Thursday, January 31, 2013

Hyppää kyytiin!



Pinon päällimmäisen Kengurun kyydissä –haaste alkaa huomenna. Helmikuusta 2013 helmikuuhun 2014 haastan kaikki kiinnostuneet, ja ennen kaikkea itseni, tutustumaan paremmin australialaiseen kirjallisuuteen. Haasteessa hypätään poukkoilevan kengurun kyytiin ja luetaan ainakin kymmenen australialaista kirjaa vuoden aikana. Loikkia voi genrestä genreen ja aikuisten-, lasten- ja nuortenkirjallisuuden välillä. Mitään virallista vaatimusta ei kirjamäärän suhteen tässä haasteessa kuitenkaan ole, eli aivan muutamallakin voi osallistua. Ajatus ja actioninpoikanen on tärkein ;-) Ahkerimmin pomppinut aussikirjojen lukija saa hienon down under -henkisen leffa-herkku-kirjapalkinnon. Osallistujat siis informoikoot lukemistaan ja bloggaamistaan kirjoista linkin kera osoitteeseen sannascupoftea-miuku-gmail-piste-com.

Samaan syssyyn otan osaa myös Australian Women Writers Challengeen jonka tarkoituksena on nostaa australialaisten naiskirjailijoiden profiilia. Teemaa sivuttiin tässä postauksessa ja kommenteissa mainitsin Vidan laskelmat, jotka paljastavat sukupuolten epäsuhdan suurimpien kirjajulkaisujen kirja-arvosteluissa. Vaikka kirjoitankin arviot ‘väärällä’ kielellä, on kiva olla tuossakin haasteessa mukana.   


Itse olen lukenut hävettävän vähän australialaista kirjallisuutta, lukuunottamatta lastenkirjoja ja työhön liittyvää oman alan kirjallisuutta. Hauskoja lastenkirjoja on tullut luettua oikein roppakaupalla, joten hienoja lastenkirjavinkkejä on luvassa; työkirjat jätän suurimmaksi osaksi blogin ulkopuolelle. Aikuisille suunnattuun kaunokirjallisuuteen on nyt siis panostettava ja toivottavasti haasteen myötä tutustun syvemmin kirjalliseen ja kuviteltuun Australiaan. En muuten edes ollut huomannut kyseistä puutetta sivistyksessäni ennen bloggaamisen aloittamista! 
Viime vuoden lukemistani aussikirjoista haluan lämpimästi suositella Anna Funderin mahtavaa All That I Am (ruotsinnettu Allt som är jag), josta postasin täällä. Saman kirjailijan Stasiland kiinnostaa myös kovasti, ja huomasin sen olevan saatavilla Suomen kirjastoissakin. Toinen huikea lukukokemus oli Peter Dockerin Someone Else’s Country, josta kirjoitin näin. Ikisuosikkiani Michael Leunigia en ole vielä kunnolla esitellyt, mutta vihjaillut olen tässä yhteydessä. Leunigista on siis tiedossa kokonaisvaltaisempi postaus. Toinen yhtä huippu on Shaun Tan, josta kirjoitin lyhyesti täällä ja josta on myös tulossa lisää juttua.

Tällä hetkellä lukulistaltani löytyy seuraavat kymmenen aussikirjaa, joilla meinaan aloittaa mantereenvalloituksen:
Sally Morgan: My Place
David Brooks: The Fern Tattoo
Randolph Stow: The Merry-Go-Round in the Sea
Tim Winton: Cloudstreet
Craig Silvey: Jasper Jones
George Johnston: My Brother Jack
Christina Stead: The Man Who Loved Children
Jessica Anderson: Tirra Lirra by the River
Kate Grenville: The Secret River
Steve Toltz: A Fraction of the Whole
Seurakseni kengurun kyytiin ovat ennakkoluulottomasti uskaltautuneet ainakin seuraavat seikkailuhenkiset lukijat:


Lukuvinkkejä saan toivottavasti kerättyä blogiin vuoden mittaan, mutta lisä- ja ensiapua löytyy esimerkiksi Australian Women Writersin sivuilta, First Tuesday Book Clubin kymmenen parhaan listalta ja uusien suosikkien äänestyslistalta, The Australian Literature Resourcen sivuilta, The Children’s Book Council of Australiasivuilta ja Booktopian 50 must read –kirjan listalta.

