Friday, January 11, 2013

Sammakot kaivossa



Elämä pienessä kylässä Kentissä 1800-luvun lopulla tulee iholle Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhurissa. Eletään murroksen aikaa: kirkolla ja uskolla on vahva ote pienessä jumalaa pelkäävässä yhteisössä, mutta samaan aikaan ovat muutoksen tuulet alkaneet puhaltaa: lehdissä puhutaan kaikenlaisista laitteista, sähköstä, rautateistä, eksoottisista löydöistä. Yksi muutoksen primus motor on ollut Charles Darwin, joka viettää hiljaisia vanhuudenpäiviään kylässä. Darwinia emme tosin kirjassa tapaa muutoin kuin harvakseltaan ja pinnallisesti ihmisten ajatuksissa. Se, mitä herra Darwin on uransa aikana tehnyt, ei ole selvinnyt kaikille kylän asukkaille, eikä se monia kiinnostakaan, mutta huhun mukaan hänen kirjoituksensa ovat olleet hiukan skandaalimaisia ja maailmalla hän on niittänyt mainetta ja kunniaa. Darwining talon puutarhaa hoitaa Thomas Davies, jota elämä on kohdellut karheasti.


Carlson, K. Herra Darwinin puutarhuri. Otava,Helsinki, 2009.


“Ihmisen aivot voi kutistaa kuten ylhäisten kiinalaisnaisten jalat, ja näin monet naiset turhamaisuudesta tekevät. Kirkonmenojen jälkeen aina yritän ajatella, sillä pappien puheet eivät nostata minun henkeäni, kynä rapisi mukavasti mutta ajatukset pysähtyivät, keltaset silkkiverhot ovat raollaan ja aukosta näkyy kaistale puutarhaa vaahteran musta runko ja mustat oksat, joissa vielä liehuu pari keltaista lehteä irtoamaisillaan, vaikka melkein kaikki lehdet on jo haravoitu ja kerätty kompostiin, joka on rakennettu Thomas Daviesin ohjeen mukaan, varmasti Davies jos kuka osaa rakentaa kompostin tieteellisesti sillä hän on herra Darwinin puutarhuri.”

Kirjaa lukiessa pääsee kurkistamaan pienissä erissä monen kylän asukkaan mielenkiintoisiin ja ristiriitaisiin ajatusmaailmoihin hiukan tajunnanvirtaisissa tunnelmissa. Pienen, kirkon ja tieteen herättämien ristiriitojen kanssa painiskelevan yhteisön ahdistavuus tulee tällä keinolla vahvasti esiin: kuinka omat ajatukset ja toiveet on piilotettava mahtuakseen tiukkaan muottiin ja tullakseen hyväksytyksi.

“Suru on eri juttu kuin kyyneleet. Suru minun sisuksissani on kova kuin pähkinä. Kun sitä liottaa oluessa tai viskissä tai konjakissa, kyynel ehkä heruu mutta se neste on varmaan puhdasta alkoholia. Kyyneleet ovat turhaa kylvöä, ei niistä mitään kasva.”  

Varsinkin naisten ahtaat roolit ja kyläläisten ulkokultaisuus tulevat monien henkilöiden kautta lukijan eteen paljaina ja koettuina. Omaa rauhaansa arvostava puutarhuri ja hänen elämäntilanteensa vilahtelevat muiden ajatuksissa, odotetaan jonkinlaisia ratkaisuja, ihmetellään, säälitään. Voisin kuvitella lukemisen olevan hiukan haastavaa perinteistä proosan kulkua odottaville: tässä hypätään ihmismielestä toiseen ja siellä ajatuksesta toiseen, sekoittaen pyhää ja jaloa arkisen ja eläimellisen kanssa. Lauseet ovat pitkiä ja rönsyileviä, pilkkuja, pilkkuja, pilkkuja. Minä luin kirjan kuumeisen nopeasti, joka sanasta nauttien. Tenhossa oli jotain samaa kuin Fernando Pessoan runoissa: vahvaa tunnetta sisimmästä, joka vaatii ulospääsyä ja kahleiden romuttamista. Luulen, että kirja kannattaa lukea muutamaan kertaan, sen verran nyansseja sieltä löytyi. Rauhallisemmalla lukutahdilla saa kaiken selville ehkä jo kerralla.

“[…]hän ei sano, että Paavali on kuivakiskoinen ja itseriittoinen kuten moni muukin mies, hän ei sano, että kylän kaivossa vesi seisoo, koska sen on saastuttanut Pitkäveteisyys, jossa tekopyhyys, Ahdasmielisyys ja Omahyväisyys kihisevät kuin sammakon nuijapäät lammikossa, hän ei sano että pakko luomakunnan on muuttua ja kehittyä vaikka hitaastikin, sillä jos Jumala olisi pannut kaiken paikalleen kuusituhatta vuotta sitten masentaisi ajatella edes ensi vuotta,
koska satojen ja tuhansien ihmisten nälkä, köyhyys, sairaudet, hulluus ja ruumiin vammat eivät mahdu hyväntekeväisyyteen, joka vaatii vastalahjaksi kiitollisen hymyn ja painaa päänsä illalla tyynylle kun hyvä on tehty[…]”   

En ehtinyt tähän hätään googlaamaan muita arvioita, mutta varmasti niitä löytyy. Kertomus jatkuu -blogin Reetan arvio on täällä. Carlsonin muut teokset alkoivat kiinnostaa valtavasti tämän lukukokemuksen perusteella. Mitä mieltä olette te, jotka olette kirjan jo lukeneet?
  

