Monday, February 25, 2013

Satunnaista vinksin vonksin

Georgian Jenni bastardisoi kahdeksan random-asian haasteen, nakkasi sen Sydneyn Annalle, josta se tuli tänne autiomaan taakse. Haastehan menee (nykyään) näin:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa. - Kiitos Anna, ja anteeksi viivästys!
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle. - Tuntuu, että haasteita on kiertänyt kaikkialla niin mielettömään tahtiin viime kuukausina. Jätän tämän siis lepäämään.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta. - Sorry, olette varmaan jo kaikki tehneet tämän!
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. Näytä kahdeksan satunnaista kuvaa kuvateksteineen. - OK!

Kuvahaaste sopiikin nykytilanteeseen oikein mukavasti. Minulla on nyt viimeaikojen teknisten ongelmien vuoksi pieni konekammo. Tai oikeammin tekniikkainho. En edes jaksa yhdistää tuota irrallista kovalevyä tähän koneeseen ja alkaa kaivelemaan aikaisempia kuvia ja dokumentteja sen uumenista. Ajatuskin ahdistaa. Siksi tämä haaste tehdäänkin viimeisten parin-kolmen viikon aikana otetuilla kännykkäräpsyillä. Näin ikään:


Kuvassa puu täynnä valkoisia kakadujen sukulaisia, jotka aiheuttavat puuraukkojen täystuhon. Kulkevat  meluisissa laumoissa kausittain. Autoja ei kannata parkkeerata tämännäköisten puiden alle.

Auringonlaskun värittämiä pilviä eilen illalla. Kaunista oli.

Ranskalainen pariskunta päätti kiertää Aussilan ympäri vanissa. Sydneystä olivat lähteneet. Nukkuivat tuolla takana ja harmittelivat, kun eivät tajunneet, kuinka kuuma kesä voi olla. Kohti kuumempia seutuja olivat vielä menossa. Bless.

Teetaulu. En ottaisi seinälle, mutta kiva se on silti.

Kirjapaketista muodostui luovissa käsissä läppäri. Rakastan eritysesti tuota Enter-painiketta :-)

Torstai-iltana lähdimme kaveriporukalla melomaan ja polskimaan. Oli ihanaa.

Lämpötila laski yön aikana 20 astetta ja aamulla koko naapurusto hikoili sumussa.

Koulun portilla. Niin suloinen. Ei parkkeeraamista, vain kiss ja drive.

Niin kuin huomaatte, jotain on yhä päin prinkkalaa joko koneessani tai bloggerissa, joka ei suostu asettamaan kuvia oikein päin. Sama meno jatkuu siis täällä päässä. Ei voi oikein sanoa muuta kuin OMMMMMMMMMMMM.

Harmonisin zen-terveisin,

Sannabanana

13 comments:

  1. Olipa hyväntuulisia kuvia! :) Villit papukaijat kuulostavat jotenkin romanttisilta, mutta totuus taitaa olla toinen. Vähän kuin pulut, ovathan nekin periaatteessa kyyhkysiä! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotkut papukaijat ovat ihania, mutta kaikki ovat kauhean meluisia. En tiedä mitään kamalampaa linnunääntä, mihin herätä, kuin papukaijan rääkyminen. Nimin. kokemusta on. Nuo tuholaiset ovat corelloja, ja ne letävät tänne meidän kaupunkiin kerran/pari vuodessa tuhansien parvissa. Parturoivat puut henkihieveriin todella nopeasti.

      Delete
    2. Hahaha, cockatoon ääni, ah! Onneksi meidän nykykämpän luona ei yleensä niitä rieku aamuisin niinkuin parin edellisen :D

      Delete
    3. Juurikin niin. Meillä ei ole nyt juurikaan puita ympärillä, joten emme saa kyseisestä konsertista nauttia lainkaan. Olen myös asunut papukaijaseuduilla, eikä ole niitä 'herätyskelloja' ikävä. Kauheaa rääkymistä auringonnousun aikaan, no thanks ;-)

      Delete
  2. Hyviä kuvia! Polskuttelu ja melominen kuulostaa niin hyvältä. Takapihallamme on yhä kaksi metriä lunta.. No, pitää yrittää nauttia lumesta kun sitä kerran on. Toisaalta kevät olisi jo niin tervetullut, kesääkään en laittaisi pahitteeksi. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy sanoa, että hämärässä meloessa oli koko ajan sellainen Jaws-fiilis päällä... Vaikka muuten oli kyllä tosi kaunista ja rentouttavaa.

      Delete
  3. Ja minullehan tämä tunnustus oli tullut Riinalta, joka oli saanut sen sinulta. Että näin nämä kiertävät. ;)

    Minulla tuli tuosta "kiss and drivesta" ensin jotain aivan muuta (huomattavasti kaksimielisempää) mieleen ennen kuin tajusin, mihin tuo liittyy...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä!