Ei muuta kuin happy reading, mate!


*****
Sitten vähän peeässää: viimeisen tammikuun Suomi-kirjan postaus on jäänyt roikkumaan kammottavan apurahahakemustaistelun vuoksi. Kaikki mikä on voinut mennä vikaan, on myös mennyt vikaan, plus sitten hiukan ekstravaikeutta päälle mausteeksi. Deadline on huomenna. Tänään esimerkiksi sain selville, että eräs pikana minulle lähetetty kirje, joka sisälsi hakemukselle tärkeän allekirjoitetun lomakkeen, oli saapunut eilen paikalliseen postiin ja neljän tunnin kuluttua saapumisesta se oltiinkin mysteerisesti lähetetty takaisin lähettäjälle! Kukaan ei tiedä, mitä on tapahtunut ja miksi, mutta nyt siis kirje on jossakin matkalla 2000 kilometrin päähän takaisin lähtöpaikkaansa. Allekirjoituksen organisoimiseen meni monta viikkoa, ja kun kuulin, että nimmari oli perjantaina paperilla ja kuori postissa, oli jo aivan autuas high five -olo. Kuka olisi arvannut, että jostakin syystä kirje teekeekin vain neljän tunnin pikavierailun paikkakunnalla ja palaa tuntemattomasta syystä bumerangina takaisin?

Joka tapauksessa, piakkoin pääsen kertomaan teille hienosta Vilja-Tuulia Huotarisen Seitsemän enoa -runoteoksesta!


Tämänhetkinen olotila: "all work and no play"

30 comments:

  1. En kestä tätä bloggeria: miten ihmeessä tuossakin postauksessa fontti vaihtuu kesken kaiken? Anteeksi, en voi sille mitään!

    ReplyDelete
  2. ui, hieno haaste. Itse meinasin lukea ainakin The Slap:in lähiaikoina ja muutenkin pitää varmaan tämän nurkan kirjallisuuteen tutustua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, tuu mukaan haasteeseen!

      The Slap kuumottelee minullakin, mutta tein sattumalta yhden työhomman viime vuonna erään Slapin tv-versiossa näytelleen kanssa ja on vielä odoteltava, etten kirjaa lukiessa aina laita näyttelijää mielessäni sen kirjan henkilön tilalle. En kovasti seurannut sarjaa, mutta tuon työjutun vuoksi se naikkonen ja tv-hahmo on jäänyt paremmin mieleen :-)

      Delete
  3. Hyppään mukaan Kengurun kyydissä-haasteeseen!

    Otti itselläkin kerran kupoliin kun pitkään ulkomailta odottamani paketti oli vihdoin saapunut postiin mutta hetken päästä tuli viesti että paketti olikin lähtenyt takaisin.. shiiit. Ja se oli pelkkä kiva paketti, ei siis mitään sen vakavampaa. Silti ärsytti simona.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jipii, tervetuloa!

      Joo, mielenkiintoisia nuo 'käännytykset' ja varsinkin tekisi mieleni kuulla perusteet... jos joku vain tietäisi tai edes uskaltaisi tunnustaa mokanneensa. Tämä tosiaan osui todella huonoon saumaan. Mutta leuka rintaan ja kohti jne. Toivottavasti huomenna tapahtuisi jonkinlaisia positiivisia ihmeitä. Niitä tarvittaisiin tässä tapauksessa.

      Tosi harmillinen tuo sinun kivapakettisi kohtalo myös. Epäreilua.

      Delete
  4. Voi ei, kävipä kalpaten. :-(

    Minuakin kiinnostaisi kovasti tämä lukuhaaste, mutta en vielä uskalla lupautua ihan satavarmasti mukaan. Täytyy ensin katsella Hyderabadin kirjakauppojen tarjontaa, että löytyisikö sieltä australialaista luettavaa. Suomesta en raaski ostaa, kun kirjat ovat täällä niin hirveän kalliita. Mutta siis, mahdollisesti osallistun. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisipas mukavaa, jos voit liittyä joukkoon. Kerro sitten, miltä kirjakaupoissa näyttää. Toivottavasti löytyy jotain mielenkiintoista luettavaa!

