Tuesday, February 5, 2013

Lähtevät ja saapuvat

Vilja-Tuulia Huotarisen runoteos Seitsemän enoa oli viimeinen suomenkielinen kirja, jonka ennätin lukea tammikuussa. Upposin Huotarisen runojen maailmaan ja haltiouduin. Minun on ollut vaikea miettiä, kuinka pukisin lukukokemukseni sanoiksi. Runot kertovat lähtemisestä ja lähtijöiden katseesta menneisyyteen, sinne mistä lähdettiin.  Minun lukukokemukseni oli voimakas, ehkä siksi, koska olen itse lähtenyt ja jättänyt jotakin tärkeää taakseni. Lähtijänä en ole kuitenkaan ainoa suvussani, ja paljon enemmän on jätetty taakse myös aiemmin, tahtomatta, eikä mahdollisuutta paluuseen ole ollut. 


Huotarinen, V-T. Seitsemän enoa. WSOY, Helsinki, 2013.


“Joskus myöhemmin, jossain muualla
heitä tervehditään saapujina eikä lähtijöinä.
Lähtijät ovat jättäneet kaiken, saapujilla ei ole
mukanaan mitään.”


Suomen historiassa ja sukujen tarinoissa ei tarvitse mennä kovin kauaa taaksepäin, kun törmää maailmansotiin ja sisällissotaan, nekin kaikuvat joissakin runoissa taustalla. Seitsemän enoa on sekoitus muistelmia, menneisyyttä ja nykyaikaa.  Se kuulostaa modernilta kansanrunoudelta, jonka  rytmi kumpuaa jostakin sukupolvien takaa, on toisen toiselle kahden tarinoimaa. Kirja syleilee koko maailmaa, mutta onnistuu silti samalla olemaan hyvin henkilökohtainen. 


“Etkö sinä tiedä, että nämä ovat luodinreikiä?
Hyvä, et. Hyvä. Et.”



Runoissa paitsi lähdetään, myös asetutaan, kotoudutaan, saavutaan perille. Juuret ovat kuitenkin aina siellä, minne ne kasvoivat ja suvusta ei koskaan pääse kokonaan irti. Katse on menneisyydessä ja tulevaisuudessa, niin kuin oikeassa elämässäkin.  Ja lopulta me kaikki lähdemme viimeiselle matkallemme, riippumatta siitä jäimmekö vai lähdimmekö.


“Miniät nauravat niin että unohtavat
järjestää puutarhakutsut.
Tähdet syttyvät heihin joka yö;
syksyllä he pitelivät sylissään
kesän kuihtunutta kehoa.
Lokakuussa näen heidät seisomassa kielekkeellä
odottamassa sopivia virtauksia.
Tai lintuja.
…”


Minusta tuntuu, etten osaa tässä arviossa kirjoittaa ollenkaan niin hienosti tai täsmällisesti kuin kirja ansaitsisi. Olen ehtinyt palata Seitsemän enon pariin jo useamman kerran. Se on mietityttänyt, aiheuttanut haikeutta, hymyilyttänyt ja itkettänyt. Toivottavasti lainauksista saatte käsityksen kirjan hengestä paremmin, kuin tästä epämääräisestä kirjoituksesta. Minä vaikutuin ja ihastuin ikihyviksi.


“Joka kerta pyysin yhtä mukaan kellariin, haes perunaa, saat tarinan. Mitä sitten tapahtui? sun enosi kysyi. En tiedä, siellä mistä minä tulen ne tarinat ei ollenkaan päättyneet.”



(Pyydän myös anteeksi Bloggerin itsepäisyyttä. Taas on fontti vaihtunut ja tekstin tasaus ei onnistu...)
 

16 comments:

  1. Kiitos arviostasi, kiinnostuin! Olen lukenut Huotariselta jonkun runokokoelman sekö nuortenkirjoja, hän on todella taitava kirjailija.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea! Pienestä koosta huolimatta tämä on suuri aarre. Jää asumaan hyllyyni.

      Delete
  2. Sehän on kuin meistä. Tuo joskus myöhemmin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri niin, ja vielä niin kauniisti laitettuna <3

      Tässä kirjassa oli niin paljon hienoja tapoja sanoa asioita, että oli vaikea valita vain muutama tänne.

      Delete
  3. Heips!
    BLogissani on sinulle jotain.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huu, jännää, menen heti kurkkimaan!

      Delete
  4. Minäkin lähtijänä ja saapujana kiinnostuin tästä. Täytyy etsiä seuraavalla Suomen lomalla tätäkin kirjakaupasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, suosittelen tosiaan. Kirja on kuin oma maailmansa, jonne voi hetkeksi upota. Lähtijöille ja muistelijoille varmasti mielenkiintoinen :-)

      Delete
  5. Kiinnostuin minäkin! Kiitos vinkistä! Asian vierestä: en ole koskaan tiennyt, että Viljakin voi olla naisen nimi. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen tosiaan!
      Minä tunnen jo lapsuudesta erään Viljan, ja minusta se on tosi kaunis nimi!

      Delete
  6. Olen nyt jotenkin kamalan onnellinen siitä, että muistutit minulla tästä kirjasta. Minun on pitänyt lukea tämä jo aiemmin, mutta sitten unohdin koko kirjan. En oikeastaan edes muistanut, että kokoelman teemana on lähteminen, joka kiinnostaa minua kovasti. Laitoin heti varauksen vetämään, kiitos.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä, että palasi mieleen. Varmasti saat paljon ajatuksia ja tuntemuksia tästä kirjasta. Toivottavasti ei ole kovasti jonoa ja pääset pian lukemaan.

      Delete
  7. En ole tainnut koskaan lukea (lukion jälkeen) tuon tyylistä kirjallisuutta, mutta nuo esimerkit, etenkin tuo ensimmäinen, kyllä osui ja upposi! Todellakin taitaa johtua siitä, että on itsekin tullut lähdettyä ja lähdettyä taas uudelleen aika monta kertaa. Tämä on siis ilmeisesti aivan uusi kirja, vai? Hmm, mistähän tämä saisi hyppysiin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muuttolinnuille juuri hyvä kirja, mutta on tässä juuriakin, ja asettumista.

      Tammikuussa on putkahtanut ulos tämä kirja ulkomaille näyttää toimittavan ainakin booky.fi, muista en tiedä. Suomalaisessa kirjakaupassa on nyt ale ja ilmaiset kotimaankuljetukset, eli ehkä sieltäkin voisit yrittää, jos saat jonkun postittamaan sinulle.

      Delete
  8. Hmm, ei hullumpi idea! En ole kuullutkaan tuosta booky.fi:stä, kiitti vinkistä! En edes muista, milloin oisin lukenut suomenkielisen kirjan viimeksi! Kotoa päin jonkun lähettäminen on aina vähän riskibisnestä, kun äiti aina villiintyy ja lähettää kirjaimellisesti 7kg ylimääräistä tavaraa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joku täällä aiemmin suositteli tuota bookyä. Varmaan kannattavinta, jos tilaat useamman kuin yhden kirjan, epäilen.

      Hitsi, mulla oli ennen blogia sama tilanne ja on ollut tosi jännä lukea nyt enemmän suomeksi. Tuntui aluksi kummalta, mutta nyt menee sujuvasti taas! Minä sain muuten viimeisimmän kirjan kanssa Fazerin suklaata, joka suli mömmöksi, kun postimies oli jättänyt paketin ovenpieleen 40 asteen helteessä :-(

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!