Saturday, February 9, 2013

Kuumia tunteiden tuulia



Ooh, olen palannut takaisin aika pitkältä ja tuskalliselta marssilta. Aloitin Tie Ningin The Bathing Womenin jo aikaa sitten. Parikymmentä kertaa ehdin jo päättää jättäväni koko kirjan kesken, mutta aina juuri silloin tapahtui kirjassa jotain niin mielenkiintoista, että lukemista oli pakko jatkaa.  Parinsadan ensimmäisen sivun jälkeen olin ihan tyytyväinen siihen että jaksoin tarpoa eteenpäin, mutta silti päällimmäiset tunteet ovat sangen ristiriitaiset. Kirja on saanut varsin myönteistä hehkutusta korkeilta tahoilta ja kirjailijakin on palkittu useasti. Aiheen luulisi minua kiinnostavan: moderni Kiina ja aikaa sekä muutosta kestävät sisarusten/naisten ystävyyssuhteet. Kansikin oli eteerisen kaunis, samalla tyylikäs ja eksoottinen. Minua jaksoi kuitenkin haitata koko kirjan keston ajan tietynlainen mahtipontisuus ja melodramaattisuus, johon uskottavuus mielestäni silloin tällöin pahasti kompastui.  Monet kirjan tapahtumat ja koukerot kalskahtivat myös liian keksimällä keksityiltä, mikä sai minut usein ärsyyntymään ja turhaantumaan. Hiukan sekainen olo tästä jäi. 


Ning, T. The Bathing Women. Scribner, New York, 2012.


Kirjan keskeinen hahmo Tiao, tulee loppua kohden kulkiessa tutummaksi ja inhimillisemmäksi, mutta suurimman osan ajasta henkilöhahmot vaikuttivat epäsympaattisilta ja kylmiltä. Ehkä niin oli tarkoituskin, mutta lukemisesta tuli kovin erilaista, kun ei voinut juurikaan samaistua kenenkään toimintaan tai ajatuksiin. Mutta niin kuin jo ehdin kirjoittaa, aina tämän lukijan epätoivon hetkellä paljastui hahmoista ja tarinasta jotain sellaista, joka lupasi parempaa, ja lopussa lupaukset kyllä lunastettiin.

The Bathing Women seuraa kolmen tytön varttumista aikuiseksi jostakin 70-luvulta 90-luvun lopun tuntumaan. Samaan aikaan Kiinassa jylläävät voimakkaat muutoksen tuulet.  Tiao ja Fan ovat sisarukset, jotka kantavat synkkää salaisuutta sydämessään. Salaisuus, josta ei puhuta vuosikausiin, muovaa heidän elämäänsä ja sen painon seurauksena sisarukset päätyvät erilaisiin ratkaisuihin. Tiao pysyy Kiinassa ja luo uraa kustantamossa, kun taas kielitaitoinen pikkusisko Fan suuntaa Yhdysvaltoihin aloittaen uuden, paremman elämän heti kun se on mahdollista. Nuoresta saakka uskomattoman kaunis, mutta traagisten tapahtumien ympäröivä Fei on tiiviisti osa sisarusten lapsuutta ja nuoruutta. Viehättävyydellään ja viettelyllään Fei tavoittelee jotakin saavuttamatonta.  Lapsuudenystävä Youyou on kirjassa mukana hiukan sivussa. Kielletyistä Soviet Woman –lehden resepteistä alkanut innostus kokeelliseen ruoanlaittoon ohjaa Youyoun lopulta ravintolan omistajaksi.

Naisten elämä on täynnä salaisuuksia, raastavaa epätietoisuutta, epäonnisia rakkauksia, kateutta, katkeruutta, pettymyksiä, oman edun tavoittelua, mutta myös toivoa paremmasta, ja pieniä onnen pilkahduksia. Vaikka kirjaa mainostetaan kertomuksena ystävyydestä, minä en löytänyt naisten suhteista juurikaan aitoa, pyyteetöntä ystävyyttä tai edes todellista lojaalisuutta. Paremminkin liittoutumista olosuhteiden pakosta, paremman puutteessa, salaisuuksien säilyttämiseksi, tai jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Se syvyys, jolla totalitaarinen yhteiskunta pystyi kontrollillaan vaikuttamaan perheiden sisäiseen ja yksilön elämään tuli kirjassa esille surullisena, mutta toisaalta Fanin löytämä moderni Kiina kirjan lopussa ei eroakaan Yhdysvalloista niin paljon kuin luulisi.


“She really wanted to hold them to her breast and hug them tightly, but didn’t seem able to. Not every mother is capable of loving her child, although every child in the world longs to be loved. Not every mother can give off the motherly glow, although every child in the world longs to be bathed in it.”