      Delete
  5. Uh... Sinulla on liian hyvä muisti :P Nyt on pakko oikeasti osallistua, kun se on täällä kuulutettu kaikelle kansalle. Kymmentä en lupaa lukea, mutta jotain ainakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihiii, ei stressiä. Yksikin kirja riittää!

      Delete
  6. Voi ei, harmittaa sun puolesta tuollainen kamminta! Onko mitaan mahdollisuutta neuvotella ja saada jatkoaikaa, syyhan on aika pateva? Toivottavasti saat asian ratkaistua parhain pain ja taman LISAKSI helmikuun 1. tuo jotain superkivaa yllatysta :)

    Ihana haaste, jonka myota paasee matkustamaan kauas. Kopsailen varmasti jotain ehdotuksistasi lukulistalleni. Ehkapa voisin olla tallainen taustasurffaaja ja epavirallinen osallistuja ja katsoa miten aussi-aalto vie mukanaan...? :) Aussien kirjallisuus on itselleni viela todella tuntematonta maastoa, tassapa olisi oiva tilaisus paikkailla tata puutetta.

    Sitten pari kysymysta jos ehdit ja jaksat vastailla:

    Luin muutama viikko taaksepain arvioisi Fernando Pessoan "En mina aina ole sama"sta ja koukutuin valittomasti. Olen taman jalkeen metsastanyt kirjaa huuto.netista, nettikirjakauppojen ja muutaman antikvariaatin kautta tuloksetta. Jos sulla sattumalta on jotain vinkkia, etta mista tata kirjaa voisi viela saada, niin would be great. Tai sitten luotan kohtaloon...

    Kielipuolisempi kysymys: vielako englanniksi lukeminen tuottaa sinulle (sanastollisia, kuvittelisin) vaikeuksia? Ranska on itselleni nykyaan "se toinen kotimainen" ja yhta vahva kuin suomi, paitsi sanaston suhteen. Ranskan sanasto on mahtavan rikas ja kasittaakseni englannin suhteen on sama asia. Itse turhaudun aina toisinaan hieman, kun hubby joutuu sanakirjaksi tai joku pieni, hieno nyanssi jaa ymmartamatta. Luuletko, etta on yleensa mahdollista, etta oppii vieraan kielen taydellisesti? Vielako sina kaytat sanakirjaa vai riittaako sulle, etta ymmarrat kontekstista merkityksen? Kiinnostaisi kuulla muilta ulkosuomalaislukijoilta moisesta. Mutta ymmarran toki, jos ei aikaa ole nyt pohdiskella; tuon pienen pilakuvan perusteella paivasi ovat juuri nyt aika taysia... Tsemppia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tänään olisi tarkoitus anella nöyränä jatkoaikaa. Tuon kirjejutun lisäksi myös se elektroninen hakemus ei toimi kunnolla, eli senkin vuoksi jatkoaika olisi reilua. Kyseistä apurahaa voi hakea ainoastaan sen elektronisen lomakkeen kautta, mutta ohjelmassa näyttää olevan aika paljon ongelmia, sillä joihinkin kenttiin ei voi kirjoittaa lainkaan, ohjelma loggaa minut ulos milloin sitä huvittaa, tallennettaessa kaikki teksti ja rastit eivät tallennu... lista jatkuu... Eli siis hiuksia on revitty koneen ääressä muutaman viikon ajan!

      Tervetuloa taustasurffaamaan! Ja aussi-aalto! Miksen mä keksinyt noita?! :-D

      Pessoa on kyllä mahtava, ihanaa, että tykkäsit! Minä ostin kirjan heti tuoreeltaan, kun se tuli Suomessa kauppaan lomalla ollessani (2001), joten valitettavasti nyt ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mistä kirjan voisi löytää :-( Onnea etsintään siis. Divareista varmaan kannattaa katsella silloin tällöin, paitsi että kirja on niin hieno, että ehkä kukaan ei halua luopua siitä! Toivottavasti osuu kohdallesi kohtalon johdattelemana.

