Friday, February 15, 2013

Blast from the past

Vuosi on 1975. Sata vuotta vanhaa pankkirakennusta restauroidaan. Kaksi nuorta rakentajan apulaista saa idean; raapustavat kassaholvin seinään, hyllykön taakse, vuosiluvun, nimensä ja osoitteensa. Alle tietenkin vielä rivo kuva, ja hyllykkö päälle. 38 vuotta myöhemmin pankkia ei enää ole olemassa ja rakennus on toiminut eri rooleissa ajan kuluessa. Vahva kassaholvi hyllyköineen on nyt toimiston kopiokonepaperisäilö. Eräänä helmikuisena päivänä holvissa päätetään tehdä uudistus ja hyllyköt poistetaan. Takaa paljastuu nuorten miesten kaivertama viesti vuosikymmenien takaa. Yksi toimiston paikallisisvahvistuksista sattuu tuntemaan toisen miehistä, nyt yli kuusikymppisen isoisän. Otetaan seinästä kuva ja esitetään löytö miehelle. Naurua, naurua, naurua ja kyyneleitä – asia oli jo unohtunut! Nuorena tuntui, ettei kukaan koskaan tulisi sinne holvin hyllykön taakse katsomaan, ikinä.


P.S. Lisään rivot kuvat, kunhan tämä kone saadaan taas joskus, toivottavasti, toimimaan :-) Muuten, tänään hajosi myös auto, joka nököttää viikonlopun yli korjaamolla. Maanantaina ehkä valmis. The Casual Vacancykin jäi kesken ja täytyi palauttaa kirjastoon seuraavan varausjonossa olevan iloksi kaikkien sattumien ja kolhujen tiimellyksessä. Kolmen viikon kuluttua nähdään, kuinka hyvin kirjan hahmot ja tapahtumat säilyvät mielessä ;-) Kuinka elämä voikin joskus olla just tällaista!? Onneksi positiivisia asioitakin tapahtui tänään: työkaverin jättämät ihanantuoksuiset yllätysruusut näppiksellä ja australiansuomalainen ystävä, jota en ole nähnyt vuosiin, ilmoitti tulevansa kaupunkiin viikonloppuna. Pienten, positiivisten asioiden voimalla siis mennään ja toivotaan mukavaa viikonloppua kaikille!

edit 22 feb 2013 - rivouksia ;-) Ja hemmetti, jostakin syysta kuvat eivät nykyään pysy oikein päin, vaan ovat sivusuunnassa...


1975 Age 27...

Roikkuva ruumiinosa.
 

8 comments:

  1. Tuommoiset viestit menneisyydestä ovat ihan parhaita! :-D Rivoja kuvia odotellessa...

    Mukavaa viikonloppua ja parempaa ensi viikkoa! :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli tosi hauskaa huomata ne siellä! Ja vielä hauskempaa, kun paljastui, että toinen tyypeistä asuu vielä kaupungissa :-D Mahtava hetki!

      Parempi ensi viikko on tosiaan toiveissa. Meno on ollut uskomatonta - enhän ole tänne blogiin edes viitsinyt kaikesta muusta kirjoittaa. Huvittavaa, kun kaikki tehdään ihan samoin kuin ennenkin, mutta kaikki menee mönkään ja rikki jne! Mielenkiintoista tämä elämä ;-)

      Delete
  2. Hih, kuulostaapa hauskalta löydöltä! :) Kuvia odotellessa.
    Onpa ärsyttävää, miten paljon vastoinkäymisiä teille on osunut - jännää, miten niillä onkin taipumus kasaantua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, toivottavasti saan ne kuvat tänne joskus... Ne ovat kännykässä, joka vielä toimii. Toinen meni tietenkin rikki tässä pari viikkoa sitten.

      Jotenkin tämä uskomaton epäonni tekee jollakin kieroutuneella tavalla uteliaaksi: mitä seuraavaksi? Ja kun näitä juttuja tuntuu sattuvan harva se päivä, elosta on tullut tragikoomista ja sitä kautta melkein huvittavaa.

      (En tosin oikeasti halua tietää, mikä hajoaa seuraavaksi, vaan hakuan takaisin normaaliin, tasapaksuun elämään, jossa saa tapahtua vain kivoja asioita, kiitos!)

      Delete
  3. Se on se Mr.Murphy:). Sehän kävi täällä kylässä, kun viimeksi palasin Suomesta. Tai lyöttäytyi seuraani jo Suomen puolella kun lentokone hajosi. Sitten hajosikaikki täällä kissaa myöten ja päivystävä eläinlääkäriasemakin paloi poroksi... Ja nyt täällä noiden hevosten kanssa. Isäntä on viikon poissa ja ensin hevoset karkaa ja sitten yksi sairastuu ja meinaa kuolla. Ja nämä kaksi asiaa eivät liity edes toisiinsa.

    Onneksi tuo Mr. Murphy on levoton sielu ja jatkaa yleensä aika pian matkaansa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, jatkaisi jo matkaansa! Luulen etta olen sorssinyt koneeni kokonaan, kun yritin viime yona reset factory settings enka onnistunut. Miehelle en ole viela kertonut, kun kesta sita pc-ivaa, mika siita seuraa, han kun oli niin pcn ostoa vastaan... Nyt koneella ei siis voi tehda mitaan muuta kuin yrittaa sita resettia uudestaan ja uudestaan... Huoh.

      Delete
    2. Ha, no itse ostin elämäni ensimmäisen Macin Suomesta, kun se on kuulemma niin helppo. Avaa kannen vaan ja alkaa sitä käyttämään....No tuolla se makaa hyllyssä, kun en saa tätä langatonta yhteyttä siinä toimimaan. Tässä PC.ssa se toimii ongelmitta - ihan sama, mikä mokkula ja mikä sim-kortti. Aina toimii. Eli kaikki on suhteellista. Eikä mene kauan, kun macissakin on viruksia. Mitä suositumpia niistä tulee, sitä houkuttelevampaa on kehitellä viruksia ja haittaohjelmia... valitettavasti!

      Delete
    3. Uhhuh, ala manaa, kirjoittelen tata nyt vanhalla macilla ;-) Varmaan ovat tottumiskysymyksia, minustakin on pc:ta helpompi kayttaa, mutta mies taas menee mac-ymparistossa kuin kala vedessa. Mutta han tekeekin graafisia toita eika sellaisia kirjoitushommia kuin mina. Ja jotenkin aina onnistun maceilla tyoskennellessa klikkailemaan vahingossa jotain shortcuteja kaikenlaisiin toimintoihin, jotka pompsahtavat ruudulle tahtomattani ja saavat kaiken sekaisin.

      Tanaan lahti lappari korjaamoon, onneksi olivat lauantaina auki. Sanoivat, etta voi olla kyseessa viallinen kovalevykin, eika valttamatta virus, koska virusohjelma ei bongannut mitaan, kun konetta ahkeraan skannailin. Maanantain kuulen lisaa. Onneksi koneessa on viela takuuaikaa jaljella.

      Onnea langattoman virittelyyn... Valitettavasti en osaa auttaa :-)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!