13 comments:

  1. En ole lukenut Darwinin puutarhuria, mutta se on vahvasti tbr-listalla ja Carlssonin William N päiväkirjasta pidin niin paljon, että tilasin sen kirja-alesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävinkin heti kurkkaamassa arviosi ja tykästyin sen perusteella jo kovin tuohon päiväkirjaankin :-) Aika upeaa kuinka Carlson osaakin tehdä kaikesta niin aidon tuntuista, vaikka puhutaan eri maista ja aikakausista. Minusta tuo puutarhuri-kirja on kyllä ihan maailmankirjallisuutta. Toivottavasti on käännetty jo!

      Delete
  2. Luulin lukeneeni Carlsonilta jonkun muun teoksen, mutta kun aloin asiaa tutkimaan, ei teoslistassa mikään vaikuttanutkaan tutulta. Sekoittanen johonkuhun toiseen. Vaikutti joka tapauksessa lukemisen arvoiselta.

    Suomalaisen kirjallisuuden tammikuusi sai minut miettimään, onko sinulla mitään rajoja sen suhteen, mitä "on pakko" lukea suomeksi ja mitä voi lukea englanniksi? Esim. klassikot tai tietyt omat suosikkikirjailijat tms. Vai oletko niin rutinoitunut englanniksi lukija, että kaikki käy?

    Nyt kun aloin miettiä omaa lukukielikehitystäni vuoden ajalta, niin nopeastihan vierailla kielillä lukuun kyllä tottuu. Aivan ensimmäisinä Sveitsin-kuukausina luin vain hyvin kevyttä kirjallisuutta ranskaksi, mutta nyt jo vaativampaankin pystyy uppoutumaan niin, että lukeminen on nautinto, ei vain opiskelua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen ehdottomasti!

      Hmm, ennen minulla taisi olla jonkilaisia rajoja tuon suomeksilukemisen suhteen, mutta sittemmin olen kokenut sen käytännön syistä hankalaksi. Esim kaikki Tove Janssonin aikuiskirjat ovat minulla englanniksi. Ja Puhdistus oli aivan mainio englanniksikin. Kesti kuitenkin aika pitkään ennen kuin nöyrryin ja aloin lukea käännettyä suomenkielistä kirjallisuutta. Periaate sitä ennen oli se, että suomalaisten kirjat luetaan suomeksi, mutta se tarkoitti sitä, etten lukenut pitk8än aikaan Suomesta mitään. (Jansson ei ehkä ole edes hyvä esimerkki, sillä nehän on käännetty ruotsista.)

      Luulen että olen ollut jo sen verran kauan poissa suomenkielen vaikutuspiiristä ja esim opiskellut englanniksi, että lukeminen sujuu automaattisemmin englanniksi kuin suomeksi. Nämä suomenkieliset kirjat ovatkin kuin harvinaista herkkua!

      Minusta lukeminen on yksi parhaista ja mielenkiintoisimmista keinoista oppia kieltä!

      Delete
  3. Minun arvioni kirjasta vanhassa blogissani täällä:

    http://kertomusjatkuu.vuodatus.net/blog/2405000

    Minuakin kiinnostaa tuo William N:n päiväkirja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Reeta, laitan linkin :-) Ihanaa että vanhoja postauksiasi pääsee taas katsomaan, minä en edes yrittänyt, kun muistelin, että koko blogi katosi!

      Delete
  4. Hei Sanna! Haastoin sinut blogissani. Käy kurkkaamassa!

    ReplyDelete
  5. Asiasta kolmanteen... Osaisitko suositella jotakin tee-tietokirjaa? Sellaista jossa esitellään erilaisia teelajeja, miten erilaiset teet kuuluu oikeaoppisesti valmistaa jne. Ehkä siis jonkinlainen "teekeittokirja" Voi mielellään olla teen historiaakin mukana ja kulttuurisia juttuja, mutta vähintään noita ensin mainittuja asioita. Kirja saa olla englanninkielinen, mutta jos suomeksi on jotain vastaavaa olemassa, niin siitäkin kuulisin mielelläni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen lukenut aika useita tuollaisia 'teetietokirjoja', mutta mihinkään en ole suorastaan ihastunut. Suomenkielisiä en valitettavasti osaa suositella lainkaan, mutta ehkä joku lukijoista osaa?

      Mary Lou Heissin The Story of Tea ja The Tea Enthusiast's Handbook ovat aika hyviä. Suosittu on myös Jane Pettigrewn The Tea Companion. Kannattaa lainata kirjastosta, en uskalla suositella ostamaan.

