Wednesday, January 16, 2013

Elämä on...

... sellaista, että kaikista todenäköisyyksistä ja olosuhteista huolimatta voi illalla löytää itsensä täysin odottamatta, tunnin varoitusajalla, kaupungin ulkopuolella olevasta maalaistalosta, jossa kerätään ja tehdään taidetta, syömässä viikunoita suoraan puusta, taputtamassa kissaa, keskustelemassa erinomaisessa seurassa (suomeksi/kin!) taiteesta, kulttuurieroista ja maailmanmenosta, kantarellikeiton, hapankorppujen, homejuuston, kaviaaridipin, graavilohen ja viinilasillisen äärestä. 

Itse talo on käsintehty taideteos, jonka miltei jokaisella osalla on ollut mielenkiintoinen entinen elämä. Muun muassa seinäpaneelit muodostivat aikaisemmin kalastuslaiturin läheisessä pikkupaikassa. Aamulla oli nipistettävä itseään, että oliko kaikki tuo hauskuus, ilo, nautinto ja aito vuorovaikutus totta. Hyvä mieli.



Tervetulokomitea

Ihanat valkoiset viikunat.

Tanskalainen leipäleikkuri.

Keittiöstä.

Valitettavasti aikuisten parantaessa maailmaa, lyhyin meistä päätti deletoida suurimman osan kameran kuvista. Jotain sentään jäi jäljelle :-)

10 comments:

  1. Elämä on hienoa ja taianomaista, ja ne parhaimmat hetket tulevat yleensä ihan odottamatta :).Tuollaisen illan varassa jaksaa taas pitkään!

    ReplyDelete
  2. Joo, yllätyksellistä todellakin. Raahauduin nimittäin ihan raatona kotiin, kun olin niin väsynyt enkä jaksanut edes kovin innostua illasta etukäteen, kun ajattelin, että nukahdan varmasti pystyyn ja annan muutenkin itsestäni epäkohteliaan kuvan, kun en jaksa mitään. Aikaisemmin päivällä sanatkin olivat menneet solmuun, kun en ole saanut kunnolla nukuttua muutaman kuumankostean ja tuulettoman yön vuoksi. Ja sitten illasta tulikin mitä mainioin, tutustuin mahtaviin ihmisiin ja piristyin aivan hetkessä, heti kun näin tuon ihanan ankkaparven ja loikoilevat kissat pihalla! Ja sitten vielä se kantarellikeitto, slurps!

    Vieläkin leijun tuon illan luoman energian ja uusien ideoiden voimin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen pystyväni samaistumaan sun tunteeseesi. Varmaan elämys myös sille lyhyimmälle :)

      Delete
    2. Kunpa tuollaisia iltoja olisi vain enemmän! Tämä tuli tosiaan niin puskan takaa, että koko juttu on senkin takia extra-spesiaali. Ja vielä suomalaisvieras ruokineen täällä keskellä ei-mitään!

      Kyllä vain. Tuossa talossa riitti tutkittavaa. Joka paikasta pilkisteli kaikenlaista käsintehtyä kaunista ja ihanaa ja hauskaa, ulkona myös. Ja tietty kaikki eläimet. Ja seurakin oli tosiaan mitä parasta. Kuulin juuri, että uusinta on tänä iltana, jee :-) Nyt on tosin tarkoitus olla 'vain puoli tuntia', saa nähdä miten käy!

      Kuvat 'katosivat' kun annoin kameran innokkaan explorerin käyttöön. Hänen mielestään kuvia oli niin paljon, että oli parempi hiukan harventaa...

      Delete
  3. Voi sitä lyhintä. :-) Tuommoista sattuu onneksi välillä pidemmillekin. ;-)

    Olen samaa mieltä, että parhaat jutut tulee usein ihan puskista. Olin ennen semmoinen, että mun piti tietää suurin piirtein minuutin tarkkuudella, missä tulen milloinkin olemaan, mutta täällä Intiassa olen oppinut vähän relaamaan ja antaa virran viedä. Ja joskus päivä on päättynyt ihan toisaalle kuin olisi voinut kuvitella. :-)

    Toivottavasti saat nukuttua paremmin - minulla on takana hyttysten takia huonosti nukuttuja öitä ja päivä on kyllä semmoisen jälkeen aika lailla työläs.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, hän on kyllä suloinen ja toimelias :-)

      Intia on kyllä just sopiva paikka aikasuhteen tervehdyttämiseksi :-)

      Samoin hyviä unia sinulle. Tänä iltana on ollut sadekuuroja ja lämpötila laskenut, eli merkit näyttävät oikein otollisilta hyville yöunille.

      Delete
  4. Luin sanan "kantarellikeitto" ja aivot jäivät toistamaan tuota sanaa koko loppupostauksen ajaksi, joten piti lukea uudestaan... Onko siellä päin nyt sienisesonki päällä vai?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se keitto olikin olikin yksi tekijä, joka teki illasta niin surrealistisen mahtavan. Suomalainen vierailija oli tuonut mukanaan kuivattuja kantarelleja, joista tuli se keitto :-)

      Delete
    2. Tiedätkö, oliko tekijä liottanut sieniä, vai miten hän keiton teki? Minä toin myös Suomesta mukanani kuivattuja kantarelleja, joista meinasin tehdä kastikkeen, mutta vaikka liotin kantarelleja tuntitolkulla, ne jäivät sellaisiksi nitkeän nahkeiksi ja inhottaviksi, ja lopulta heitin sienet pois. :-(

      Delete
    3. Hmmm, harmi tuo sientesi nahkea olemus ja kohtalo. Tämä ei ollut samanlaista kuin tuoreista tehty keitto tietenkään, enkä valitettavasti tiedä kuinka kauan likosivat. Olin liian innoissani tuollaisten arkisten asioiden tarkkailuun :-D Sieniä muussattiin hiukan sauvasekoittimella pienemmiksi paloiksi ja maustettiin savustetulla juustolla ennen tarjoilua. Sienen upea aromi ja maku oli kyllä siellä.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!