Sunday, February 10, 2013

Sunday set-up ja lätsähdys maan pinnalle

Sunnuntai, viimeinen mahdollisuus nauttia ja rentoilla ennen kiireisen viikon alkua. Mittari posotti taas neljässäkympissä, joten minä ja mini-me päätimme käpsiä rannalle peuhaamaan ennen keskipäivän paahtoa. Kaupunkimme on hyvin suosittu purje- ja leijalautailijoiden keskuudessa. Syy siihen on lähes jatkuva, navakka tuuli. Tänään kuitenkin saimme iloita lähes tuulettomasta päivästä rannalla. Lähestyvä myrsky taas toi meille muhkeita ja säännöllisiä aaltoja. Täydellistä, melkein kuin paratiisissa. Set-up oli seuraavanlainen: iloinen mieli, varjopaikka, aaltojen pauhu, rantatuolit, juotavaa, hyvä kirja (The Casual Vacancy) ja bodyboardit. Jossakin kaukana näkyi muutama tyyppi aalloissa ilakoimassa, muuten saimme koko rannan itsellemme.


Tässä vaiheessa kaikki vielä täydellistä.


Ohikulkijat No.1


Ohikulkijat No.2



Suoritimme sporttiosuuden ensimmäiseksi ja nautimme vauhdin huumasta virkistävässä vedessä. Reippailun jälkeen minä rojahdin rantatuoliin aikomuksenani uppoutua Rowlingin luomaan maailmaan pikku-neidin leikkiessä body boardin kanssa (lauta oli talutushihnassa oleva koira ja käynnissä tottelevaisuuskoulutus). Ehdin lukea yhden sivun, kun havahduin kauheaan kiljuntaan ja ulinaan: tyttö makasi rantavedessä ja huusi suoraa kurkkua. Salamannopeasti päässä kulkivat seuraavat vaihtoehdot: rapu, meduusastone fish, samalla kun juoksin apuun. Paljastui, että kyseessä olikin todennäköisesti pelkkä venähdys: voimakas aalto oli pyyhkäissyt pikkusurffarin laudan päältä alas ja paino oli laskeutunut huonosti hiekkaan hautautuneen jalkapöydän päälle. Turvotusta ja alkushokkia hoidettiin ensin rauhassa alas istumalla ja liikkuvuutta testaamalla, mutta kun paljastui, ettei neiti pysty laittamaan grammaakaan painoa jalan päälle, oli pakko soittaa apujoukkoja kantamaan tavaroita ja neitokaista. Kotiin päästiin onneksi nopeasti, jalka jäähän ja kohoastentoon. Alkoi pohdinta: lähdemmekö emergencyyn odottamaan loppupäiväksi, vai voiko asia odottaa huomiseen? Oli selvää, ettei kouluun ainakaan olisi asiaa. Nyt illalla turvotus on hieman laskenut, mutta jalansyrjässä on mehevä mustelma. Liikuttelu sattuu ja painoa ei voi jalalle laskea. Huomenna on sitten edessä sairaalavisiitti. Toivottavasti saamme pikkuisesta toimintakykyisen nopeasti. Käy kuntoilusta tuollaisen reilun 20-kilon kantaminen paikasta toiseen!


Ranta oli täynnä sukkelia, kamerakammoisia rapuja.

Hetki ennen onnettomuutta...


Illansuussa muistin vielä, että hemmetti, jätin oman body boardini kaiken häsellyksen keskellä varjopaikkaamme. Toiveikkaana kipaisin katsomaan, että olisiko se siellä vielä. No, jollekin tarvitsevalle se toivottavasti meni. Kiitos seitsemän vuoden yhteistyöstä rakas iloisenkeltainen Bells-boardini, se on laudalle ihan hyvä ikä ;-)

16 comments:

  1. Kun täältä lumipyryisestä Suomesta näitä kuvia katselee, niin kyllä hieman kateeksi käy :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lohdutukseksi voin sanoa, että yli 40-asteessa on aika tuskallista, paitsi tuolla vedessä :-) Ja yölläkin hankala nukkua, kun lämpöä 30, eli narista voi täälläkin :-)

      Delete
  2. Huh. Mutta onneksi ei kuitenkaan meduusa tai sellainen kivikala - ne fiittaavat säännöllisesti painajaisissani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, onneksi tapaukseen ei liittynyt minkäänlaista myrkkyä tai hengenvaaraa. Kauheita painajaisia sulla!

