Monday, January 28, 2013

Aussie icon - pt 3

Australian Surf Life Saving sai alkunsa 1900-luvun alussa, kun useammat uskaltautuivat, epäilemättä kesäkuumuuden ajamana, pulikoimaan mereen ja rantakulttuuri alkoi kehittyä. Itse asiassa aikaisemmin vedessä ja rannalla ilakoiminen vähissä vaatteissa päiväsaikaan oli jopa laitonta ja epämoraalista! Kun leima vähissä pukeissa uiskentelusta poistettiin, ryntäsivät aussit rannoille ja mereen. Koska monille valtameren voimakkaissa aalloissa kroolaaminen oli uutta, vaati uusi trendi useita ihmishenkiä. Sydneyn Bondi Beach oli ensimmäinen ranta, joka varustettiin hengenpelastusvälineistöllä vuonna 1907 ja samana vuonna Sydneyn rannoille perustettiin useampia hengenpelastusklubeja. Surf Bathing Association of New South Wales järjestäytyi, ja levisi muodostaen myöhemmin koko maan kattavan Surf Life Saving of Australia -järjestön, joka taitaa olla Australian suurin vapaaehtoisjärjestö.

Australian hengenpelastajista on tullut olennainen osa kulttuuria ja australialaisuutta. Puna-keltaiset asut ja liput rannalla tuovat turvallisuuden tunnetta: uijat ovat ammattilaisten käsissä. Sittemmin hengenpelastajien työstä on tullut myös hiukan mediaseksikästä. Amerikassa oli tietenkin Hasselhoffin tähdittämä Baywatch ja meillä uudempi ja realistisempi Bondi Rescue, joka dokumentoi Bondin tapahtumia.

Suuri osa eilistä kului leppoisasti rannalla katsomassa Surf Life Savingin karnevaalia, jossa Länsi-Australian rantojen hengenpelastajat ja pienet, tulevat hengenpelastajat, eli Nippers, kisasivat. Meinasin kananmuistisena unohtaa koko homman, mutta onneksi sattumalta tuli ajeltua rantatietä eikä ihmispaljoudelta voinut välttyä. Olikin todella hauskaa seurata kisoja: tunnelma oli korkealla ja ihana merituuli viilensi muuten kihisevän kuumaa päivää. Mielellään niitä hengenpelastajiakin katselee...


Tulevat hengenpelastajat odottavat vuoroaan.

Rantatunnelmaa.

Rantatunnelmaa II.

SunSmart - slip, slop, slap.

Oikeat hengenpelastajat horisontissa.

Nuorempia pelastajia ja innokas kuvaaja mielenkiintoista kuvakulmaa etsimässä.

Venekisan alkua.

Aunty Jude ready to go!

Pojat valmiina juoksukisaan.

Go!

Seuraavassa sekunnissa kääntyneet jo ympäri ja matkalla maaliin.

Tytöt vauhdissa.

Tytöt surffia päin.

Naisten juoksu.

Tytöt maalissa.


Remember: swim between the flags!
 If we don't see you, we can't save you!

22 comments:

  1. Aika mainio tuo valokuvaaja :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikös? Meinasin kyllä revetä, kun hän zoomaili noita peppuja useampaan otteeseen :-D

      Delete
    2. Kuvaaja sai maistaa vähän omaa lääkettään, hauska! :D

      Delete
    3. Juu, ja ikuistamani ilmiö tunnetaan täällä nimellä plumber's crack :-)

      Delete
  2. Hauska rantapostaus :) Mielenkiintoista tuo rantailun historia...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin onkin, tekisi mieli perehtyä aiheeseen oikein kunnolla. Työn puitteissa olen ihaillut joitakin 1800-luvun puolivälin rantakuvia täältä: lapset ja (joskus) nuoret miehet uivat, naiset kökkelehtivät rannoilla isoissa imperialisti-puvuissaan, kuin jossakin britti-puutarhassa. Sitten myöhemmin naisillekin tehtiin uima-asut ja pääsivät viilentymään aaltoihin.

      Delete
  3. Täällä on muutama ystävä saanut kiittää näitä pelastajia, kun ovat joutuneet yllätetyiksi aaltojen voimasta ja pohjavirtauksista. Ne on niin erilaisia nämä meret, kun tuo Itämeremme...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat! Itsekin on täytynyt opetella kokonaan uudenlaisia juttuja, että osaisi edes kunnolla uida isossa aallokossa ja 'imussa'.

      Täällä tosiaan pelastettavia riittää tv-sarjaksi asti, ja kyse on vain yhdestä (vaikkakin supersuositusta) rannasta.