      Kielestä: minä jätin sanakirjat Suomeen maailmalle lähtiessäni. Muistan kyllä turhautuneisuuden joskus ensimmisinä vuosina lukiessa, kun piti kysellä ja googlata joitakin sanoja lukiessa, ja lukemisen rytmi meni rikki. En tiedä mitä on tapahtunut ja milloin, mutta nyt tuntemattomia sanoja tulee eteen erittäin harvoin, yleensä ainoastaan akateemisia tekstejä lukiessa, jolloin joku sana täytyy tarkastaa. Tai tällä viikolla, kun olin nelivetoautokurssilla ja puhuttiin auton teknisistä ominaisuuksista. Enpä olisi varmaan tiennyt samoja sanoja suomeksikaan! Normikirjat ja tekstit tulee luettua ongelmitta ja koen ymmärtäväni kaikki sanat, mutta nyt aloinkin miettiä, että jääköhän minulta silti joitakin nyansseja vahingossa huomaamatta tai tiedostamatta? En tiedä - ihan nautinnolla olen lukenut monta vuotta!

      Minä olen kielen ja kirjallisuuden kanssa paljon tekemisissä työn kautta ja joudun tuottamaan asiatekstiä miltei päivittän. Englanninkieltä olen käyttänyt 'ykköskielenä' suurimman osan viimeisistä 14 vuodesta ja myös tehnyt nelisen vuotta yliopisto-opintoja englanniksi. Usein olen töissä päätynyt oikolukijaksi paikallisten kirjallisiin tuotoksiin myös, sillä suomalaisen koululaitoksen ansiosta olen hienoinen kielinatsi ja kielioppisäännöt sekä oikeinkirjoitus ovat paremmin hallussa kuin monilla natiivipuhujilla.

      Minä luulen, että on mahdollista oppia vieras kieli täydellisesti. Sanasto karttuu ajan myötä kun kieltä käyttää ja kuuntelee ja lukee (monipuolisesti ja ahkerasti). Joku lingvisti voi tietenkin olla eri mieltä...

      Aihe on tosi mielenkiintoinen. Olisi mukava kuulla muidenkin ajatuksia!

      Delete
  7. Hih, vaikka luen paljon, ei tule mieleen mitään australialaiseksi profiloitunutta kirjailijaa. Minulle kyllä kirja on tärkeämpi kuin kirjailija. Tunnustan kyllä että joululomalla luin vanhempieni hyllystä ihanan hömppäromaanin Okalinnut ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, varmasti kaikille lukijoille se kirja on lopulta tärkein. Tai ainakin tuntuisi kummalliselta lukea kirjaa ainioastaan kirjailijan nimen vuoksi. Mielenkiintoista kuitenkin pohtia, onko kansalaisuudella jotain merkitystä esim teemojen, kirjoitustavan ja sen sellaisten suhteen. Ehkä tämän haasteen myötä tulee tehtyä sellaisiakin löytöjä.

      Aussikirjoja onkin hankala löytää, sillä harvoin sitä kansallisuutta liputetaan takakannessa tai liepeessä. Poikkeus taitaa olla maantieteellisesti Australiaan sijoittuvat kirjat, jolloin todennäköisyys kirjailijan kansalaisuudesta kasvaa. Olen varmaan lukenut tietämättäni joitakin aussikirjoja, mutta koska englanninkieliseen alueeseen kuuluu aika iso kokoelma maita, en ole huomannut seikkaa sen kummemmin. Nyt siis täytyy alkaa googlata kirjailijoita hiukan tarkemmin tämän haasteen myötä! Uskon, että loistavia kirjoja on edessä!

      Delete
  8. En ole ikinä aiemmin osallistunut kirjahaasteeseen, mutta koska pitkäaikaisena tavoitteenani on ollut lukea enemmän ja tasaisemmin kirjoja nykyisen "pari kolme vuodessa ja sitten viisi joululomalla" -tahdin sijaan, voisin aloittaa vaikka ottamalla tämän haasteen vastaan. Tähän mennessä The Slap taitaa olla ainoa lukemani australialainen kirja. :)

    Pari kysymystä haasteesta: Täytyykö kaikista luetuista kirjoista myös blogata? Odotatko ilmoitusmaileja pitkin vuotta vai vasta helmikuussa 2014?

