Tuesday, January 29, 2013

Pimeänpelkoa



Suomenkielinen tammikuu lähenee loppuaan. Toiseksi viimeinen lukemani suomenkielinen kirja, Eppu Nuotion Musta, oli kuin hyvä tv-rikossarjan jakso: sopivan jännittävä, mielenkiintoiset henkilöhahmot, koukuttavat käänteet, sopiva kesto ja valmiiksi pureskellut yksityiskohdat. Viihdyin kirjan seurassa mainiosti: täydellistä aivot narikkaan –viihdettä, mutta kuitenkin ilman mitään typeryyttä tai lapsellisuutta. Kuten hyvintehtyä televisiosarjaa seuratessa, ei minun tarvinnut kuvitella liikoja: Nuotio kuvaa tarkkaan tapahtumat ja ympäristöt niin, että ‘katsojan’ vastuulle jää vain jännääminen ja sivujen kääntäminen. Puolivälissä ehdin jo pelätä, että olen jo keksinyt syyllisen – minulle täydellinen dekkari-turn-off -  mutta onneksi niin ei käynytkään, vaan jännitys säilyi juonen koukeroissa.


Nuotio, E. Musta. Otava, Helsinki, 2006.


Musta on kuusiosaisen Pii Marin –sarjan ensimmäinen osa. Pii on helsinkiläinen, menestyvä, tummaihoinen televisiotoimittaja, joka vastoin tahtoaan saa siirron aluetelevisioon. Syy siirtoon on rasistinen häiriköinti, joka äityy sellaisiin mittoihin, ettei televisioyhtiön johto halua enää olla leikissä mukana. Piin juontamia lähetyksiä ensin harvennetaan, ja sitten kehityskeskustelussa Pii siirretään Lounais-Suomeen töihin, ‘turvaan’. 

“Pyyhkeen hän jättää kuivumaan pukuhuoneen naulakkoon. Hiukset ovat lyhyet. Ne kuivuisivat itsestään. Peiliin Pii ei viitsinyt vilkaistakaan. Hän tiesi kuka siellä vaanii. Elämäänsä tyytymätön neekeri.”

Ei kestä kauaakaan kun toimittajien eteen saapuu pientä paikkakuntaa ja koko Suomea järisyttävä juttu: raskaana oleva naispappi on surmattu raa’asti paikallisessa kirkkoherranvirastossa. Pii ryntää tiimeineen paikalle ja kolkko tapahtuma saa lisämaustetta Piin kameramiehen, Hirvosen, paljastuttua mahdollisesti viimeiseksi henkilöksi, joka näki murhatun papin hengissä.  

“Pii sulkee kalenterin ja samalla viimeinen nauhalle tallentunut puhelu alkaa. Se on pelkkää hiljaisuutta. Hiljaisuutta, ei mitään muuta. Taustalla jotain etäisesti tuttua. Ehkä suuri humiseva tila, ehkä meri, ehkä pimeä metsä. Joku seisoo puhelin kädessään ja hengittää luuriin. Hänellä ei ole kiirettä sanoa asiaansa. Hän tietää viestin menevän perille muutenkin.”

Murhajutun ratkaisun välissä Pii toipuu raskaasta erosta ja yrittää puolivillaisesti sopeutua elämään pikkukaupungissa. Mukaan mahtuu myös orastavaa romanssipoikasta, perinteistä työpaikkahuumoria, ystävän traaginen menetys ja vanhan koulukaverin paluu Piin elämään. Välillä kirjassa vieraillaan lyhyesti murhaajan mielessä, kuitenkin mitään ratkaisevaa ilmiantamatta. Terävin yhteiskuntakritiikki kohdistuu siihen samanlaiseen Suomeen kuin Pulkkisen Vieraassakin: rasismiin ja erilaisuuden pelkoon, mutta Mustassa sen kohde on päähenkilö itse. Nuotion ytimekästä tekstiä lukee nopeasti ja Piin leppoisa (itse)ironia hymyilyttää. Viihdyin ja viihdytyin, vaikka maa ei järissytkään jalkojeni alla.   

“Ja kun polkee jalat veteliksi nukkuminenkin sujuu. Kun ei ajattele mitään, ei mieti syitä täällä oloon, kaupunki on kelvollinen. Jopa jollakin tavalla kaunis. Keskusta säilynyt ihmeen hyvin ilman lasiseinäisiä avokonttori-ihmeitä. Kaupungin kasvot ovat luonnollisesti vanhentuneet ja sen sielu on meri. Merestä kauneus johtuu. Sen kaupunkia sylissään pitävistä käsivarsista, vielä vihreistä, loivasti kapenevista niemistä, joiden väliin keskusta jää.”  

Bongasin muuten kansikuvaa etsiessäni, että kirjan voi kuunnella Kotilieden sivuilla täällä.

4 comments:

  1. Kuulostaa jännältä, kiitos Kotiliesi-vinkistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä. Tässä oli jännitystä ja huumoria sopivassa suhteessa. Ainakin omalla kohdallani sopiva rentoutuskirja, jolla ajatukset sai pois arjesta, mutta ei tarvinnut miettiä syntyjä syviä.

      Delete
  2. Ei ole todellista! Löysin tänne Tuulen naapurina -blogin kautta ja voi miten iloisesti yllätyinkään! Kiitos. Pitkä Pii Marin -matka on takana ja tuntui yleilliseltä saada "vanhasta" kirjasta uusi arvio. Olen otettu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä - ja kiitos itsellesi! Kirjat saapuvat tänne kauas vähän viiveellä ;-)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!