Suuria, dramaattisia tunteita ei kirjassa säästellä, vaikka ne pidetäänkin yleensä tutkimattoman, viileän ulkokuoren alla. Joskus näistä pullotetuista tunteenpurkauksista ja melodramaattisista rakkaudentunnustuksista lukeminen oli suorastaan näännyttävää, ja niitä on kirjassa paljon:


“I burst into tears then, burying my face in my hands without caring. Time slowly made me understand, that day in the waiting room, it was exactly because I was with you that I could be so free. Only you, no one else, could allow me to cry in public without restraint. You accidentally witness everything about me, my slyness, my falling, the love carved in my heart and its loss. You’ve seen all of it. I held on to you as if I had grabbed a lifesaver, spontaneously telling you everything about Fang Jing and me, regardless of whether you wanted to hear or not.”

tai:
  
 “I hadn’t yet seen your face then, but from your body, from that small dark figure of yours, strangely I felt a deep pain like I’d never felt before. Later you turned your face toward me. It was too dark to make out your expression, but my own pain increased because you seemed so much in pain, although I couldn’t see it in your face.”
 

Lukemisen lomassa mietin usein, kuinka hankalaa kääntämistyö on varmasti ollut. Ei pelkästään kielen, sanojen kääntäminen, vaan kääntäminen kulttuurista toiselle. Esimerkiksi kirjan nimi: The Bathing Women, ei auennut minulle lainkaan edes luettuani kirjan loppuun. Epäilen, että kysessä voi olla jokin kulttuurinen jippo: merkitykset, jotka eivät välity suoraan sanoista. Viisaammat, auttakaa!

Kirja piti otteessaan välillä tiukasti, välillä melkein antaen mennä. Tarina ja ympäristö oli erilaisuudessaan mielenkiintoinen, ajoittain ahdistava ja pelottavakin. Loppua kohti tunnelma kevenee ja jotkin asiat saapuvat päätökseen, vapauttaen niistä kärsineet. Tässä vaiheessa olin jopa oppinut pitämään kaikista kirjan särkyneistä hahmoista vikoineen kaikkineen.


“Few things stay in a person’s lifelong memory. Major events are often easy to forget, and it’s those trivial things that can’t be brushed away, as , for example, in such and such a year, in such and such a month, on such and such a day, the tiny tug that someone gave on another’s hand.”


En muuten aio osallistua tämän kirjan pohjalta Lurun Lukujen Lue ja syö -haasteeseen. Sen verran eksoottisia olivat nuo perinteiset kiinalaiset maalaisherkut. Vai mitä mieltä olette rapeista kaninpäätikkareista?

Kirjamatkaan sopivasti toivottelen nyt kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja hienoa kiinalaista Uutta Vuotta. Me juhlimme käärmeen vuoden alkua pekingiläisen ystävän luona, joka opettaa meitä uteliaita kokkaamaan perinteisiä uuden vuoden dumplingeja. Kuuman lieden edessä emme toivottavasti joudu huhkimaan liikaa, sillä olosuhteet ovat tänään muutenkin aika uunimaiset:


43 ja kuumaa tuulta...

6 comments:

  1. Rapeat kaninpäätikkarit, ei kyllä ainakaan ihan heti herahtanut vesi kielelle. ;) Dumplingit puolestaan kuulostavat hyvältä! Hyvää viikonloppua! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos samoin! Teen seuraavaksi dumpling-postauksen, niin kivaa oli! Joo, nuo kaninpäät kuulostivat hiukan bbbrrggghhh'iltä.

      Delete
  2. Olitpa sinnikäs! Minä kyllä hylkään kirjan jo heti ensimmäisellä kerralla, jos kirja ei tunnu kiinnostavalta. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämän kirjan kanssa olikin sellaista soutamista ja huopaamista. Yleensä jätän myös 'huonot' kirjat kesken, mutta tässä tapahtui aina jotain mielenkiintoista aina, kun olin päättänyt, että tämän kappaleen lopussa lopetan!
      Muuten, itsepäisyys (onko se sama kuin sinnikkyys?) onkin (kauhea) tavaramerkkini ;-)

      Delete
  3. Olipa ajankohtainen kirja-arvostelu! :) Suunnittelen meneväni huomenna katsomaan lohikäärmekulkuetta Marais'lle, vaikka se suurin ja kaunein kulkue Pariisin suurimmassa kiinalaiskorttelissa järjestetään syystä tai toisesta vasta viikon päästä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooh, kuulostaapa hienolta ja hauskalta. Meillä ei harmikseni ole mitään 'julkisia' juhlia, kun pikkukaupungin kiinalaisvahvistus on sen verran heikkoa, mutta onneksi työpaikalta löytyy asiantuntijoita!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!