    Ja kestämistä apurahahakemukseen, tiedän tuskasi, nimim. itsekin koostan juuri virallista byrokratiapaperipakettia ja parin paprun kanssa ollut lievästi sanottuna paljon ongelmia...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtawaa! Minulla tosiaan The Slap saa odottaa vielä hetken. Mitä pidit? Se oli täällä viime vuoden hittikirja ja sen pohjalta tehtiin tv-sarjakin.

      Ei ole pakko blogata ja maileja saa lähettää kun tekee mieli. Mieluummin vuoden mittaan, niin, että voin sitten laittaa lukuvinkkejä muillekin. Mailissa olisi kiva kuulla lauseella tai kahdella mitä tykkäsit.

      Jep, byrokratia on syvältä. Toivottavasti saan lisäaikaa. Vaikka ei sekään auta siihen, että niiden nettihakemus ei oikeasti toimi ollenkaan! Nyt kun saisi sen kirjeen vielä käsiinsä...

      Delete
    2. Luimme sen Suomessa "lukupiirimme" kesken ja kuuden hengen porukastamme suurin osa tykkäsi, mutta samalla suurinta osaa häiritsi sen seksikeskeisyys. Itse kuulin niihin, jotka todellakin tykkäsivät. Henkilöhahmot olivat todella mielenkiintoisia ja vaikuttivat enimmäkseen myös suht todellisilta.

      Delete
    3. Kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Taisi liikahtaa lukupinossa piirun ylemmäksi. Harmittaa, että siitä tv-sarjasta tuli täällä niin iso juttu, että vieläkin kaikuu se tunnusmusa korvissa :-) Ja jotenkin minulla on kirja pilalla, jos on ne hahmojen kasvot jo tiedossa, kun ne olivat koko ajan ruudulla viime vuonna. Yritän siis kovasti pyyhkiä nuo tv-tyypit pois mielestäni, että pääsisin kirjan kimppuun!

      Delete
  9. Hei, hieno haaste! Jonkin verran aussikirjoja luin siellä päin asuessani, mutta voisin silti ottaa haasteen vastaan.

    Luin juuri äsken viimeiset sivut The slapistä, joten haastetta ei ole pelkästään otettu vastaan vaan se on jopa korkattu! Tarina on mielestäni hyvä ja kieppuu mielenkiintoisesti läpsäyksen ympärillä. En kuitenkaan ole kovin innoissani tästä uudesta trendisuuntauksesta, jossa tarinaa vievät eteenpäin aina eri kertojat. Alkuun se oli ihan kivaa ja virkistävää, mutta nyt tuota tyyliä käyttävät liian monet mielestäni. Jotenkin kuvastaa ehkä ajan henkeäkin - ollaan hektisiä, kiireisiä; luetaan tarina sieltä, toinen täältä ja muodostetaan kokonaisuus paloista. Tuntuu toimivan monilla, mutta mä kaipaan kokonaisempia ja ehjempiä tarinoita, sitä että mennään tosi syvälle. Mitä sä tuumit tästä kirjoitustyylistä?

    Tuon The secret reverin sain aussiystävältä lahjaksi runsas vuosi sitten ja mielestäni se oli todella kaunis kirja! Olen lukenut Grenvilleltä myös kirjan sotilaasta, nimeä en muista, mutta hyvä oli sekin.

    Mieleenpainuvin aussikirja on kuitenkin ollut Mitchellin All things bright and beautiful, joka ilmestyessään oli kielletty South Australian osavaltiossa, jossa asuin. Niinpä Alice Springsiin päästyäni marssin kirjakauppaan ja ostin tuon kirjan itselleni. Tarinaa en niin tarkkaan muista, mutta kirjan välissä on edelleen lehtileike siitä, miten kirjan rikolliselle oikeudessa kävi. Tästäkin tykkään kirjoissa - ne kertovat niin monta tarinaa, eivät vain sitä, minkä kirjailija on kirjan sivuille kirjoittanut. (Ja samasta syystä kirjoista on joskus niin vaikea luopua! Minulla oli Kilimanjaron huipulla Hemingwayn The snows of Kilimanjaro mukanani, ja vaikka kirja oli ostettu käytettynä pokkarina, en ikinä voi siitä luopua!)

    Otan haasteen vastaan ja aloitan tuosta All that I am, jahka Amazon sen postilaatikkooni kuljettaa.