      Delete
  4. Mielenkiintoinen postaus. Masterchef Australiassa oli aikoinaan kilpailijana yksi hengenpelastaja (olikohan Hayden nimeltään), ja huomasi kyllä selvästi, että tehtävää todellakin pidettiin arvossa. Luulin silloin, että kaikki se hehkutus johtui siitä, että se nuorukainen oli sellainen nuori komistus, mutta tämä selitti, että hengenpelastajia taidetaan arvostaa ihan laajemminkin. ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ovat melkein jonkinasteisia kansallissankareita. Ja kiva heitä on katsellakin. Naisia alkaa olla mukana joukoissa enemmän myös. Minunkin pikku niece on nyt toista vuotta nipper ja oma tyttöni aikoo liittyä mukaan, kunhan oppii uimaan aalloissa.

      Delete
  5. Voi ihanuus toi sinisyys ja valo ja iloiset ihmiset rannalla leikkimässä. Aah aussit. Pikku nipperit kuulostavat aivan parhaalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen, ettei tuollaisena päivänä voi olla mutrusuuna. Itsekään en saanut hymyä pyyhittyä naamalta, kun oli niin kivaa. En kyllä yrittänytkään...

      Nipperit ovat ihania ja nipper-koulutus on loistava ja hyödyllinen juttu vaikkei kaikista tulisikaan isoina hengenpelastajia.

      Delete
  6. Todellakin, ihana sinitaivas ja meri ja aurinko! Muakin nauratti tuo takalistojen pyllistelevä kuvaaja. Tosin olivathan ne varsin kuvauksellisia pakaroita. Paitsi että tähän sun otokseen tietysti osui nyt valitettavasti etualalle ne vähiten kuvaukselliset pakarat. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienot olivat nuo treenatut pakarat, myönnettäköön. Minulla ei itselläni pokka riittänyt tuollaiseen zoomailuun, mutta toisen kuvaajan tultua paikalle, tilanne oli niin huvittava, että sain sitten molemmat pakaratyypit ikuistettua :-D

      Delete
  7. Nämä kuvasi olivat niin ristiriitaisia, jäin katsomaan tuota sinistä taivasta ja sitten sinistä merta ja tunsin niin suurta valon ja kesän kaihoa että kun tajusin että olen täällä enkä siellä niin se tuntui niin hirveältä :D

    Joskus tuntuu kun elelee täällä suomessa että tuollaiset kuvat ovat vain taidokasta photoshoppia, on niin vaikea tämän pimeyden keskellä uskoa että jossain samalla planeetalla on tuonnäköistä ja noin paljon sitä valoa! Nauti, nauti! ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ymmärrän kaipuun hyvin. Ja kun valoon on päässyt, ei siitä tee mieli luopua. Minusta tuntuu, etten enää kykenisi pimeyteen, vaikka se ei koskaan Suomessa asuessani minua vaivannut.

      Laitetaan vielä for the record, että tämän blogin kuvista 95% on räpsitty kännykällä, kun en koskaan jaksa kuljettaa kameraa mukana ja minulla ei ole Photoshopia, eli menininki on varsin alkeellinen :-)

      Minä nautin vieläkin, vuosien jälkeen kaikesta auringosta ja meren sinestä. Suomen, Irlannin ja Englannin talvet ovat opettaneet, ettei tämä ole itsestäänselvyyttä. Mutta voitko kuvitella: mieheni ei viihdy näissä maisemissa! Edessä on todennäköisesti tänä vuonna muutto takaisin jonnekin suurkaupunkiin, suburbiin, ja sinirannoille täytyy sen jälkeen matkustaa (ellei ole miljonääri ja pysty asumaan rannan läheisyydessä) ja ranta täytyy jakaa satojen tai tuhansien muiden kanssa. Paistaa aurinko suurkaupungeissakin, mutta ei se ole sama asia, kuin tämä tila ja avaruus ja kokonainen ranta itselle useimpina päivinä. Siksikin yritän nauttia tästä, nyt, joka päivä.

      Delete
    2. Miehelläsi on epäilemättä jonkinlainen mielenterveysongelma!

      Suo anteeksi hurtti huumori ;)

      Mutta ei, en voi käsittää mitä valittamista noissa maisemissa olisi. Voi huokaus. Mukavaa että sinä otat tuosta kaiken irti!