      Minun missioni onkin löytää sellainen täydellinen tietokirja, jossa kaikki yhdistyisivät: kulttuuri, historia, laadut, tekniikat ja estetiikka. Ilmoittelen, kun sellaisen löydän, ellei tarvitse itse kirjoittaa ;-)

      Delete
    2. Täytyy yrittää tutustua noihin mainitsemiisi. Tosin vähän epäilen, mahtaako tämän kahvinjuojien maan kirjastoista löytyä teekirjoja ;)

      Delete
  6. Hello ladies!

    Halusin pohdiskella kanssanne hieman tuota suomalaisen kirjallisuuden lukemista kaantettyna; itsellani on viela (lahes mahdottoman) korkea kynnys tarttua suomalaiseen kirjaan kaannettyna. Nain ollen esim. Sofi Oksasta on koko ranskalainen sukuni lukenut, kun itse odotan edelleen "tilaa matkalaukussa", jotta saisin sita mukaani tanne. (Laiskuutta...!) Ehkapa Sanna rohkaisemanasi uskaltaisin vihdoin tarttua kotimaiseen kaannettyyna!

    Sanna, piti kysymani sulta jo aikaisemminkin, etta miten saat suomenkielisia kirjoja sinne ylipaataan? Ma huomaan, etta jopa tanne Ranskaan niiden saaminen on toisinaan haastavaa, saati varmasti sitten "down under" ellei sinne ole jotain salaista Finnish-book-delivery-mafiaa? :)

    ReplyDelete
  7. Kynnys käännöskirjallisuuteen suomalaisten kirjojen suhteen on minullakin ollut korkea, eli ensimmäisen suomesta käännetyn kirjan taisin lukea vasta asuttuani 13 vuotta Suomen ulkopuolella. Kokemus on siis minulle verrattain tuore! Se tuntui valtavalta askeleelta. Lukiessa koko ajan mietin, kuinka asiat sanottaisiin 'oikeasti' suomeksi. Oksasen Purge oli kuitenkin niin taitavasti käännetty (ja kirjoitettu), etten ehtinyt miettiä mitään muuta kirjan juonen lisäksi. Siitä rohkaistuneena taidan tarttua helpommin käännettyihin kirjoihin tulevaisuudessa. Mutta niitä käännöksiäkin saa täällä kyllä metsästää kissojen ja koirien kanssa.

    Suomenkielisistä kirjoistani suurin osa taitaa olla itse matkalaukuissa roudattua, tai sitten sukulaisten ja ystävien mukanaan tuomaa. Niitä ei siis ole valtavasti, sillä emme ramppaa Australia-Eurooppa -väliä kovin tiiviiseen tahtiin. Joitakin uudempia kirjoja olen toivonut muutamana viime vuotena synttäri- ja joululahjoiksi, tai sitten olen nakittanut ystäviä ostamaan ja lähettämään kirjoja tänne (tietenkin maksan viulut itse). Nyt blogin kautta olen saanut myös joitakin arvostelukappaleita.

    Aika pitkään minusta tuntui, ettei Suomessa edes julkaistu mitään mielenkiintoista (doh!), joten meille tuli ainoastaan lastenkirjoja (Mauri Kunnasta ja suomeksi käännettyä Tove Janssonia lähinnä). Nyt taas löydän jatkuvasti uusia suomalaisia kirjoja, jotka olisi pakko lukea!

    Sydneystä olen kuullut sellaisia uutisia, että sikäläinen suomimafia järjestää silloin tällöin kirjanvaihtotapahtumia, mikä on mielestäni loistava idea! Harmi, että asun niin kaukana :-(

    Muuten, tästä kirjojen saatavuusasiasta keskusteltiin tässä blogissa aikaisemmin myös täällä:
    http://sannascupoftea.blogspot.com.au/2012/08/kysymys-ulkosuomalaisille.html

    Kommenteissa tuli esille booky.fi joka toimittaa ulkomaille ja postikulut ovat kuulemma ok. Suomalaisista kirjakaupoista ainoastaan (korjatkaa jos olen väärässä) Akateeminen toimittaa kaikkialle maailmaan ja postikulut määräytyvät kirjojen lukumäärän mukaan. Kimppatilaus olisi siis paras keino, jos meilläpäin asuisi muita suomalaisia. Suomalainen kirjakauppa toimittaa joihinkin maihin, myös Ranskaan, ja postikulut ovat käsittääkseni samat kuin jos lähettäisit tuotteet postin kautta itse.

    Australiassa on muutamia vieraskielisten kirjojen kauppoja isommissa kaupungeissa, joista voi löytää jotain. Valitettava fakta on kuitenkin se, että kieli on sen verran marginaalinen, etteivät valikoimat ja niiden tuoreus päät huimaa ja sama koskee kirjastoja.

    Yhteenvetona voisi siis sanoa, että kirjojen saaminen on aika haastavaa, muttei mahdotonta :-) E-kirjojen myötä saatavuus on myös muuttunut, mutta en ole vielä oikein tottunut formaattiin. Jotenkin se oikea kirja tuntuu vielä parhaalta.

    ReplyDelete

Suuri kiitos kommentistasi!