    Kiitos sinulle haasteesta, sekä kirjavinkeistä!

    Ilona

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että tulet mukaan haasteeseen ja kovalla kokemuspohjalla vieläpä ;-)
      Kiitos kivasta viestistä, nyt vain on bloggarilla aivot niin solmussa että on vastattava kunnolla huomenna, toivottavasti hyvien yöunien jälkeen!

      Delete
    2. Minulta olikin jäänyt tuo Mitchell-kohu kokonaan huomaamatta! Uskomatonta, että kirja kiellettiin! Kuinka valtavan mielenkiintoisen ja karmean kuuloinen se onkaan. Taidan laittaa lukulistalle heti, vaikka sain kylmiä väreitä heti kun luin esittelyn... Olen asunut vuoden Adelaidessa, joten tutuilta kulmiltakin vielä. Snowton-leffaa en voinut edes katsoa viittä minuuttia pidempään...

      Grenvilleä ja Secret Riveriä on moni tuttu suositellut, joten olen aika varma, että tulen pitämään. Rakastuin tuohon All That I Am -kirjaan, hienoa, että saat sen luettavaksi! Laitan sinulle sen Slapin luetuksi. Jos viitsit, laitta emaililla pari sanaa lukufiiliksistä?

      Ehkä en ole lukenut tarpeeksi uusia kirjoja, kun en ole huomannut että tuota 'näkökulmakeinoa' käyttävät niin monet nykyään :-) Yksi lempikirjoistani, Barbara Kingsolverin The Poisonwood Bible, on tuolla tavoin rakennettu ja ainakin siinä se toimii mainiosti. Ehkä se riippuu kirjailijan taidosta? Luulen, että ainakin omalla kohdallani keino toimii miellyttävimmin silloin, kun ne 'irtonaiset' tarinat liittyvät oikeasti yhteen jollakin yllättävällä, mielenkiintoisella tai vaikka itsestäänselvälläkin tavalla ja henkilöt kuitenkin ehditään rakentaa kunnolla kokonaisiksi. Silloin niihin saadaan näkökulmien kautta myös syvyyttä eri tavoin kuin vain yhden tai kahden henkilön kokemusten kautta. Jos ne jäävät suurimmalta osalta irtonaisiksi, pinnallisiksi ja linkit liian löyhiksi, olen aika ärsyyntynyt.

      Delete
    3. PS. Se Grenvillen sotilaskirja lienee The Lieutenant.

      Delete
    4. Hyvin selväjärkinen vastaus, sait siis ilmeisesti nukuttua yösi. Hieno juttu!

      En ihan tarkkaan muista syytä Mitchell-kohuun aikanaan (vuosi taisi olla 2004), mutta jotenkin sellainen fiilis olisi, että se oli kielletty siitä syystä, että oikeudenkäynti oli vielä kesken. Se selittäisi sitä, että muista osavaltioista kirjan sai.

      Kyllä, The lieutenant se oli - taisin alentaan hänet vain tavalliseksi sotilaaksi... Secret river oli mielestäni kuitenkin parempi, oli todella mielenkiitoista lukea siitä, miten niin monen australiaisen elämä ausseissa on alkanut - tuomittuna rikollisena.

      Kyllä, kirjailijan taidoilla on varmasti merkitystä tuossa palapelikirjallisuudessa! Ajattelen ihan samalla tavalla siitä, että kun henkilöt ehditään rakentaa kokonaisiksi, on kirjakin mielekkäämpi. Joskus vaan tuntuu, että kirjoitetaan monta henkilöä, niin ei tarvitse niin syvällisesti pohtia jokaisen taustoja ja elämää. Tuumin, että kirjailijat itsekin ehkä välillä kyllästyvät hahmoihinsa - ja sitten on kiva jatkaa tarinaa uuden henkilön kertomana! Välillä tämä tosiaan toimii, mutta tuota samaa ärsytystä irtonaisuudesta ja löyhistä linkeistä olen ehtinyt myös jo tuntea.

      Barbara Kingsolver tuntui tutulta nimeltä. Googlettelun jälkeen tajusin, että yksi hänen kirjoistaan, The lacuna, onkin jo valmiina kirjahyllyssäni. Jihaa, siitäkin tulee siis yksi aussikirja lisää, jahka sen luen. Pidän mielessä myös tuon Poisonwoodin.

