Thursday, February 7, 2013

Pliisu litku

Kirjoittelin aikaisemmin ihanasta Organic Indian Tulsi-teestä, johon tykästyin kovasti. Sittemmin oli pakko kokeilla myös saman valmistajan Tulsi-Jasmine -teetä, vaikka yhdistelmä kuulosti hiukan epäilyttävältä heti kättelyssä. Mutta mistäpä sitä oikeasti tietää, ellei kokeile!


Virkistävää ja energisoivaa!

Sekoituksessa on tulsin lisäksi vihreää teetä, kamomillaa, inkivääriä ja fenkolia. Kaikki ainesosat ovat ihania itsekseen, mutta samaan kuppiin ne eivät minusta sovi, ainakaan näissä mittasuhteissa. Teen maku on sekalainen ja epäselvä. Kaikki maut ovat heikosti mukana, mutta edes voimakas tulsi ei juuri sekamelskasta erotu. Lopputuomio onkin jyrkkä: laimeaa litkua, jota olen nyt juonut töissä ihan velvollisuudentunteesta, kun kerran tuli paketti ostettua. En suosittele. Eroa oikeaan Tulsi-teehen on kuin yöllä ja päivällä. Ugh, olen puhunut.

8 comments:

  1. Ihana lukea näitä teeanalyysejasi! :) Olen itse asiassa blogisi myötä alkanut juoda enemmän teetä, vaikkakin vain lähinnä lähimarketin vihreää pussiteetä. Sitä paitsi, vihreä teehän suojaa (ainakin tilastollisesti) sydän- ja verisuonitaudeilta. Täkäläinen kahvi sen sijaan aiheuttaa sydämentykytystä. Siispä juon nykyään kahvia ainoastaan aamuisin ja muulloin teetä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ja mahtavaa Riina, että olet alkanut teenlitkijäksi! Vihreä tee on hyvää, pussiteenäkin. Nyt kun olet makuun päässyt, niin kokeile jotain hyvää irtolehtiteetä vaikka viikonloppuna, kun ehdit haudutella kannussa, niin huomaat eron ja ihastut maun taivaallisuuteen :-) Ja kokeile kiinalaisen ja japanilaisen teen eroa myös!

      Vihreän teen terveysvaikutukset taitavat olla hyvin tiedossa, ainakin minun lääkärini on vihreän teen juonnistani aina aika innoissaan :-) Tosin kokis-addiktioni saattaa kumota kaikki teen terveysvaikutukset...

      Delete
  2. Tämä teemaailma on kyllä mielenkiintoinen. Olen aina ollut kova juomaan sitä tavallista mustaa teetä ja edelleenkään ei aamu lähde kunnolla käyntiin, jos en saa aamuteetäni :D.

    Täällä Norjassa on nyt ollut aikaa myös haudutella teetä oikein teekannussa. Juon usein yrttiteetä ja sekoittelen sitä itse ihan intuitiivisesti. Nokkosta, piarminttua, inkivääriä, peltokortetta - mitä milloinkin. Joskus vihreää teetä. Mitä milloinkin tekee mieli.

    Ostin nyt tuolta Skkafferiet-paikasta The London Tea Companyn Lemongrass, ginger & citrus fruits- luomuteetä. Uteliaisuudesta ja koska tuo purkki oli niin kiva:). Mutta olin kyllä aika pettynyt. Juuri tuo pliisu litku olisi omakin sanvalintani. Maku on periaatteessa ihan miellyttävä, mutta niin laimea... teehen ei saa millään yhtään potkua ja sitä joutuu tosiaankin maistelemaan silmät kiinni, että siitä tavoittaa oikein mitään makuja... No, onpahan kiva purkki...

    Tai ehkä oma makuaistini ei vain ole vielä tarpeeksi kehittynyt tavoittamaan noin hienostuneita nyansseja :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Munkin on pakko saada aamulla teetä ja sen kaverina hiljainen hetki, ennen kuin maailma hyökkää päälle ;-) Pitäisikin taas ostaa jotakin mustaa teetä, muuten blogista tulee luonnostaan liian vihreäpainotteinen.

      Kivankuuloista on tuo teesekoittelusi. Nokkosta tekisikin nyt mieli!

      Idea: jos hauduttelet tuota ihanankuuloista, mutta laimeaa teetä kannussa, niin laita mukaan sitruunanviipale (pese kuori huolella) ja inkiväärinpala. Luulisi sitten ytyä löytyvän!

      Delete
  3. No voihan kökkö. Ainakin nyt tiedän vahingossakaan olla ostamatta tätä. Fenkoli on muutenkin inhokkimausteeni - mulle jäi kerran trauma yhdestä linssiruoasta, johon lipsahti vähän liikaa fenkolinsiemeniä. :-) Tuoreesta fenkolista olen alkanut kyllä tykätä, ja huomenna olisi tiedossa fenkoli-perunagratiinia. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, en tosiaan suosittele. Ainoa lohdutus tuota juodessa on se, että se on todennäköisesti erittäin terveellistä :-)
      Fenkoli oli lapsena mun inhokkimauste myös, mutta nykyään tykkään. Fenkoli-perunagratiini kuulostaa aikas herkulliselta!

      Delete
  4. Pitäsköhän opetella juomaan taas teetä. Ei kyllä tuota mainitsemaasi teetä, heh. Minulla oli joskus aikoja sitten teekausi, jolloin join jotain Liptonin (nyt oikeat teehifistelijät saa sydärin;) makuteetä, jonka makeutun hunajalla. Oli ihan sairaan hyvää. Sitten se kausi meni ohi.

    Muuten, kirjoitin juuri Roland Harveyn kirjoista kirjavalas-blogiini. :) Vähän jälkijunassa tuli juttu, sillä olen lukenut kirjat jo aikoja sitten. Mutta niihin on kiva tarttua aina silloin tällöin ja katsella kuvia uudelleen. :)

    http://mainoskatko.blogspot.co.uk/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tästä teestä ei varmaan kannata teenjuontia aloittaa :-D Mutta nyt äkkiä etsimään itsellesi joku uusi lempitee!

      Kiitos linkistä, kävin kurkkimassa arviotasi, oli ihana! Minäkin tykkään katsella niitä kuvia, mulle tulee noista Harveyn kirjoista hiukan Mauri Kunnaksen Koiramäet mieleen, kun samalla lailla lapsuudessa tuli tutkittua niitä kuvia ja aina löydettyä jotain uutta. Muistan ne Kunnakset siltä ajalta, kun en osannut vielä lukea, mutta kuvituksen avulla tarinasta sai silti irti kokonaisen maailman. Harveyn kuvitus on ehkä vielä Kunnastakin rikkaampaa.

      Käyn vielä kommentoimassa Mainoskatkonkin puolella paremmalla ajalla. Tosi kiva, että tykkäsit niistä kirjoista. Se Bush-kirjan tähtitaivas oli just samanlainen kuin meillä viime yönä, kun kävin kävelyllä, miljoonia kirkkaita tähtiä.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!