      Delete
    3. Sanopa muuta! Luulen, että hän tajuaa, mitä menetti vasta, kun asutaan jossakin hikisessä ja harmaassa suburbissa ja vietetään päivittäin muutama tunti liikenneruuhkissa :-(
      Sitä odotellessa nautin tosiaan näistä maisemista kuin viimeistä päivää!

      Delete
  8. Todella mielenkiintoinen postaus. Kiitos siitä! Ja kommenteista luin, että olet joutunut opettelemaan uusia "taitoja", että pystyt uimaan noissa aalloissa. Musta olisi kiva kuulla jotain vinkkejä. Mulla on kova into opetella surffaamaan. Pari kertaa sitä olen jo treenaillut, mutta se on vaikeaa. Ja mua mietityttää aina noi pohjavirtaukset ja muut virtaukset. Oisitko osannut kertoa niistä jotain. Lähinnä sitä, että onko siis lähellä pohjaa oma virtauksensa? Jos menin vähän syvemmälle surffaamaan (Atlantilla) niin yritin kokoajan pysyä pinnan lähettyvillä, kun pelkäsin niitä pohjavirtauksia. :D Kuulostaa tosi hassulta ja sekavalta, mutta en osaa selittää paremmin. :D Ranskassa oli hieman kielivaikeuksia kun asiaa olisin halunnut selvitellä. :D
    Riittää muuten jos jaksat vastata tähän kommenttiin, ellet viitsi kokonaista postausta sun life guard -taidoista kirjoittaa. ;)

    Ja todella, toivottavasti miehesi mieli muuttuu, ettekä muuta sisämaahan. :)

    Surf's up! Ps. Oon ihan uusi lukijasi niin surffaatko sinä? :)

    /Mariia

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Mariia ja tervetuloa mukaan!

      Minulle on opetettu, että sellaisia pohjavirtauksia on vain vesiputouksissa ja reippaasti virtaavissa joissa, ei niinkään merellä. Meressä on rips ja currents, eli ihan rehellisiä pintavirtauksia, jotka voivat viedä mukanaan :-) En tiedä onko Atlantti erilainen olemukseltaan tosin! Jos klikkaat tuon Surf Life Savingin sivuille postauksen linkin kautta, siellä on tosi hyviä neuvoja ja lyhyitä opetusvideoita asiaan liittyen.

      Parhaimmat uudet taidot, jotka olen saanut ovatkin noiden merivirtausten havaitseminen rannalla ja suurissa aalloissa uiminen niin, että tajuaa sukeltaa niiden ali tai hypätä yli eikä muussautua niiden alle ;-) Sekä tietenkin catching waves! Surffailua olen myös kokeillut, ja se oli aivan mahtavaa, kun onnistuin oikeasti, mutta haikammoisena olen hiukan viivytellyt harrastuksen kanssa. Meidän rannalla, jossa ollaan nyt asuttu viimeiset neljä vuotta, on aika säännöllisesti haihavaintoja. Pari viikkoa sitten viimeksi sai keihäskalastaja hain hampaat käteensä meidän rannalla. Tosin body boardaan ihan jatkuvasti, kun rakastan sitä niin kovasti ja onhan siinäkin sama vaara, mutta järkeilen, että siinä ollaan kuitenkin hiukan matalammissa vesissä, niin on enemmän tsänssejä pelastautua, kuin syvällä. Atlantilla ei onneksi ole kai samanlaisia hyökkäystilastoja, joten oikein iloista surffitreenailua!!!

      (Joo, minäkin toivon, että pysytään rannikolla...)

      Delete
    2. Hei, kiitos paljon vastauksesta! Ja uskon, että Atlantilla on melko samanlaiset aallot. Eli ne on pinnalla ne virtaukset. Ja kiitos vinkistä, pitääkin alkaa tarkkailemaan virtauksia jo rannalta! :) Haita ei onneksi ole Atlantilla, tai olen kuullut että jotain todella pieniä haita, joita paikalliset kutsuvat "isoiksi kaloiksi". :D En sitten tiedä millaisia ne on, mutta hait eivät ainakaan ole se ensimmäinen pelon aihe. :)

      Hui, teidän kotiranta kuulostaa kyllä pelottavalta. :S Voi olla, että multakin jäisi surffaukset opettelematta jos pitäisi haita pelätä. :)

      Kivaa alkavaa viikoa!
      /Mariia

      Delete
    3. Olepa hyvä, ja kannattaa tosiaan katsoa tuota sivustoa, siellä on muistaakseni tosi hyvä ja havainnollistava video siitä, kuinka ne merivirtapaikat voi havaita ja erottaa muusta vedestä.

      Kivaa surffailua, ja sunnuntaita!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!