      Minusta tuo kiss and drive zone -kyltti on kyllä niin kiva. Ja totta, ensimmäiset konnotaatiot olivat täälläkin kaksimielisiä :-)

      Delete
  4. Zen....:)
    Olipa hauska katsoa näitä kuvia. Mä ihastuin tuohon melontakuvaa. Harrastatko säännöllisesti melontaa? Se olisi varmasti mahtavaa. Minun melontareissuista on tosi kauan ja olen yleensä mennyt vain inkkarilla, en kajakilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei tässä muukaan auta!

      Valitettavasti ei ole tullut enää säännöllisesti melottua vuosiin. Itse asiassa koko kajakki oli melkein päässyt jo unohtumaan. Täällä on yleensä meri sen verran pauhaava, ettei usein voi mennä kajakilla. Kaveria saan kiittää, että mentiin illalla vesille. Nyt tosin iski taas melontakipinä, oli niin ihanaa, vekaratkin tykkäsivät olla kyydissä!

      Delete
  5. OMMM vaan sinnekin. Itse suhtaudun asioihin nykyään aika tyynesti. Jos sataa, niin sataa ja jos on sairas, niin on sairas. Mitä niistä kannattaa hermostua, asiat ei sillä parane, pahenee vaan. Suhtaudun tyynesti siis lähes kaikkeen - paitsi tekniikkaan ja sen toimimattomuuteen. Nämä älyttömät, turhat toimimattomuudet tai tökkimiset saavat kilahtamaan välittömästi! Kuinka paljon aikaa menee siihen, kun tekniikka, jonka pitäisi toimia ja josta meidät on tehty riippuvaisiksi, ei toimi? Tai toimii huonosti? Ja erityisesti siis kaikki tietokoneisiin, niiden ohjelmiin, nettiyhteyksiin ym. liittyvä... OMMM. Tosin nämä tarjoavat kyllä hyviä tyyneys ja hyväksymisharjoituksia :).

    Mutta ihanaa nähdä kuvia sieltä kaukaa! Vaikka vähän väärinpäin. Noista puita tuhoavista papukaijoista.... Usein me ihmiset katsomme asioita hyvin lyhyellä perspektiiivillä ja saatamme luulla, että joku eläinlaji tuhoaa ympäristöään, mutta pidemmällä aikavälillä esim. tuollaisessa lintujen toiminnassa saattaakin olla jokin järki - sitä ei vain heti huomaa. Uskon, että itse asiassa ihminen on ainoa eläinlaji, joka oikeasti ja peruuttamattomasti tuohoaa omaa elinymäristöään.

    Kauniita ilmoja, kohtuullisia lämpötiloja ja tyyniä melontakelejä! Kajakkimelonta on tosi kivaa!

    ps. niskat on umpijumissa ja pää tukossa, joten järjellistä tekstiä on vaikeaa saada aikaan...voi olla outoja lauserakenteita...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, toivottavasti paranet pian!

      Meillä oli muuten tänään koko päivän kestävä videokonferenssi, josta puolet käytettiin katkeilevan yhteyden kanssa taisteluun... Lopulta konferenssi jatkui ihan perinteisenä puhelinkonferenssina :-) Huomenna kokeillaan uudestaan. Eli tosiaan aikaa vain hukkaantui tuon huipputeknologian kanssa!

      Nuo eläin-, ihmis- ja kasvikunnan yhteydet ovat niin monimutkaisia riippuvuuksien verkkoja, että vaikea sanoa mistä muutokset alkavat ja mikä johtuu mistäkin. Tässä corella-asiassa niitä lintuja on kuulemma maanviljelyn tuloksena (=ruokaa pelloilla) enemmän kuin aikaisemmin ja siksi ne aiheuttavat sellaista hurjaa tuhoa, kun tuhansittain repivät nuo puut paljaaksi. Mutta ihmisestä siis tuokin tuho lähtöisin...

      Delete
    2. :) juuri niinhän se yleensä menee kuin tuossa videokonfrenssissa... Se on oikein tutkittu, että lääkäreidenkin työajasta menee nykyään jopa enemmän aikaa tietokoneiden kanssa touhutessa kuin itse potilastyössä. Aivan älytöntä.

      Ajattelinkin, että tuossa corella-asiassa voi olla kyse jostain tuollaisestakin. Useimmiten tällaisen "häiriökäyttäytymisen" taustalla on kuitenkin ihmisen toiminta - tavalla tai toisella. Luonnon balanssi kun on tosiaan niin monimutkainen ja toisaalta niin hauras. Voi meitä!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!