      Delete
  3. Voihan surkeus! Pikaista paranemista mini-you:lle! :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, lääkärille ollaan menossa nyt aamiaisen jälkeen. Jalka vielä kipeä, mutta parempi mieli nyt, kun hänelle luvattiin kauan toivomansa Totoro-juliste lääkärivisiitin jälkeen, jos on reipas...

      Delete
  4. Oi ja voi. Mietin kommenttisi jälkeen, että toivottovasti ei mitään vakavaa ole tapahtunut, ja ottaahan tuollainen sydämestä, kun lapselle tapahtuu ikäviä asioita :/

    Zeniläistä seesteisyyttä ja pikaista sairaalavisiittiä ja toipumista ylipäätään! Löytyköön tällekin jokin suurempi merkitys joko ennemmin tai myöhemmin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, toivottavasti ei ole murtunut, selviää nyt aamulla. Hyvin kivulias näyttää olevan vieläkin. Kiitollinen olen siitä, ettei ollut mitään myrkkyeläimiä mukana kuvioissa.

      Kiitos zen-toivotuksista, sitä tarvitaan. Kyllä tämän vuoden alku on ollut aikamoista...

      Delete
  5. Minulla on tuo "Paikka vapaana" juuri kesken, ja taitaa sulla olla paremmalla kielellä kirja... nimittäin tämä suomennos on todella ärsyttävä. Kaikista ilmaisuista osaa nähdä, mitä ne ovat englanniksi olleet, ja suomeksi ne eivät todellakaan ole sujuvia. (Kutsuvatko suomalaiset muka yleisestikin toisiaan "persläviksi"? Suomessahan paikat ovat persläpiä, eivät ihmiset!) Olin jo ennättänyt tottua Rowlingin hyviin suomennoksiin Pottereiden myötä, mutta tässä on joku vähemmän osaava mies ollut asialla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, no tuo kirjan kieli taisi olla ainoa asia, joka meni nappiin sunnuntaina :-) Persläpi-ihmiset kuulostavat kyllä kököltä. Minä en ole vielä ehtinyt edes Potterita lukea... Mutta The Casual Vacancy on kyllä ollut hieno tähän mennessä. Ihailen varsinkin kaikkia vuorosanoja vahvalla murteella. Kuinkahan en on suomennettu?

      Delete
    2. Puhekieltä tässä on useassa kohdassa käytetty, muttei sitäkään järin uskottavasti teinien suuhun. Pitäisi näköjään aina lukea kirjoja alkuperäiskielellä, jos sitä vain osaa...

      Toivottavasti lääkärivisiitti meni teillä ilman ikävämpiä uutisia.

      Delete
    3. Tuo alkuperäiskielellä lukeminen olisi kyllä aina varmasti parasta. Pitäisi siis opetella vielä espanjaa, ranskaa ja venäjää, ainakin. Ja ehkä japania myös. Saksa ja italiakin ovat päässeet pahasti ruostumaan...

      Ei murtumaa, hurraa. Ja kouluun vei tie tänään, joten kaikki palautumassa pikkuhiljaa normaaliksi :-)

      Delete
  6. Voi että näitä kuviasi katselee mielellään - kesä!!!


    Sinulle on haaste blogissani!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivaa! Vastaan haasteeseen kunhan saan koneen taas toimimaan kunnolla...

      Delete
  7. Onneksi ei mitään pahempaa ja toivottavasti ei edes murtumaa! Voi noita maisemia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ollut onneksi murtumaa, mutta tosi paha venähdys :-( Omat hauikset ovat kyllä kasvaneet tyttöä kantaessa. Tänään takaisin kouluun tukisukka jalassa :-)

      Tuo päivä oli tosiaan kaunis.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!