis ystävyys ja puron lailla virtaava mielikuvitus sai herkistymään. He olivat maailmanmatkaaja-ballerinoja ja kerrossängyn yläpeti oli lentokone. Minä sain olla lentoemo ja tarjoilla ruoat ja juomat :)
4.       Kuka näyttelijä esittäisi sinua elämäkertaelokuvassasi?
Oh-hoh. Vaikea. Ehkäpä Kirsten Dunst, jossa on mielestäni mukavasti leikkisyyttä ja särmää.
5.       Millä aikakaudella/vuosikymmenellä haluaisit elää, ellet saisi elää nykyaikana?
Olisin mielelläni onnellinen ja huoleton hippi :)
6.   Mitä tekisit, missä asuisit ja millainen olisi perheesi nyt, jos ensimmäiset lapsuudenhaaveesi olisivat toteutuneet?
Olisin eläinlääkäri-kampaaja jossain suomalaisessa pikkukylässä. Komean tumman miehen kanssa naimisissa (ulkonäkö vastaisi jonkin sveitsiläis-saksalaisen tv-sarjan lääkäri-asianajaja tyyppiä), ja stereotyyppiset kaksi lasta. Unelmani eivät (onneksi ) toteutuneet :)
7.       Mikä ajoi sinut bloggaamaan?
Hienot suomalaiset kirjablogit ja pakottava tarve kirjoittaa suomeksi, jotta kaikki ilmaisukyky ei menisi. Tämä yhdistettynä maailman rentouttaviin asioihin, hyviin kirjoihin ja teihin, tekee uudesta harrastuksesta rakkaan.
8.       Mikä on mielipaikkasi?
Lentokoneessa käytäväpaikka, että pääsen helposti liikkumaan ja voin ojennella jalkojani; pöydän ääressä istun fengshuin lakien vastaisesti kulmassa, jossa vastakkaiset energiat kohtaavat ; maapallolla missä tahansa veden äärellä, lämpimässä auringonpaisteessa ja pienen tuulenvireen vilvoittamana ; haaveissa on monenlaisia ja muuttuvia paratiisinomaisia mielipaikkoja, joihin pakenen tarvittaessa ja joita ei taida oikeasti olla olemassakaan!
9.  Mikä yksittäinen kirja tai elokuva on vaikuttanut sinuun/identiteettiisi/ideologiaasi/elämääsi eniten?
Huih, kauhean vaikeaa, eli mahdotonta valita vain yksi tuollainen vaikuttava tekijä. Otan siis vapauden tiivistää vaikuttajat kolmeen: Tintti-sarjakuvat – lapsuuden suosikit. Niistä jäi olo, että maailmalla pärjää ja joka paikassa on potentiaalisia ystäviä. Plussana jännitys, seikkailut ja kulttuurien kirjo. Muumi-sarjakuvat (originaalit) – toinen ikisuosikki. Opetus: maailmassa on monenmoista kulkijaa, ja kaiken voi tehdä toisinkin kun ajattelee luovemmin. Salman Rushdien Maurin viimeinen henkäys ja Keskiyön lapset – Rushdie vakiintui lempikirjailijakseni edellämainittujen teosten myötä. Ooh, se hieno tunne, kun kokee ensimmäistä kertaa elämässään lukevansa jotain elämää suurempaa. Plussana syntyi ehtymätön kiinnostus Intian historiaan, kulttuureihin, uskontoihin, kirjallisuuteen ja mytologiaan. 
10.   Kuvaile täydellinen aamiainen.
En ole oikein aamiaisihminen ja yleensä skippaan kyseisen aterian kiireessä. Lomalla tosin nautin aamiaisesta, kun ei tarvitse ehtiä mihinkään ja sen vuoksi aamiaisen voi syödä kymmenen aikoihin. Sitä ennen ei tule nälkä. Aamiaiseen kuuluu tietenkin ihana, aromikas ja lämmittävä tee, jota juodaan ainakin kolme kupillista. Unelma-aamiaisellani tarjoillaan myös tuoretta hedelmäsalaattia, vastapuristettua verigreippimehua ja vääristelty eggs benedict, jossa on kinkun sijaan pinaattia, sieniä ja avokadoa.
11.   Seuraava matkakohteesi?
Vääntöä käydään tällä hetkellä Tokion, Singaporen, Honkongin ja Melbournen välillä.

Lopuksi minun kysymykseni, jotka esitän Valkoiselle kirahville ja Lurulle:

1.       Mikä on luottoruokareseptisi?
2.       Mitä asioita ilman et tulisi toimeen?
3.       Mitä kieltä haluaisit oppia puhumaan?
4.       Ketä/mitä ikävöit?
5.       Ihanin tuoksu?
6.       Kuinka matkustat mieluiten?
7.       Varhaisin kirjastomuistosi?
8.       Mitä kuulet juuri nyt?
9.       Missä ja milloin saat parhaat unet?
10.   Viimeisin mokasi?
11.   Suosikkisatusi?