      Olen jo todella innoissani tästä haasteesta! Taidan olla sellainen haastelukija...

      Delete
    5. Joo, tuli nukuttua, vaikka on täysikuu!

      Huomasin juuri, että 2004 puolivälissä muutin Adelaideen. Kai minulla oli niin paljon muita juttuja mielessä, etten rekisteröinyt edes oikeudenkäyntiä... Olemme kai siis olleet samoilla seutuvilla samaan aikaan liikkeellä :-)

      Hahaa, voi olla totta tuo moninaisten hahmojen teoriasi. Olen kyllä itsekin kokenut samaa, ja silloin tuntuu, että olisi paremminkin lukenut vain sekalaisen kokoelman tosi lyhyitä novelleja.

      Kingsolver taitaa kyllä olla jenkki? Kai? Tai en muista, kun hän kirjoittelee kaikenlaisista paikoista. Tarkastetaan! Minä luin The Lacunan kun se tuli ulos, mutta on sanottava, että se oli pikkuinen pettymys Poisonwood Biblen jälkeen. Mutta varmasti vain siksi, että PB oli niin uskomattoman mahtava! Kyllä pidin monista asioista siinä Lacunassakin tosin, eli hieno sekin on.

      Kivaa, että innostuit haasteesta. Tämä on minun ensimmäseni ja osallistuin vielä pariin muuhunkin mielenkiintoiseen haasteeseen (katso Haasteet -sivulta). Tämän vuoden aikana selviää olenko haastelukija vai en ;-) Olen kyllä tosi innoissani lähdössä tutkimaan näitä aussikirjoja!

      Delete
    6. PS. Juuri oli vitsiä siitä, kuinka nyt tarkistetaan Australiaan tulijoiden rikosrekisteri niin tarkkaan, kun taas alussa muheva rikosrekisteri oli ennemminkin vaatimus :-D

      Delete
  10. Kyllä, Kingsolver on jenkki. Googlasin hänet ja sujuvasti luin tekstistä että "australian", vaikka nyt siinä samassa laatikossa lukee "american"... Bugger.

    Aika jännä tosiaan ajatella, että samoilla kulmilla on liikuttu samoihin aikoihin. Missä päin asuit? Ensimmäinen asuntoni oli Magill-alueella ja toinen Norwoodissa. Norwoodista näen edelleen välillä unta. Ihanaa asuinaluetta ja loistava sijainti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei voi olla totta, ollaan oltu melkein naapureita ;-) Asuin ensin Tranmeressa, sen jälkeen North Adelaidessa ja sitten pisimmän aikaa Semaphoressa. Adelaide on kyllä ihana <3 Kaikista kolmesta kaupunginosasta tykkäsin Tranmere Hillsien kyljessä, North Adelaidesta kivenheitto keskustaan ja joelle, Semaphoren rannat... Aaah, tulipas kauhea Adelaide-kaipuu!

      Delete
  11. Oih, kyllä - Adelaide-kaipuu iski. Ystäväni asui Tranmeressä, joten siellä tuli paljon pyörittyä myös. Semaphore on harmillisesti jäänyt kokematta, Port Adelaidessa siinä vieressä kyllä kävin. Ihania paikkoja siellä oli kyllä paljon, sekä onnellisen leppoisa ilmapiiri ja ihmiset. Vai onko aika kuultanut muistot...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin viihdyin Adelaidessa, ja pääseehän sieltä kätevästi Melbourneen ja Sydneyyn, jos tekee mieli vielä suuremman kaupungin vilskettä. Onnellisen leppoisa ilmapiiri ja ihmiset ovat jääneet minullekin mieleen, eli se on varmasti ihan totta ;-)

      Delete
  12. Oon pari vuotta myöhässä, mutta tääpäs kuulostaa hyvältä! Sitten kun vielä löytäisin arvioita jostain? Jasper Jones onkin jo luettuna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihih! Ei koskaan ole liian myöhäistä! Katso sivun yläreunan Haasteet-tabin alta linkkejä ja vinkkejä tähän kenguruhaasteeseen :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!